Blogini on muuttanut

Blogini uusi koti on täällä. Tervetuloa kuikkimaan!

Voit seurata uutta blogiani Bloglovinin kautta ja muista myös tykätä Facebook-sivuistani! Jaan postaukset myös siellä ja välillä jotain pikku ekstraakin.

Salaisuus paljastuu...

Takana on lukematon määrä työtunteja, perusteellista kärsivällisyyden ja hetkessä elämisen opettelua, pelon ja unelmiin uskomisen kanssa tasapainottelua, hermojen menettämistä ja totaalista flowta.


On tullut vihdoin aika paljastaa, mitä salaperäisen Jolien taakse kätkeytyy, jonka kuva tai oikeammin logo on vilahdellut blogissani, sekä eräiden muidenkin blogeissa viime kuukausina. Samalla on aika sanoa jäähyväiset blogilleni tässä osoitteessa.

Mistä oikein aloittaisin? Tästä postauksesta tulee pitkä.

Onneksi voin piiloutua ruudun taakse kirjoittamaan tätä "jäähyväistekstiä", sillä puhumisesta ei tulisi kyllä nyt mitään. Mielessäni vilisee kuvia reilun kahden vuoden aikana tapahtuneista asioista ja kehoni muistaa nuo tuntemukset edelleen.

Olen valottanut parissa aiemmassa postauksessani, mitä olemme Jutan kanssa suunnitelleet viime syksystä lähtien. Voit kurkkia sieltä missä mennään, jos olet jostain syystä pudonnut kärryiltä.

Tämä blogi on oikeastaan tarinani siitä, kuinka olen kulkenut kohti päämäärääni tietämättä järjellä mihin kuljen, näkemättä välillä lainkaan eteeni, poikennut toisinaan sivupoluille, mutta aina tuntenut sydämessäni vahvasti, että jonain päivänä kaikki kirkastuu, palaset loksahtavat kohdalleen ja sinä päivänä en enää epäröi toteuttaa unelmaani. Kaikki ei tietenkään näy kirjoituksissani, mutta näiden vuosien aikana visioni ovat selkiytyneet. Viime lokakuusta saakka kaikki on ollut selvää kuin bläkki. Siitä illasta lähtien, kun Jutan kanssa löimme päämme yhteen ja autoimme toisiamme selkiyttämään unelmiamme.

Tajusin toiminimeni kanssa puuhasteltuani, että tunsin oloni edelleen täysin vajaaksi, vaikka periaatteessa tein asioita mitä halusin ja mistä inspiroiduin. Minusta tuntui kuitenkin vahvasti siltä, että minulla on potentiaalia johonkin paljon isompaan. Näin koko ajan selkeän kuvan mielessäni siitä, mitä tästä kaupungista puuttuu, mutta kesti hetki tajuta, että oikea henkilö sen toteuttamiseen olisinkin minä itse! En uskonut sen olevan mahdollista. Ajattelin sen vaativan niin paljon rahaa, ettei semmoisia summia mistään saisi. Ajattelin sen vaativan niin paljon työtä, etten löytäisi ketään, jonka kanssa unelmani toteuttaa. Keksin mielessäni monta asiaa ja estettä, miksi minun ei olisi mahdollista toteuttaa unelmaani. Kunnes löysin ihmisen, joka uskoi visioon kanssani yhtä paljon ja jonka kanssa ideoidessa kehittäisimme niin mielettömän konseptin, että joutuisimme vielä haukkomaan henkeämme, kun tajuaisimme, että tämä kaikki on oikeasti mahdollista.

Päätimme Jutan kanssa perustaa luonnonkosmetiikan kivijalkamyymälän. Myymälän, joka ei tinkisi milliäkään estetiikasta, vaan karistaisi luonnonkosmetiikasta ruskeaan aaltopahviin käärittyjen hippituotteiden leiman. Myymälän, joka tekisi oikeutta luonnonkosmetiikan ansaitsemalle laadulle ja myymälän, josta saisi asiantuntevaa, aitoa ja lempeää palvelua. 

Olisi tietysti luonnollista perustaa kivijalkamyymälän lisäksi myös verkkokauppa, jotta emme olisi taas yksi pääkaupunkiseudulle avattava ihana juttu, mistä kehä kolmosen ulkopuolella asuvat eivät voisi kuin haaveilla. Rupesimme pohtimaan, että ehkä olisi hyvä, jos myös blogimme olisivat yrityksemme nettisivuilla, sillä ne voisivat tukea toisiaan. Sitten ajattelin, että minä haluaisin kyllä kirjoittaa myös meikkivinkkejä sivuille, jotta tuotteiden käyttäminen ja ostaminen olisi helpompaa myös asiakkalle, jotka eivät pääse myymälään. Raw food-taustoistamme johtuen pohdimme, että olisi kyllä hyvä linkittää johonkin väliin myös puhtaan ravinnon merkitystä ulkoiseen kauneuteemme. Ideat ja visiot vain ruokkivat toisiaan.

Lopulta ideamme kokoontuivat yhdeksi konseptiksi ja päätimme perustaa kivijalkamyymälän ja verkkokaupan lisäksi oman median. Jutta kertoo omassa blogissaan omista haaveistaan, mutta valotettakoon sen verran, että hän on aina haaveillut naisille kirjoittamisesta. Meitä molempia harmittaa se, että useimmat naistenlehdet ovat kosmetiikka- ja muotiteollisuuden omistuksessa. Siis riippuvaisia mainostuloista. Me haluamme olla vapaita ja läpinäkyviä emmekä myy mainostilaa. Voimme kirjoittaa mistä ikinä vain täysillä inspiroidumme ja haluamme tuoda esille asioiden kauniit puolet olemalla kuitenkin avoimia ja rehellisiä. Tarkoituksemme ei ole kiinnittyä maailmassa oleviin epäkohtiin tai synteettisen kosmetiikan negatiivisiin puoliin. Haluamme tuoda asioita esille positiivisella tavalla emmekä vastakkainasettelulla tai provosoimalla.

Mielessäni oli pyörinyt pitkään myös jonkilainen idea iPhone-sovelluksesta. Uskomatonta, mutta kuin tilauksesta eteemme tupsahti henkilö nimeltä Mikko Hanski, joka halusi tehdä meille iPhone-sovelluksen. Sivustoa ja sen päivittymistä voi siis seurata iPhone-sovelluksella, joka on kaikille ilmainen.

Konseptimme nimi on Jolie, joka on ranskaa ja tarkoittaa kaunista, sievää, nättiä, hurmaavaa, somaa... joliella on monta käännöstä. Aivan kuin meitä naisia on monella tapaa kauniita. 


Jolien verkkosivusto sekä verkkokauppa aukeavat huomenna klo 12 osoitteessa www.jolie.fi. Samalla blogini muuttaa sivustolle uuteen osoitteeseen. Tämä vanha blogini ei katoa minnekään. Olkoon se tarinani tähän saakka ja kaikkien luettavissa edelleen. Moments Jolien alla aloittaa uuden vaiheen elämässäni.

iPhone-sovellus on vielä Apple-storella tarkastettavana ja ilmoitan, kun se on ladattavissa. Myymälämme aukeaa alkusyksystä Uudenmaankadulle. Pääsemme aloittamaan tilassa remontin 1.8 ja sitä kestänee koko elokuun. Nyt showroomimme on kuvasuunnittelu- ja agentuuritoimiston Keksin tiloissa Mannerheimintiellä ja siellä toteutan edelleen meikkikursseja, kuten olen koko kevään tehnyt. Kesän ajan on siis  mahdollista tulla meikkikurssille, Keksissä on kauniit tilat. Elokuussa pidetään kursseista tauko, jotta voimme keskittyä remonttiin.

Tässäpä siis salaisuutemme. Olikohan tämä nyt todella tässä? Tuntuu kyllä haikealta, aivan kuin yhden kirjan kannet laittaisi kiinni, vaikka eihän blogini tule muuttumaan muuten kuin osoitteeltaan.

En tiedä kuinka voisin tarpeeksi kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat auttaneet unelmamme toteuttamisessa. On aivan uskomatonta, kuinka kaikki nämä ihmiset ovat löytäneet tiensä tähän ja auttaneet tekemään tästä totta. Yksin ei olisi pystynyt. Meillä on ollut aivan upea graafikko supernainen Elisa Nordman, jonka suunnittelemiin silkkipapereihin tuotteemme teille kääritään ja joka on koko visuaalisen ilmeemme takana aina logosta paperikasseihin. Lisäksi oululaisessa mainostoimistossamme on taatusti maailman herttaisin ja kärsivällisin koodarinainen Hanna, jonka henkisteknistä tukea ilman meitä ei kyllä varmasti olisi. Sen verran paljon puuhaa on sivuston rakentamisessa ollut ettei tässä voi työtunteja enää laskea. (Ja viime hetken asiaan kuuluvat säädöt ja panikointi jatkuvat edelleen tämänkin postauksen jälkeen.)

Kiitän koko sydämestäni kaikkia näitä ihania ihmisiä, kiitos että olette olemassa! Kiitos Elkku, Hanna ja iPhone-sovelluksemme tekijä Mikko. Kiitos äiti ja iskä, Sakari, Molla, Timo ja Jonna. Ennen kaikkea kiitos Jutta. Ja hitto soikoon, kiitos minulle itselleni! Ja teille lukijoille ja asiakkailleni! Olette ihania!

Lopuksi haluan vielä sanoa, että rakenna oma tarinasi, unelmoi niin, että sydämesi halkeaa ja alaa elää tarinaasi todeksi. Se on mahdollista. Usko itseesi ja usko unelmaasi. Mutta keskity tähän hetkeen, nyt ja aina, sillä vain se on tärkeintä, että tunnet olosi kaikin puolin hyväksi nyt. Haasteita tulee vastaan ja monia itkuja saa itkeä, kun kulkee rohkeasti unelmiaan kohti, mutta se kuuluu asiaan, hyväksy se! En voi olla laittamatta tähän vielä kertaalleen Miikka Lommin ohjaamaa videota, jonka postasin jo aiemmin keväällä, sillä tämä video on niin kaunis ja voimaannuttava. Se on lohduttanut minua monen monta kertaa, kun olen kuvitellut ettei tämä kaikki voi koskaan olla totta ja tapahtua juuri minun elämässäni.

Nähdään Joliessa!

07.06.2012

Jaahas, blogger väittää minun julkaisseen tämän tekstin tiistaina 5.6, vaikka julkaisin sen nyt keskiviikkona 6.6 eli huominen tarkoittaa siis torstaita 7.6!

Minut on haastettu.

Eli 11 kysymystä, johon Luonnollisesti-blogin Maija haastoi minut vastaamaan. 

1. Elämäsi rakkain asia/ihminen/olento/esine?

Juuri nyt rakkaimpia asioita elämässäni ovat jooga, vehreänä kukoistava Kumpula, Romppu-kissani, ystäväni, perheeni ja yritykseni, joista jälkimmäisin on unelmani, jota tässä nyt toteutetaan yhdessä maailman parhaimman yhtiökumppanin kanssa. Mutta yhteen asiaan kiinnittymättä, rakasta on vain semmoinen onnellisuustila elämästä itsestään.

2. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?

Vielä muutama vuosi sitten olisin vastannut, että lopettaisin työt. Nyt sijoittaisin lisää yritykseemme eli panostaisin töihin. Ja matkustaisin! Ensin menisin Balille joogaamaan. Sitten menisin New Yorkiin. Tulisin kotiin Pariisin kautta. 

3. Milloin olet syönyt viimeksi ruusukaalta?

On siitä jokunen kuukausi vierähtänyt. Ruusukaali on herkkua kirnuvoin ja rouhitun mantelin kanssa.

4. Mitä tunteita julkinen laulaminen sinussa herättää?

Hymyä ja vapauden tunnetta.

5. Mitkä ovat sinun vahvuutesi?

Avoimuus sekä oman intuition kuuntelu. Vahvuus taitaa piileä meillä kaikilla omassa autenttisuudessamme ja siinä, ettei ole tarvetta peitellä sitä.

6. Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Hätäraketit, veneet ja elektroniset laitteet eivät käy. :)

Joogamaton.

7. Mitkä ovat heikkoutesi?

Kyllä se on oma mieli, joka asettaa jatkuvasti eteen haasteita arkipäiväisissäkin tilanteissa, ihmissuhteissa ja omien unelmien toteuttamisessa.

8. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Aamuvirkku!

9. Mikä on sinun tapasi rentoutua?

Ei ole yhtä tapaa tai edes tapaa, jota noudattaisin useimmiten. Voin rentoutua vain istumalla ja olemalla, aamukahvia hitaasti hörppien, ilta-auringossa pyöräillen, ottamalla päivätorkut pihakeinussa tai istumalla vain hiljaa bussissa matkalla töistä kotiin.

10. Miten ilmaiset luovuuttasi?

Minulla kesti vuosia ennen kuin tajusin, että luovuuteni on parhaimmillaan, kun saan toteuttaa kahta asiaa: tehdä töitä käsillä ja olla ihmisten parissa. Nyt se toteutuu parhaiten meikkikursseja pitäen. Kaikki naiset ovat kauniita omalla ihanalla tavallaan ja niitä piirteitä on inspiroivaa tuoda esiin. Tai sitten keittiössä raw food-kokkailujen parissa touhuten pikkulapsenomaisella innostuksella.  Tai sitten luomalla jotain, jossa yhdistyvät kaikki unelmat ja intohimot... kuten vaikka oman yrityksen.

11. Teetkö asiat heti vai vasta silloin kun on ihan pakko?

Riippuu asiasta ja omasta motivaatiosta. Itse asiassa en tee enää asioita, joista puuttuu motivaatio. Ne loppuivat helmikuun lopussa, kun lopetin päivätyöni. Varmaan toteutan kuitenkin tylsemmät rutiinihommat jossain tuossa välissä. En lähtökohtaisesti pidä asioiden viime tinkaan jättämisestä, mutta toisaalta otan asioiden suhteen melko rennosti. Jos fiilis ei ole sellainen, että tekisin jonkun tylsän homman deadlinen häämöttäessä  niin jätän tekemättä ja mieluummin vietän laatuaikaa ystävieni kanssa tai itsekseni. Kyllä työt ehtii.

07.06.2012

Mansikka-seesami-herkku.

Työpäivät ovat nyt kaksitoistatuntisia. Keho ja mieli alkavat olla suhteellisen stressaantuneita. Jos on mahdollista olla ajatuksettomassa tilassa meditoimatta, eilen illalla olin sellaisessa. Mutta en kerrassan valita. Päinvastoin, kaiken väsymyksen keskellä sydämessäni on maailman suurin kiitollisuustila ja rakkaus tätä kaikkea kohtaan, josta te kuulette ensi viikolla.


Eddien intensiivin jälkeen iskenyt räkätauti jatkuu edelleen, joten joogamatto on jäänyt vain haaveeksi, mikä on toki vähän kurjaa, sillä intensiivistä tuli niin hyvät energiat, että olisi ollut ihanaa jatkaa harjoittelua heti. Venyttelen joka päivä aamulla ja illalla pitääkseni kehoa nyt auki. Se on hyvä tapa myös rauhoittua hetki töiden keskellä. Jooga on muutakin, kuin asanoita, se on hyvä palauttaa mieleen tämmöisinä hetkinä.


Laitetaan tähän väliin teille herkku parin viikon takaa, jonka surautin makeannälkääni kaapista löytyneistä aineksista. Mainittakoon, että jääkaappini on myös viime aikoina ammottanut tyhjyyttään. Se jos mikä on varma merkki väsymyksestä. Onneksi on EkoSeGo, joka toimittaa kaiken super nopeasti. Eilen kiikutin laatikollisen herkkuja postista kotiin. Vielä kun joku toisi lehtivihreät ja kissanruoat kotiovelleni!


Jostain syystä seesaminsiemenet ovat maistuneet viime aikoina erityisen paljon. Paras tapa on liottaa niitä kerralla koko pussi ja kuivattaa sitten kuivurissa. Sen jälkeen niitä voi käyttää spontaanisti milloin tahansa inspiraation tai himon iskiessä.





Mansikka-seesami-herkku

1/2 dl yön yli liotettuja seesaminsiemeniä

1 banaani

100 g mansikoita

1/2 rkl kookossokeria

1 rkl lucumaa

1 tl luonnonvaniljaa

1 rkl tocotrienolsia

1/2 sitruunan mehu

vettä

Jauha liotetut seesaminsiemenet tehokkaassa blenderissä matalalla teholla jauheeksi. Lisää loput ainekset sekä loraus vettä ja blendaa täydellä teholla sileäksi.





Aurinkoista torstaipäivää ihanat!

07.06.2012

Eddie Sternin joogaintensiivillä.

Takana on seitsemän päivää Eddie Sternin joogaintenviisiä. Minulla ei ollut viikon suhteen minkäänlaisia odotuksia. Ei ehtinyt olla. Tajusin vasta kurssia edeltävänä iltana, että joogamattonikin oli visusti lukkojen takana Annankadun salilla, kun kurssin kolme ensimmäistä päivää olivat Yrjönkadun uimahallin yläkerrassa. Kolme ensimmäistä harjoitusta olivat vedettyä ykkössarjaa ja tämän vuoksi emme olisi mahtuneet Annankadulle. Odotuksia ei siis ollut ja silti viikko ylitti odotukseni - tai antoi minulle enemmän, kuin olisin voinut kuvitella.

Eddie Stern on yksi Sri K. Pattabhi Joisin eli gurujin läheisimmistä oppilaista. Hän on tunnettu hindulaisen kulttuurin ja uskonnon tuntemuksestaan ja hänen joogashalansa New Yorkin Sohossa on intialaistyylinen temppeli. Eddie kiertää jonkin verran maailmalla opettamassa, mutta panostaa pääosin omalla shalallaan opettamiseen. Hän oli ensimmäisen kerran Suomessa vuosi sitten, jolloin en itse osallistunut kurssille, mutta tällä kertaa väijyin kurssipaikkaa kärppänä, sillä kurssi täyttyi todella nopeasti.

En ole tehnyt vedettyä harjoitusta sitten mysore-harjoitukseen siirtymisen ja jännittin hieman etukäteen miltä vedetyt tunnit mahtaisivat tuntua. Olen tottunut tekemään omaa harjoitustani melko hitaasti ja käytän yleensä aikaa kehon tunnusteluun asanoihin asettautuessani. Kolme ensimmäistä aamua olivat siis vedettyjä harjoituksia, mitä seurasi kolme mysore-harjoitusta ja viimeisenä päivänä teimme jälleen vedetyn harjoituksen. 

Yllätyksekseni sain vedetystä harjoituksesta paljon oivalluksia omaan harjoitukseeni. Olikin todella antoisaa poiketa välillä siitä mihin on arjessaan tottunut. Nopeampi tempo piti mielen paremmin keskittyneenä. Parasta oli kuitenkin se, että harjoituksen jälkeen olin täynnä energiaa iltaan saakka. Usein oman harjoitukseni jälkeen kestää jonkin aikaa, että energiatasot palautuvat taas normaaliksi. Vedetty oli myös lyhyempi kuin oma harjoitukseni, mutta keveyden ja flown tunsi erilaisena jo istumasarjassa. Hyvään flowhun vaikutti kyllä osaltaan myös toisten ihmisten energiat. Ihanaa harjoitella välillä samaan tahtiin yhdessä muiden kanssa!

Olen siirtynyt jokin aika sitten harjoittelemaan kakkossarjaa ja olen miettinyt harjoituksen nopeuttamista sen vuoksi. Ei ole mitään järkeä tehdä yli kahden tunnin harjoitusta. Nopeampi rytmi ohjelmoitui kehoon ja mysore-aamuina minulla kuluikin aikaa alle kaksi tuntia harjoitukseeni taaksetaivutusten kanssa ja energiatasot olivat jälleen korkealla salilta lähdettyäni. Tarkoitus on kuitenkin energisoitua harjoituksesta eikä käyttää siihen kaikkia voimiaan. Haastavinta onkin se vaihe, kun ei ole kakkossarjassa vielä niin pitkällä, että voisi katkaista ykkössarjan, vaan täytyy tehdä ensin ykkönen alle ja siihen kakkossarjan asanat päälle.

Asanoiden suhteen ei tullut mitään maailman suurimpia oivalluksia, vaan kurssin parasta antia olivat joogafilosofia ja chanting-tunnit, joita oli kurssin jokaisena iltana. Eddiellä oli uskomattoman laaja tietämys joogan filosofiasta. Mutta samoin hänellä oli myös kyky tuoda asiat lähelle tavallisen ihmisen arkea ymmärrettävästi ja jopa hauskasti. Hän sanoi itsekin, että asuttuaan Intiassa eri ashrameissa, kurjaa oli monien paikkojen kapeakatseisuus. Se, että luetellaan säännöt miten pitää elää ja muodostaa päivän rutiininsa ja toistaa ne päivittäin saavuttaakseen Jumalan ja siltikin annetaan ymmärtää, ettei ole koskaan tarpeeksi lähellä Jumalan saavuttamista. Tämmöinen meininki tekee kyllä elämästä todella ankeaa ja vakavaa puurtamista.

Tein luennoilla ensimmäistä kertaa joogan filosofian ja sutrien kautta syvempiä oivalluksia siitä, kuinka ne linkittyvät elämään, asanaharjoitukseen ja miksi teemme asanaharjoitusta lähes päivittäin. Tottakai pintapuolisesti on helppo lukea joogan vaikutuksista, mutta sukeltaminen syvemmälle sutriin avaa ihan uudenlaisia näkökulmia ja laajentaa taas omaa näkemystään ja ymmärrystään joogasta. Joogasutrat eivät ole mitään maailman helppolukuisimpia ja tajuisimpia juttuja. Yhden sanan taakse kätkeytyy monen monta käsitettä, joiden ymmärtäminen vie tovin. Siksi oli ihanaa kuunnella Eddietä, koska häntä oli niin helppo ymmärtää.

Kaikista ihaninta kurssissa oli kuitenkin chantaus! Koh Makilla oli myös jonkin verran chantausta, mutta ei kuitenkaan päivittäin ja Eddie osasi kyllä johdattaa chantauksenkin merkitykseen ja vaikutuksiin uudella tavalla. Chantaus on puhdistavaa, vapauttavaa,  mieltä rauhoittavaa sekä eheyttävää. Äänellä on mentaalisten vaikutusten lisäksi vaikutuksia myös fyysiseen kehoon. Olen aina pitänyt laulamisesta, vaikka en osaakaan laulaa. Mutta chantata voi kuka vaan lauluäänestä huolimatta! Eikä ole mitään väliä osaako sanoja vai ei. Eddie lauloi ensin, me toistimme perässä, aina en kuullut miten sanat menivät, mutta hoilottelin perässä. Enkä varmasti ollut ainoa, jolla meni jotkin sanat hieman ohi. Olisi ihanaa, jos joogakoululla järjestettäisiin chantaus-sessioita säännöllisesti nyt kun pääsi laulamisen makuun. 

Eddiellä oli hyvä energia ja hän oli rento, lempeä ja hauska tyyppi. Hän ei tehnyt itsestään suurta numeroa tai nostanut itseään oppilaiden yläpuolelle, vaikka onkin yksi maailman arvostetuimmista ja kuuluisimmista joogaopettajista. Eddie tulee vuoden päästä uudelleen Helsinkiin. Minulla on haaveissa New Yorkin matkan ennen sitä ja mikäli se toteutuu, menen varmasti harjoittelemaan Eddien salille.

Olin haaveillut tämän aamun joogasta eilisen lepopäivän jälkeen. Heräsin aamulla kaktus kurkussani nokka tukossa. Joogat jäi, aamu alkoi kevyellä venyttelyllä. Pakurit ja inkiväärit padalle, kaikki muutkin kesälentsun häätö-vinkit otetaan vastaan! 

Kaunista sunnuntaita teille!

Kuvat Eddien kurssilta otti Petri Räisänen.

Ps. Niin ja hei, minun piti vinkata, että rekisteröityminen Petri Räisäsen Koh Makin retriitille on alkanut! Voit lukea omat kokemukseni ja vinkkini retriitistä täältä.

07.06.2012

Ihan kohta...

07.06.2012

Intialaiset kräkkerit ja seesami-kurkuma-tahna.

Viikon takaisten raakasämpylöiden kanssa kuivuriin sujahti myös kräkkeritaikina, jonka tekaisin sen kummempia miettimättä täysin intuitiolla. Mielessäni siinti vain jonkin sortin intialainen makumaailma ja fenkolinsiemenet.


Minulla on ollut fenkolinsiemeniä kohtaan viha-rakkaus-suhde. Lähtökohtaisesti tykkään fenkolinsiementen voimakkaasta mausta, mutta jos niitä pääsee ruokaan yhtään liikaa, saan överit, jonka jälkeen en voi edes haistaa siemeniä moneen kuukauteen. Viime aikoina olen potenut himoa tuoretta fenkolia kohtaan, jonka myötä siemenet ovat taas alkaneet kiinnostaa. Tällä kertaa olen onnistunut käyttämään niitä oikeita määriä ja makua on tullut juuri sopivasti.


Tässä kräkkerireseptissä voi tosin herkkämakuisempi käyttää siemeniä vieläkin varovaisemmin, sillä omat makunystyräni ovat raakaruoan myötä tottuneet melko intensiivisiin makuihin. Kräkkereiden päälle valmistin tahnaa seesaminsiemenistä ja tuoreesta kurkumasta (johon on edelleen non-stop himo). Pari viipaletta luomutomaattia ja muutama vesikrassin lehti päälle ja sunnuntain herkkuleipäset ovat valmiita sujahtamaan suuhun! Seesaminsiemenet pääsivät myös jälkkäriin, mutta sen reseptin säästän ensi viikolle!





Intialaiset kräkkerit

4-5 dl liotettuja kultaisia pellavansiemeniä

3 dl liotettuja kurpitsansiemeniä

1 tl laadukasta suolaa

2-3 tl kurkumaa

2-3 tl curryjauhetta

1 tl jauhettua inkivääriä

1 tl fenkolinsiemeniä

1 ruukku tuoretta korianteria

Liota siemeniä yön yli tai 8 tuntia. Hienonna fenkolinsiemenet morttelissa ja silppua korianteri. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi ja levitä taikina ohueksi levyksi kuivurin teflex-alustalle tai leivinpaperin päälle. Kuivata kuivurissa alle 42 asteessa tai kiertoilmauunissa luukku hieman raollaan. Käännä levy ylösalaisin muutaman tunnin kuivattelun jälkeen ja irrota teflex-alusta. Jatka kuivattelua, kunnes kräkkerit ovat täysin rapeita ja kuivia. 

Vinkki: vaikka et omistaisi kuivuria, kannattaa hankkia teflex-alustoja, sillä leivinpaperi saattaa tarttua kräkkerilevyn pohjaan kiinni ja sitä on hankala irroittaa. Alustoja voi tilata Raakapuodin kautta tai mm. Keimlingistä ja Juicelandista.





Seesami-kurkuma-tahna


1 dl liotettuja seesaminsiemeniä
1 rkl mantelivoita
4 cm pätkä kurkumaa
ripaus laadukasta suolaa
1 tl curryjauhetta
1 tl kookossokeria
1/2 dl oliiviöljyä
vettä


Jauha yön yli liotetut seesaminsiemenet tehokkaassa blenderissä matalalla teholla jauheeksi. Lisää loput ainekset öljy pieninä lorauksina ja blendaa ensin matalalla teholla ja sitten täydellä teholla tahnaksi. Lisää vettä tarvittaessa.





Ps. CocoVin blogista löytyy resepti raakasämpylöiden täytteeksi!

" You were born an original. Don't die a copy. "

Lempeää puurtamista.

Hei vaan! Ajattelin kertoa, että täällä ollaan ja olen elossa! Minusta tuntuu, että elän eri ajassa todellisuuden kanssa. Aivan kuin olisin kirjoittanut blogiini viimeksi eilen, mutta bloggaushistoria näyttääkin sunnuntaita. Joku on taatusti kääntänyt ajankulun pikakelaukselle.

Elän tällä hetkellä parisuhteessa kahden J:n kanssa. Ja yhden R:än. Toinen J on Jutta ja toinen rakas lapsemme, joka näkee päivänvalon sitten kun se päivä koittaa. Entinen suorittajaminäni olisi istunut vaikka kellon ympäri työhuoneella naputtamassa konetta, jotta kaikki sujuisi suunnitellun aikataulun mukaisesti. Nykyinen minäni on sen verran lempeä itseään kohtaan, että tunnistaa kehossa heti ylikierroksien merkit. Ja silloin on parasta sulkea kone ja hurauttaa Kumpulaan hoitamaan parisuhdetta karvajalkaisen R:än kanssa. (Hän on aloittanut nyt ulkoilukauden.)

Hullunkurista on se, että työpäivät tuntuvat kahden tunnin mittaisilta, vaikka tunteja olisi takana täyden työpäivän verran (ja joskus hieman enemmänkin). Joudun sitä kirottua Exceliäkin tuijottamaan, mutta sekin tuntuu totaalisen erilaiselta kuin aikaisemmin. Itselleen tekeminen on käsittämättömän monimuotoisella tavalla palkitsevaa!

En ole koskaan joutunut opettelemaan kärsivällisyyttä, läsnäoloa ja avoimuutta yhtä konkreettisesti, kuin nyt. Tällä hetkellä ne ovat kolme tärkeintä asiaa elämässäni. Ja sikäli kun oikein muistan, noiden asioiden opettelua taisin tilata itselleni jo alkuvuodesta Koh Makilla. Hätiköinti tai asioiden väkisin jouduttaminen ei auta sitten piirun vertaa, vaan kostautuu saman tien. Sitten tehdään jupisten samat työt kahteen kertaan. Tekemistä on niin paljon, että koittaessaan edetä nopeasti, ei oikeastaan etene yhtään minnekään. Hetken päästä kuitenkin huomaa, että tehtävää on vielä tuhottoman paljon. Parasta siis hyväksyä se, säilyttää tekemisessä rauha, ilo ja huolellisuus. Ja huolehtia kunnon lounaasta. Laitamme ruokaa joka päivä itse, kelloon katsomatta.

Tämän hetkinen elämäni saattaa kuulostaa uuvuttavalta, mutta kerrottakoon, että olen voimissani ja hyvin onnellinen kaikesta! Stressinsietokyvyn joutuessa koetukselle, lepään heti. Jooga on edelleen hyvin tärkeä osa arkea. Mutta hieman vähemmän juuri nyt, kuin kuukausi sitten. Annan itselleni välillä myös pari tuntia enemmän aamu-unta. 

Lauantaina alkaa Eddie Sternin viikon kestävä joogaintensiivi. Luulen, että sen jälkeen otan muutaman päivän totaalisen joogalevon. Intensiivit kun tuppaavat todella olemaan intensiivisiä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta olen odottanut tätä kurssia vuoden päivät!

Hurjaa miten luonto alkaa kukoistamaan taas vauhdilla! Tallustaessani vihertävää Limingantietä pitkin talojen vaihtaessa vuorotellen väriään, saan aina muistutuksen siitä, kuinka onnekas olenkaan saadessani asustaa Kumpulassa. Avonaisesta ikkunasta kantautuu lintukuoron sirkutus ja lämpimän kevätsateen rummutus. Ei todellakaan ole kiire minnekään.

Lämmintä helatorstain iltaa hyvät lukijani!

" You were born an original. Don't die a copy. "

Leivänpuputtajan unelma: raw sämpylät.

Nyt se on vihdoin kehitetty! Nimittäin täydellinen korvike leivälle ja eritoten sämpylöille! 


Oma vatsani kestää leipää nykyään vaihtelevasti, mutta jollen saa gluteenista vatsanturvotusta, tuntuu vähintään siltä, kuin joku olisi kajauttanut lekalla päähän. Energiatasot menevät useimmiten täysin sekaisin (toisin sanoen laskevat jonnekin nollan alapuolelle).


Raakaruoassa on nimenomaan kiehtovaa kehitellä perinteisille möhniitti-herkuille jäljitelmiä, joita syödessä taju ei lähde kankaalle, mutta myöskään herkullisuudesta ei tarvitse tinkiä. 


Muistan pyöritelleen silmiä päässäni, kun näin ensimmäisen raw sämpylä-reseptin Outin tontilla. En uskonut moisen olevan mahdollista. Muistan, että Outi oli käyttänyt sämpylöissä mantelimaidon valmistuksesta jäänyttä massaa sekä irish moss-levästä tehtyä geelia tuomaan kuohkeutta. 


Lauantaina kokkaillessani äitienpäivän cupcakeja tein oivalluksen pohjia pyöritellessäni. Cupcake-pohjat olivat pääosin vain porkkanaraastetta ja kookosjauhoja. Niiden koostumus oli jotenkin täydellisen mehevä ja kuohkea eikä lainkaan liian märkä. Sain totaalisen ahaa-elämyksen! Samalla periaatteella voisi tehdä sämpylöitä! Muistin Outin sämpyläohjeesta irish mossin ja pähkäilin, että mantelimassa voisi tuoda hyvän rakenteen sämpylöihin ja aurinkokuivatuista tomaateista ja oliiveista tulisi puolestaan pikantti makuvivahde. Sitten muistin vielä EkoSeGosta kaupanpäällisenä saamani raw hirssijauhon, jolle en ole oikein keksinyt käyttöä. Pystyin jo kuvittelemaan mielessäni, että tämä ohje olisi täysi napakymppi!


Resepti pääsi testaukseen eilen ja täytyy sanoa, että oikeassa olin! Nämä sämpylät tulevat olemaan vielä hitti monella brunssilla, joita aion tänä kesänä takapihallamme järjestää!





Tomaattiset raw sämpylät

3 dl mantelimaidon valmistuksesta jäänyttä massaa

3 dl hienoa porkkanaraastetta kuivaksi puristettuna

2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja (ei öljyyn säilöttyjä)

1,5 dl raakoja oliiveja kivet poistettuna (mm. EkoSeGosta)

3 dl irish moss-geeliä (paras irish moss täältä)

2 dl kookosjauhoja

1 dl raakaa hirssijauhoa (EkoSeGosta)

1 tl kalaharin suolaa tai muuta laadukasta suolaa

rouhittua mustapippuria

2-3 tl kuivattua rosmariinia

2 tl kuivattua timjamia

2-3 tl kuivattua ruohosipulia

pinnalle

liotettuja seesaminsiemeniä (liota väh. 8 tuntia)

Esivalmisteluiksi liota n. 2 dl manteleita vähintään 8 tuntia. Laita samalla likoamaan runsaasen veteen n. 2 dl kuivaa irish moss-levää. Kaada manteleiden liotusvesi pois ja blendaa blenderissä noin litran verran veden kanssa mantelimaidoksi. Siivilöi maito tiheän siivilän tai harson läpi. Ota maito talteen ja käytä esim. smoothieihin tai sellaisenaan. Käytä jäljelle jäänyt mantelimassa sämpylöihin. 

Huuhtele irish moss-levä liotuksen jälkeen huolellisesti ja laita blenderiin. Lisää joukkoon reilu desi vettä ja blendaa täysin sileäksi geeliksi.

Liota aurinkokuivattuja 1-2 tuntia tai kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Hienonna joko terävällä veitsellä aivan hienoksi silpuksi tai monitoimikoneessa.

Sekoita ensin kulhossa mantelimassa, kuivaksi puristettu porkkanaraaste ja hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää jauhoja vähitellen ja sekoita huolellisesti. Poista oliiveista kivet ja lisää taikinaan mausteiden kanssa. Vaivaa taikinaa käsin. Pyörittele taikinasta pieniä sämpylöitä, ripottele pinnalle liotettuja seesaminsiemeniä ja kuivata kuivurissa alle 42 asteessa tai kiertoilmauunissa luukku hieman raollaan, kunnes sämpylöiden pinnat ovat rapsakat (noin 6-8 tuntia).








Sämpylöiden lisäksi kuivuriin pääsi toinenkin herkku, jonka reseptin postaan myöhemmin. Sämpylöiden väliin puolestaan sujahti jotain, minkä saatte lukea viikon päästä CocoVin puolelta!

" You were born an original. Don't die a copy. "

Pastellinvärinen äitienpäivä.

Tämä äitienpäivä on aurinkoinen, herkullinen ja pastellinvärinen. Oma äitini on Keski-Suomessa. Toivottavasti hän herkuttelee ei omatekoisella mansikanmollukkakakulla ja punaa huuliaan uudella huultenrajauskynällä. Jos äiti olisi täällä, hän saisi pastellinvärisiä äitienpäiväherkkuja.


Vaaleanpunainen mansikkasuukko

5 dl mansikoita

banaani

1 rkl tocotrienolsia

1 rkl lucumaa

1 rkl kookosöljyä

mantelimaitoa

Surauta blenderissä sileäksi smoothieksi.











CocoVin Blogista löytyy resepti näihin mintunvihreisiin porkkana-cupcakeihin. Maistuvat yhtä herkulliselle kuin miltä näyttävät. Cupcake-pohjien myötä tein ihan huikean oivalluksen ja nyt pursuaa kokkausinspiraatiota taas niin, että reseptipankki uhkaa räjähtää! Tämä äitienpäivä taitaa siis vierähtää keittössä. Katsotaan kuinka kokeilut onnistuvat, parhaat palat pääsevät blogiin.


Aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää omalle ja kaikille muillekin äideille! 

" You were born an original. Don't die a copy. "