Meant to be.

Sattumia ei ole olemassa. Kaikella on tarkoitus. Joka ikisellä henkäyksellä, jokaisella askeleella, jonka otamme tällä matkalla. Jotkin asiat tuntuvat sattumilta, mutta ei, ne tapahtuvat, koska niin on tarkoitettu. Joidenkin ihmisten kohtaaminen tuntuu sattumalta, mutta ei, he tulevat kohdalle, koska niin on tarkoitettu. Sielujen kommunikaatiolla ja sillä flowlla, minkä tuo mastermindaus saa aikaan, on tarkoitus.

Tämän viikonlopun oli tarkoitus tapahtua. Heidin peruessa minun Tampereelle varaamani hoitoajan epäröin mökille menoa. Mutta sitten tuli vahva intuitio siitä, että minun on mentävä sinne. Viikonloppu oli loistava. Kiitos <3

Kaikki tuntui luonnolliselta. Heidin tapaaminen ensimmäistä kertaa tuntui, kuin olisin tavannut jälleen pitkäaikaisen ystävän. Mökki tuntui heti kodilta. Viikonloppu sujui aika huikeissa fiiliksissä lauantain sateesta huolimatta. Sain Heidiltä ayurveda konsultaation. Se ei sinänsä tarjonnut ravinnon puolesta kovin paljon uusia näkökulmia, mutta joitakin hyödyllisiä vinkkejä sain Pitta doshalleni. Jossa on kyllä myös hitunen Vataa. Mutta ayurvedahoito päästä varpaisiin ansaitsee ihan mielettömän suitsutuksen!!! Voi taivas missä paratiisissa olin koko sen ajan. Vielä kun olimme tehneet joogaharjoituksen juuri ennen sitä ja hyppäsin suoraan loppurentoutuksesta hoitopöydälle niin ruumiista irtautuminen ei ollut kovin kaukana :D Miksi ihmeessä en ole hoitanut kehoani tällä tavalla aikaisemmin, kysynpä vaan! Keho-mieli-sielu tarvitsee todellakin kokonaisvaltaista hoitoa ja hieronta ayurvedisillä öljyillä pitäisi kyllä olla itsestään selvyys. Ja hoito oli  hintansa väärti. Seuraavaksi aion ottaa kookoshoidon, joka myös sopii Pittalle hyvin. Yksi baarireissu kuukaudessa väliin, sillä on ayurvedahoito maksettu ;)

Illalla herkuteltiin raakaherkuilla. Reseptit löytyvät Heidin tontilta. Suklaavanukas ansaitsee erityshehkutuksen. Sen koostumus oli sulaa rakkautta. Ja tulipa popsittua myös villivihreitä melkoisesti. Aivan mieletöntä, että astut vain mökistä ulos, poimit puskan voikukkaa, heität blenderiin tai auringonkukansiemenistä tehtyä kastiketta sekä Fiesta Molea lehtien päälle ja lounas on siinä. Eikä voikukka mielestäni ole edes mitenkään extremen makuista. Melkein kuin tammenlehtisalaattia. Tänään keräilinkin kotiin viemisiksi kunnon puskan voikukanlehtiä sekä nokkosia. Eikä ne nokkoset edes pistäneet, vaikka aluksi jännittikin. Ajatus pyöräretkestä villivihreiden keruuta varten muhii jo mielessä. Ihan tuosta Torkkelinpuistosta en tohdi aamiaistani sentään kerätä... :D Näillä kulmilla asustelevat tietänevät kyllä miksi ;)

Herkuttelun ja hemmottelun lisäksi saunoimme melko pitkään, mitä olinkin kaivannut todella paljon. On ihan eri tavalla puhdas olo nyt. Ja olipa ihanaa olla mökillä meikittömänä detox-näpyt naamassa ja tuntea itsensä kauniiksi juuri näin luonnollisena :) 

Sain tästä viikonlopusta paljon. Oloni on samaan aikaan rauhallinen sekä niin kiitollinen ja onnellinen, että sen tuntee sydämessä asti. Näiden henkisen puolen juttujen kanssa on ollut yksin melko pitkään. Pitta doshalleni ominaista on ääripäissä käyminen sekä niiden välillä suhailu ennen kuin se kultainen keskitie sieltä löytyy. Varmaan näistä kirjoituksistani on huokunutkin se, että sisimmässäni raksuttaa melkoisesti. Näistä asioista ääneen puhuminen kasvotusten toisten samankaltaisten kanssa on fiiliksiä nostattavaa touhua. Omien tuntemuksien peilaaminen toisten ihmisten kautta ja toisilta oppiminen saa väistämättä aikaan vain positiivista energiaa ja pyyteetöntä rakkautta. Meditoimme myös yhdessä. Mieli oli ihan hiljaa. Päässä ei soinut yhtäkään biisiä. Mielessä ei yhtäkään kysymystä, mihin olisi sillä hetkellä kaivannut vastausta.

Jutut jatkuvat juhannuksena samalla porukalla ja muutamalla muulla tyypillä. Paras juhannus tiedossa. Ja ihan parhaat herkut. Niihin meinaa panostetaan, ainakin jos minulta kysytään :P

Huhhuh, huomasin että blogilleni on ilmestynyt lukijoita jo yli 50! Eikä tuossa varmaan kaikki ole. Mistä teitä tulee? Mahtavuutta. On todella hienoa, jos voin antaa jollekin positiivista energiaa, inspiraatiota ja kannustusta terveelliseen ja puhtaaseen ravintoon, henkiseen heräämiseen, tietoisuuteen ja ennen kaikkea oman itsensä aitoon ilmaisuun miettimättä sitä, mitä muut sinusta ajattelevat.

Luonnon helmaan ja aivot offille.

Huomenna aamulla pakkaan reppuun joogamaton ja kirjan. Hyppään bussiin ensimmäistä kertaa x vuoteen ja huristan kohti Poria. Jään jossain kohtaa tien vartta pois bussista ja koitan löytää tieni mökille, missä en ole koskaan käynyt.

Viimeinen vuosi on ollut muutosta. Olen antanut virran viedä. Viime kuukausina, viikkoina ja päivinä tahti on vain kiihtynyt, kun toiveeni ja tavoitteeni ovat toteutuneet. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin ähky. Pakko saada tilaa ympärilleen. Pakko saada hengittää. Pakko irrottautua kaikesta ja saada asioihin perspektiiviä. Olen ollut keskellä kaupunkia todella pitkään. Viimeksi tänä aamuna rakastuin hiljaa heräävään Helsinkiin. Mutta sydän kaipaa luontoon nyt.

Edessä on mielenkiintoinen viikonloppu Heidin mökillä, jonne ovat tulossa myös ihana Mirva kumppaneineen. Luvassa mastermindausta (tää on niin paras sanahirviö), hörhöilyä ja luonnossa oloa. Niin ja ayurvedahoito kehotyyppianalyysin kera. Kivaa ja jännittävää!

Heidin sanoja lainatakseni vain jatkuva muutos on pysyvää. Nyt on tiedossa konkreettinen hartaasti toivomani muutos, joka vaikuttaa elämääni melkoisesti. Mutta siitä lisää myöhemmin. Sitä ennen käännän aivot off-tilaan ja hengitän puhdasta luontoa.

Ps. Pakko linkata Heidin uusimpaan kirjoitukseen. Kirjoittaako hän minusta vai? Ei. Vaan Pittasta.

Ihan super tattari ja spontaani överiherkkulöydös.

Vaikka blogini tarkoituksena ei ole jakaa faktatietoa ravinnosta, ansaitsee eräs supereista superein ja unholaan jäänyt asia oman postauksensa. Kyseessä on tattari. Olen löytänyt tämän taivaan lahjan vasta raakailun myötä ja sen vaikutukset tuntee kyllä nahoissaan!

Tattari ei siis ole vilja ja sopii siksi myös keliaakikoille. Se kuuluu tatarkasveihin. Uskomatonta, miten vähäistä tattarin viljely on Suomessa, vaikka kyseinen kasvi menestyy vähäravinteisilla mailla eikä sen viljelyyn tarvita lannoitteita tai myrkkyjä, joten se ei kuormita myöskään ympäristöä, mikä on aivan loistojuttu. Tattari hyödyntää tehokkaasti maan ravinteita ja houkuttelee myös pölyttäviä hyönteisiä luokseen muita viljelykasveja enemmän, joten sen viljely lisää myös pölyttäjien elinmahdollisuuksia.

No, sitten niistä ravintoarvoista. Tattarin hiilihydraatit imeytyvät hitaasti, mikä on tärkeä juttu insuliinitasapainon säätelyssä, diabeteksen hallinnassa sekä ylipainossa. Tattari on lisäksi loistava proteiinilähde, sillä se sisältää kaikkia kahdeksaa aminohappoa kuten esimerkiksi hamppu. Tattarissa on myös flavonoideja, mitkä toimivat antioksidantteina ja antioksidantithan ovat olennaisia sairauksien ehkäisyjen kannalta. Itse näen ne lähinnä itsestään selvänä asiana ruokavalion perustassa sekä elinvoiman lähteenä. Sairauksien ehkäisy on bonari. Lisäksi tattarissa on mm. magnesiumia, kalsiumia ja rautaa sekä A-vitamiinia ja useita B-vitamiineja. Tattarilla on myös puhdistava vaikutus elimistöön ja itse huomaan sen vaikuttavan vireystasooni sekä mielialaankin. Lisää faktaa tattarista esimerkiksi täältä.

Idättäminen moninkertaistaa ravintoarvot, joten se on paras tapa hyödyntää tattaria kokkailussa. Idätetty tattari sopii tuorepuuroihin, raakakräkkereihin, raakapitsan tai -piiraiden pohjiin, raakakakkupohjiin... mihin vielä? Käytä mielikuvitustasi. Itse olen joskus kiireissäni käyttänyt tattaria myös yön yli liotettuna ja huolellisesti huuhdottuna. Ainakin Ilon Pisara blogista olen lukenut, että näin voi tehdä. Tattarin idätyksestä sen verran, että tuossa blogini sivupalkissa olevassa idätystaulukossa sanotaan, että ennen idätystä ei pitäisi liottaa suurimoita 10 minuttiia kauempaa, sillä ne eivät muuten idä. Minulla on itänyt vaikka olisin liottanut yönkin yli, mutta ehkäpä on ihan hyvä noudattaa tuota 10 minuutin ohjetta.

Aamun superpuuro

2 dl liotettuja tai idätettyä tattaria

1 reilu rkl hamppuproteiinia

1 reilu rkl rice brania

5 liotettua taatelia

1 banaani

150 g luomupakastemarjoja a'la Pakkasmarja

Huuhtele illalla tattari huolellisesti ja laita likoamaan yön yli. Aamulla huuhdo reilussa vedessä, ensin lämpimällä vedellä ja sitten kylmällä. Itse vähän puristelen käsilläkin tattaria, että huuhtoutuu varmasti kunnolla. Superimpaa on, jos idätät tattarin. Itäminen tapahtuu nopeasti noin 1,5 vuorokaudessa. Liota taatelit yön yli. Viidellä taatelilla puurosta tulee melko makeaa, mutta itse pidän siitä, että makeus peittää tattarin maun. Heitä aamulla kaikki ainekset blenderiin. Lisää vain sen verran taateleiden liotusvettä, että puuro sekoittuu kunnolla. Blendaa samettiseksi ja nauti. Pinnalle voi ripotella vaikka gojimarjoja tai mulpereita. Tällä puurolla päivästä tulee väistämättä super! Nälkä pysyy poissa ihan kevyesti lounaaseen saakka ja joka ikinen aamu, kun olen syönyt raakatattaripuuron, on joogassa ihan Super Voimat :)

Työt alkoivat tänään hieman myöhemmin. Kokkailinkin vasta aamulla eväät töihin. Eväät ovat minulla ihan must töissä. Niillä varmistetaan laatu, puhtaus, maku ja energinen olo koko päiväksi. Tänään keksin salaattiin niin kivan lisän, että nappasinpa annoksesta kuvan ja pistin reseptin talteen. Eipä tässä ohjeessa nyt mitään kovin ihmeellistä ole, mutta viime aikoina yksinkertaisen maukkaat salaatit ovat olleet herkkulounaan perusta. Tämän salaatin salaisuus olivat kookoshiutaleet. Miten en ole aiemmin keksinyt laittaa niitä salaatiin vaikka rakastan kookosta sen kaikissa muodoissa? Nam!

Matkalla töihin poikkesin Ekolossa Hakaniemessä. Mukaan lähti Life Foodin raakakräkkereitä. Makuina porkkana sekä tattari-rosmariini. Vitsit ne on hyviä! Mutta super kalliita. Minun piti tosiaan hankkia se kuivuri tämän kuun palkasta, mutta enpä näköjään ole saanut aikaiseksi. Asia täytynee korjata pikimmiten, jotta pääsen vihdoin tekemään kunnolla kräkkereitä. Uuni ei vaan toimi yhtä hyvin. Varsinkin jos omistaa aataminaikaisen uunin. Kookoksesta inspiroituneena ostin myös Tropicalin kuivattuja kookoslastuja, jotka on maustettu chilillä. Makuina löytyi myös curry ja jokin makea, jota en nyt muista. Oivoivoi, ne on ihan överihyviä! Ja hyvä lisä esimerkiksi salaattiin. Voi kun tavis sohvaperuna sipsipussi-tyypit tutustuisivat tämmöisiin herkkuihin, menisivät Taffel ja Estrella konkurssiin saman tien! (Anteeksi vain tämä ilmaisu, jos kosketti jota kuta henkilökohtaisesti.)

Kookos-linssi salaatti

pari dl keitettyjä (tai idätettyjä) vihreitä linssejä

vuonankaalia
parsakaalin kukintoja

tilliä

kirsikkatomaatteja

avokado

seesaminsiemeniä

kookoshiutaleita

seesamiöljyä

ruususuolaa

valkosipulirouhetta

tulista curry jauhetta (Punnitse & Säästästä)

+ extra super bonarina Tropical merkkisiä kookoslastuja chilillä maustettuna (överiherkku)

Suosi ensi sijaisesti idätettyjä linssejä. Minä keitin ne, sillä viime päivinä ajatukset ovat olleet jossain muualla, enkä ole suunnitellut niin paljon etukäteen syömisiäni ja siksi nyt ei ollut valmiita ituja. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja siinäpä se päivän lounas sitten onkin.

Ihanaa päivää kaikille. Aurinkoa ei näy, joten käännä päälle sisäinen solarium!

Täydellinen hiljaisuus.

Olen Henkisen materialismin ylittämisessä vasta sivulla 94 ja suoraan sanottuna täysin puulla päähän lyöty.

Avasinpa kirjan minä hetkenä hyvänsä, sanat tuntuvat heti sydämessä. Olen ymmärtänyt, miten vähän ymmärrän. Kirjan lukeminen tekee aika sanattomaksi eikä tunteenpurkauksiltakaan ole vältytty.

Päälimmäinen ajatus ja tunne kirjasta on tällä hetkellä, että mitä minäkään mistään oikein tiedän? Mitä sanottavaa minulla muka kellekään on?

"Kenties sinun on rakennettava ja rakennettava, kunnes oivallat henkisyyden saavuttamisyrityksien turhuuden. Tämä taistelu saattaa vallata mielesi kokonaan. Todellisuudessa saattaa käydä niin, että pasmasi menevät aivan sekaisin ja uuvut täysin. Tällöin saatat oppia hyvin hyödyllisen läksyn: luopua koko jutusta, olla ei-mitään. Saatat jopa tuntea kiihkeää halua olla ei-mitään. Ratkaisuja näyttää olevan kaksi: joko yksinkertaisesti riisua naamio tai sitten rakentaa ja rakentaa, ponnistella ja ponnistella, kunnes saavuttaa huipun ja jättää kaiken taakseen."

Tämä kirja on ollut tähän mennessä paras apu meditaatioon. Se vetää niin hiljaiseksi, että päässä ei kerta kaikkiaan liiku mitään.

Lohi from Heaven.

Juuri kun kailotin ettei reseptipostauksia ole tulossa, satuin valmistamaan ehkä maailmankaikkeuden taivaallisinta herkkulohta. Ja kaikki polven notkumisia aiheuttavat oivallukset on ehdottomasti tallennettava tänne :)

Parin viime viikon aikana olen syönyt melkoisen paljon kalaa. Jotenkin on vain tuntunut, että keho on pyytänyt sitä. Tänään olisin halunnut muikkuja, mutta koska en ehtinyt joogatunnin jälkeen muualle kuin S-Markettiin, sain "tyytyä" loheen mitä söin kyllä eilenkin. Kirjolohen lisäksi mukaan tarttui punajuuria. Luomuna en ole kyseistä juuresta nähnyt missään. Eipäs kun olen, Maatilatorilla. No, tänään punajuuret eivät olleet siis luomua. Sallittakoon moinen hairahdus. Lisäksi löysin S-Marketista Roquefortin sinihomejuustoa vuohen raakamaidosta!!! Mieletöntä. Tämä ruoka on nyt siis melko kaukana elävästä ravinnosta, mutta ruokavalioni ei todellakaan ole 100 % raw, vaikka usein saattaakin kulua monta viikkoa pelkästään raakaillessa.

Lohi suoraan taivaasta

kirjolohta sopiva pala

ruususuolaa

tilliä

sitruunanmehua

tuoretta raastettua inkivääriä

purjoa tai kevätsipulia

rouhittua mustapippuria

tupsaus valkopippuria

Hiero lohen pintaan ruususuolaa melko reippaasti. Purista päälle puolikkaan sitruunan mehu. Hiero pintaan raastettu inkivääri ja ripottele päälle loput mausteet sekä tilli. Kypsennä 200 asteisessa uunissa. Kalan voisi oikein hyvin myös höyryttää. Taidanpa ensi kerralla kokeilla sitä. Myös wasabi ja seesaminsiemenet toimivat lohen kanssa mainiosti.

Ihanat punajuuret

pari pientä punajuurta

Roquefort sinihomejuustoa vuohen raakamaidosta

Kuori ja pilko punajuuret. Höyrytä ne al dente. Eli ei ihan pehmeiksi. Siirrä lautaselle ja laita päälle viipale sinihomejuustoa.

Salaatti

vuonankaalta (kaalia? kaalta?)

kirsikkatomaatteja

parsakaalin kukintoja

seesamiöljyä

balsamicoa

Vaikka söisin kalaa tai riistaa, hyvin harvoin kypsennän enää vihanneksia. Harvoin höyrytänkään. Punajuuret höyrytin tänään, koska halusin niistä hieman pehmeitä ja lisäksi niiden päälle sulava sinihomejuusto on mieletöntä herkkua yhdessä lämpimän punajuuren kanssa. Ennen parsakaali kuului kasviksiin, jonka höyrytin aina. Nykyisin en voisi enää kuvitellakaan kypsentäväni sitä. Tai no toki voisin, mutta tuoreena se on paljon parempaa ja varmasti kaikki ravinteet säilyvät. Ylipäätään en ymmärrä mihin sitä on joskus kaivannut lihan tai kalan kanssa mitään lämmintä lisuketta. Kasvikset ovat niin paljon parempia ja maistuvampia tuoreena. Ja varsinkaan sitä en ymmärrä, mihin sitä joskus kaipasi hiilari- tai tärkkelyslisuketta mahan täytteeksi. Kyllä vaan maha täyttyy ilmankin vallan mainiosti. Syö vaan hitaammin ja hartaammin. Ja mieli pysyy kirkkaana, kun ei tule hiilaripöhnää.

Harmi kun kuvista tulee keltaisia sisätiloissa, kun on melko hämärää. Ja keittiöni valo on kellertävä. Muutenkaan annos ei näytä niin herkulta mitä se oli, sillä tajusin vasta kun länttäsin kalan epämääräiseen kasaan lautaselle ja maistaessani sitä samalla, että tämähän pitää ikuistaa.

Tajunnan virtaa.

Melkoinen viikonloppu takana noin niin kuin henkisesti. Onpa tullut kuunneltua itseään ja tarkkailtua suhtautumistaan ja tuntemuksiaan melkoisen aktiivisesti. Varmaan heille ketä olen tavannut viikonlopun aikana, olen vaikuttanut poissaolevalta, vaikka voinkin sanoa olleeni läsnä, mutta samaan aikaan ajatuksissani.

Jo lapsesta saakka olen rakastanut kirjoittamista. 7-vuotiaana olen kirjoittanut ja kuvittanut itse tarinoita. Myöhemmin ala-asteella kävimme ystäväni kanssa "tarinoiden vaihtoa". Kirjoitimme vuorotellen vihkoon heppatarinoita. Yläasteella rakastin äidinkielen tunteja, jolloin kirjoitimme novelleja. Pistin niihin aina itseni likoon täydellisesti, aidoimmat ajatukseni ja ulkopuolisen rakkauden kaipuun. Ja sitten kuuntelin pallo punaisena ja häpeässä kiemurrellen, kun novellini luettiin ääneen luokan edessä. Yläasteeseen kirjoittaminen sitten oikeastaan päättyikin. Päiväkirjoja olen koittanut joskus pitää, mutta teinivuoteni olivat sen verran myrskyisät, että olen sittemmin hävennyt lukea merkintöjäni jopa itse. Tosin nyt silloisten ajatusten lukeminen olisi varmasti vallan rattoisaa, kun kaiken tarkoituksen on ymmärtänyt. Tämä blogi onkin nyt sitten yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ensimmäinen paikka, johon jäsentelen ajatuksiani, puran intohimoani ja kokoan havaintojani. Huh, ja vieläpä julkisesti. Nykyään vaan mikään ei hävetä, joten samapa tuo, jos blogini tuo jollekin viikon parhaat naurut tai myötähäpeän. Onpahan vaikuttanut jollain tavalla.

Blogini on vielä varsin tuore tapaus ja varmaan moni ei ole vanhimpia tekstejä edes lukenut. Mutta ne, jotka ovat seuranneet alusta saakka, ovat ehkä tehneet pienen havainnon kirjoittamieni aiheiden suhteen. Reseptipostaukset ovat vähentyneet ja henkinen hihhulointi lisääntynyt. Alunperinkään tarkoitukseni ei ollut aloittaa mitään reseptiblogia. Hyvinvoinnista kiinnostuneena ja siitä syystä, että puhdas ja terveellinen ravinto ovat elämäni peruspylväitä ja myöskin ruokaa rakastavana herkkusuuna inspiroidun resepteistä välillä niin paljon ja intohimoisesti, että niitä on ollut mukava postata tänne. Alussa epäilin välillä kirjoitustaitojani ja siksi minun olikin helppo kirjoitella enemmän ravinnosta kuin sielua ja henkisyyttä käsittelevistä asioista. Minulle on tyypillistä, että kirjoittaessani ajatukseni viuhtoo sellaista vauhtia eteenpäin etten ehdi kirjoittaa ja jäsennellä kaikkea mitä haluaisin sanoa. Tämän vuoksi jätin aluksi niiden asioiden pohtimisen blogin ulkopuolelle. Ja myös siksi, että tekstin pitää mielestäni tulla suoraan sielusta, kirjoittipa mistä hyvänsä. Miettimällä ei synny antoisaa tekstiä. Ei ainakaan minulta. Olen tehokkaimmillani vain, kun teen asioita täydestä sydämestä, intohimosta.

Viime aikoina olen ravinnon suhteen vannonut yksinkertaisuuden nimiin. En ole paljoa hifistellyt resepteillä vaikka olenkin fiilistellyt lemppari herkkublogieni herkkuja. Olen löytänyt tasapainon yksinkertaisista ruoka-annoksista ja ehkäpä myös oppinut maustamisen taidon, sillä pöperöni ovat olleet oikein maittavia. Lämmenneet säät ovat kyllä luonnollisesti vaikuttaneet myös keittiössä viihtymiseeni, mutta tällä hetkellä koen keväällä vaivanneen yhteyskatkoksen jäljiltä hyvin henkistä oloa. Minulla on vahva intohimo itseni vielä syvempään ymmärtämiseen, oppimiseen, tietoisuuteen sekä elinvoiman ja energian esteettömään virtaamiseen läpi chakrojen. Tästä syystä olen kokenut melko voimakkaita tuntemuksia, kuten pari postausta sitten kirjoittelinkin. Toinen ihminen toimii peilinä itselleen ja sitä kautta voi ymmärtää paljon asioita todellisesta itsestä. Olen saanut vaihtaa ajatuksia viime aikoina toisen ihmisen kanssa, jonka sielu tuntuu olevan samalla tasolla kuin omani. Tämä on herättänyt vielä enemmän ajatuksia sekä kysymyksiä. Lähiaikoina tulenkin varmaan kirjoittamaan enemmän henkisistä jutuista, sillä tällä hetkellä tunnen voimakkaasti muutoksen, mitä tietoisuudessani tapahtuu. Toivottavasti voin antaa ajateltavaa jolle kulle ja välittää positiivista energiaa jatkossakin, vaikka kirjoitukset olisivatkin astetta vakavampia. Heh, tai itseasiassa tämä koko vakava touhu naurattaa minua, sillä eihän henkisyys ole mikään vakava asia, vaan maailman hauskin ja luonnollisin juttu!!! Joten nyt vaan kaikki hihhuloimaan ja meditoimaan niin pelastetaan tämä maailma :D

Kaikki on tässä ja nyt.

Kuinka ihania ovatkaan olleet nämä aurinkoiset kesäpäivät, joista olemme saaneet nauttia viime päivät.

Olin tänään puistossa kotikulmillani loikoilemassa, lukemassa ja kirjoittamassa ajatuksia. Olemassa. Tällä hetkellä lukemani kirja on Chögyam Trungpan Henkisen materialismin ylittäminen. Olen vasta alussa, mutta tiedän, että minun pitää lukea tämä kirja juuri nyt.

Makoilin puistossa silmät kiinni auringon lämmittäessä mukavasti ja lempeän kesätuulen hivellessä ihoa. Yhtäkkiä havahduin siihen, että koko puisto oli hiirenhiljainen. Joka puolella oli ihmisiä, kukaan ei puhunut mitään. Makasin hiljaa silmät kiinni. Vain tuuli suhisi ja linnut lauloivat laulujaan, lokit kiljuivat jossain ja kaupunki kohisi. Mieleni oli ihan hiljaa, mutta tuntui, kuin sieluni olisi kuiskinut minulle. Hetki oli täydellisen pysähtynyt, mutta kaikki virtasi silti eteenpäin esteettömästi. Tässä hetkessä oli kaikki. Tässä hetkessä ON kaikki, nyt ja ikuisesti.

Vaikka olinkin keskellä kaupunkia, olin kuitenkin luonnossa. Kesän tuoksu, nurmikko paljaiden jalkojen alla ja kaikki ympärillä oleva rauhoittivat, auttoivat olemaan läsnä. Ajatukset lipuivat ohitse, eivät ankkuroituneet mieleen. Pystyn varmasti meditoimaan luonnossa kaikista parhaiten. Sitä saankin kokeilla viikon päästä Heidin mökillä. Tätäkin olen ajatellut viime aikoina. Ihmisiä tai sieluja, joita olen vetänyt puoleeni. Kaikilla heillä on tarkoituksensa. Tässä lainaus Henkisen materialismin ylittämisestä, joka vahvistaa ajatuksiani ihmissuhteesta, sielunkumppanuudesta ja kohtaamistani ihmisistä:

"Buddhalaisessa perinteessä on seuraava peruskaava: "Turvaudun Buddhaan, turvaudun dharmaan, turvaudun sanghaan." ..."Turvaudun sanghaan. "Sangha" tarkoittaa henkisellä tiellä olevien ihmisten yhteisöä, "kumppaneita". Haluan jakaa kokemukseni elämän kaikista olosuhteista kanssavaeltajieni, kanssaetsijöideni, kanssakulkijoideni kanssa, mutten halua nojata heihin saadakseni tukea. Haluan ainoastaan kävellä heidän kanssaan. Polkua kävelevillä ihmisillä on hyvin vaarallinen taipumus nojata toisiinsa. Jos joukko ihmisiä nojaa toisiinsa ja yksi sattuu kaatumaan, kaikki kaatuvat. Emme siis nojaa kehenkään muuhun. Kävelemme ainoastaan yhdessä, vieri vieressä, työskentelemme yhdessä, kuljemme yhdessä. Tämä asenne periksiantamista kohtaan ja ajatus turvautumisesta on hyvin syvällinen."

Olen vetänyt puoleeni kanssakulkijoita viime aikoina. Ja he ovat vetäneet puoleensa minua.

Pilvet tulivat puistoon. Lähelläni istunut mies toi minulle paperin ja sanoi: "Piirsin sinusta kuvan, kun oli vielä lämpöisempää."

Nauttikaa elämästä, tästä hetkestä ja kohtaamistanne ihmisistä. Kaikki on täydellistä.

Puhdistava, vapauttava itku.

Vietän toisinaan unettomia öitä vielä toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Stressi, täysikuu, unirytmin sekoaminen, mikä lie. Jos ei uni tule niin se ei tule.

Eilen illalla minun oli tarkoitus lukea hetki ja meditoida sen jälkeen puhdistaakseni mieleni kaikista ajatuksista ja tunteista. Hetken luettuani silmäluomeni alkoivat tuntua raskailta, väsymys tuntui koko kehossa, joka solussa ja mielessä. Tiedätkö sen tunteen, kun olet aivan unen ja valveillaolon rajalla? Jätin meditoinnin väliin, sillä tunsin nukahtavani sillä sekunnilla.

Jonkin ajan kuluttua havahdun siihen, että päässäni soi eräs kappale. Se ei lakkaa soimasta, vaikka sammutan levysoittimen mielessäni monta kertaa. Se vaan jatkaa soimista repeatilla ja piinaa mieltäni. En nukahda. Väsymys tuntuu joka puolella, mutta tunnistan jo tämän piinaavan olon. Ja se enteilee unetonta yötä.

Laitan valot päälle ja alan meditoida. Hengitän syvään ja rauhallisesti, annan mielikuvien tulla ja mennä, vain olen ja hengitän. Päässäni pauhaa se kirottu kappale. Olkoonkin se yksi lempibiiseistäni, onko sen pakko soida päässäni taukoamatta keskellä yötä? Oloni on todella turhautunut, ja tuntu ettei henkikään enää kulje vapaasti.

Nousen asennostani, kumarrun lattiaa vasten ja nojaan käsiini, vedän keuhkot suun kautta täyteen ilmaa ja kirjaimellisesti päästän irti. Sitten se tulee. Ensin pari pientä kyyneltä. Hengitän suun kautta keuhkoihin vielä enemmän ilmaa ja hengitän suun kautta ulos. Itken. Kyyneleet valuvat pitkin kasvojani kastellen ne litimäriksi. Itken ja haukon henkeä kuin viimeistä päivää. Ja tuntuu niin hyvältä. Ihan kuin kelluisin armossa ja äärettömässä vapaudessa. Päässäni lakkaa soimasta ja oloni on kevyt.

Itku loppuu. Mieli on puhdas ja rauhallinen. Istun sängyllä ja vain olen. Tyyni ja läsnä. En tiedä kauanko istuin. Sitten aloin nukkumaan.

Mietin sekunnin julkaisenko tämän tekstin. Todellakin. Itku on kuulkaas luonnollista eikä sen tarvitse olla surullista.

Perusjuttuja.

Tämä on hieman lyhyempi postaus tällä kertaa. Haluan vain linkittää tänne loistavan artikkelin terveellisestä ravinnosta. Kyseessä on Jukka Harjun kolmiosainen artikkelisarja Keho.net-sivustolla ja se löytyy täältä. Itse löysin tieni artikkeliin Ollin kautta.

Suosittelen lämpimästi artikkelin lukemista. Vaikkakaan se ei tarjonnut minulle mitään uutta, on aina mukavaa lukea mielenkiintoisesta aiheesta hyvin kirjoitettuja artikkeleita (joita Keho.net-sivustolta löytyy muutenkin). Tässä mielestäni kiteytyy kaikki se, mitä olen itse viimeisen vuoden sisällä oppinut ja kokenut ihan käytännössä ravinnosta ja sen yhteydestä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin eli keho-mieli-sielu akseliin. Vaikka minullakaan ei aluksi ollut hajuakaan siitä, että muutokset ravinnossa voisivat johtaa todella syville vesille henkiseen itsetutkiskeluun ja tietoisuuteen, olen aivan täysin sitä mieltä, että näin käy väistämättä, jos nämä ravintoasiat sisäistää ja toteuttaa ne käytännössä niin, että niistä tulee luonnollinen osa elämää. Ennen suurempia ravinnon muutoksia olin pitänyt henkiset asiat täysin irrallaan siitä, millä kehoani ravitsen, vaikka ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miten sitä ei voinutkaan ymmärtää? Hassua. Ja ihanaa, että nyt ymmärrän :)

Artikkelissa tuodaan myös mielestäni juuri oikealla tavalla esiin superfoodit. Niistä on tullut sellainen trendi, että välillä karsastan koko aihetta. Joko sen vuoksi, että kärjistetysti sanottuna jotkut kuvittelevat, että gojimarjoja popsimalla koko homma on hoidettu tai sitten on niitä paheksujia, jotka vouhkaavat, että kun roudataan toiselta puolelta maapalloa jotain marjoja, vaikka meillä on metsät tulvillaan mustikkaa. Oma suhtautumiseni superfoodeihin on samanlainen, kuin tässä artikkelissa. Ne ovat pieni siivu päivittäistä ravintoani, vähän niin kuin piste iin päälle, kun se pohja on kaikin puolin kunnossa.

Vielä mainitakseni mielenkiintoisesta seikasta, Jukka Harju kirjoittaa myös riittävän hapen saannin tärkeydestä ravinnon ohella. Tai lähinnä laadusta ja nostaakin syvähengityksen esiin artikkelissaan. Bing! Vitsit, että olen tätäkin asiaa miettinyt joogan aloittamisen jälkeen. Fyysisesti haastava joogaharjoitus, missä syke nousee, mutta joka tehdään syvään hengittäen ja kestää noin 1,5 tuntia on todella optimaalinen tapa polttaa rasvaa - ainakin minulla on toiminut. Ja vielä kun harjoitus on meditatiivinenkin niin en voi kuin todeta, että I Love Yoga 4-ever :D

Kuten aiemminkin olen sanonut, en kirjoita blogiini faktoja ravinnosta, koska en ole mikään asiantuntija muuta, kuin omaa kehoani kohtaan. Harvoin osaan perustella näkemyksiäni tieteellisillä faktoilla tai tutkimuksilla, sillä ne eivät jää päähäni, vaikka luenkin niitä. Eikä minua tarvitse yleensä vakuutella tieteellisillä faktoilla, sillä olen todennut, että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin salaisuus piilee perusasioissa ja luonnollisuudessa, asioissa, jotka jo tiedämme, mutta joilta monet ovat ummistaneet silmänsä. En voi kuin kehottaa, että back to the roots, babe!

Reilu pari kuukautta olen tässä painiskellut yhteyskatkokseni kanssa, mistä kirjoittelinkin tovi sitten. Olen nyt ymmärtänyt, että heräämisen aiheuttama alkuhuuma on ohitettu ja tuntemukset tasaantuvat. Melkeinpä voisin sanoa, että nyt mennään itse asiaan. Olen kaivannut syvemmälle, sillä nyt alkaa valjeta, kuinka vähän vielä ymmärrän. Tänä viikonloppuna kohtaaminen kolmen eri ihmisen kanssa oli selkeä merkki minulle, että tällä hetkellä palapelin puuttuva osanen on meditaatio. Olen kokeillut muutamia kertoja meditaatiota, mutta mieli ei hiljene sitten millään tai jumittaa mitä epäolennaisimpiin seikkoihin. No eihän se kerro muusta, kuin siitä, että sitä juuri tarvitsen. Vaikka joogaharjoitus on meditatiivinen, se ei vaan riitä enää. Nämä kaksi täydentävät toisiaan varmasti. Raportoin vaikutuksista. Näitä asioita pohdiskellessa on muuten tämän vuoden toive/tavoitelista saanut jatkoa melkoisesti. Jotenkin tuntuu, että kohta mennään ja lujaa, vaikka samalla mennäänkin ihan hiljaa.

Oho, luulin tulleeni linkittämään tänne vain tuon artikkelin, mutta tekstiä syntyikin kummasti enemmän.

Ajatuksiani ihmissuhteesta.

Kaksi vuotta sitten vain pari viikkoa ennen Hollantiin muuttoani silloinen poikaystäväni jätti minut. Suhde oli varmasti ihanin rakkaustarina, mitä olin siihen mennessä kokenut ja olen kiitollinen, että sain elää sen. Ero oli minulle helppo, sillä istahdin vain lentokoneeseen ja vaihdoin maisemaa. Vasta vuoden kuluttua jo Suomeen palattuani jouduin ensimmäisen ja ainoan jälleennäkemisemme myötä kohtaamaan eron aiheuttamat tunteet. Kesti hetken, ennen kuin osasin olla onnellinen myös erosta. Kesti vielä kauemmin, ennen kuin tajusin, mitä olin oppinut itsestäni tuossa suhteessa.

Suurimman osan elämästäni olen elänyt yksin. Suhteita ja ihmisiä on kyllä mennyt ja tullut. Ja olenpa antanut itseni riutua epämääräisessä ja hajottavassa suhteessakin. Sellaista suhdetta ei ole vielä tullut vastaan, joka olisi ollut täysin tasapainoinen. Sellaista, missä toista ihmistä ei yritetä säilyttää itsellään miettimällä, miten häntä voisi miellyttää. Tai missä toista ei vaadita muuttumaan sellaiseksi, mikä miellyttää itseään. Tai missä molempien sielut kohtaavat täydellisellä tasolla. Moni sanoo, että täydellistä sielunkumppania on mahdoton edes kohdata. Tai ajatellaan täydellisen kumppanuuden olevan sitä, että toinen ihminen tasapainottaa itsessä olevia puutteita ja heikkouksia sen sijaan, että ne kohtaisi, tiedostaisi ja käsittelisi itse. Tällöinhän tulee toisesta ihmisestä tulee riippuvaiseksi.

Neale Donald Walsch kirjoittaa kirjassaan Keskusteluja Jumalan kanssa: "Ihmissuhteen tarkoitus ei ole hankkia toista ihmistä täydentämään itseään, vaan löytää ihminen, jonka kanssa jakaa täydellisyyttä." Voiko täydellistä ihmissuhdetta enää paremmin ja kauniimmin kuvailla?

Olen sisäistänyt kuluvan vuoden aikana, että voin olla onnellinen yksin olematta yksinäinen. Kun olen alkanut tiedostaa kaikkein aidointa minääni, havahtunut siihen kuka todella olen ja millainen haluan olla, antanut itseeni virrata puhdasta elinvoimaa ja rakkautta, olemaan kiitollinen kaikesta mitä olen kokenut, mitä koen nyt sekä alkanut elämään juuri tätä hetkeä vaatimatta keneltäkään mitään, arvostelematta ketään tai itseäni, olen niin täydellinen, kokonainen ja samalla vapaa, että kenekään toisen ihmisen ei tarvitse täydentää minua enkä minä tarvitse toista ihmistä tekemään itsestäni onnellista.

Walsch heittää ilmoille kirjassaan myös paradoksin: "Kukaan ei tarvitse toista ihmistä kokeakseen täydellisesti kuka on, ja... ilman toista ihmistä kukaan ei ole mitään." Tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta se on samalla itsestään selvä totuus, kuten paradoksit yleensä ovat, hieman mystisiä. Täydellisyyden jakaminen ja kokeminen toisen ihmisen kanssa ovat luomista sen korkeimmassa merkityksessä ja sitä ei voi kokea ilman toista ihmistä.

Olen kiitollinen kaikista vuosista, jotka olen elänyt yksin sekä kaikista minua ravistelleista ihmissuhteista. Ilman niitä en olisi nyt tässä, näin onnellisena, elinvoimaisena ja heränneenä.

Amélie on yksi maailman parhaimmista leffoista <3

Mukavan leppoisa sunnuntai.

Kylläpäs tämä päivä on ollut erityisleppoisa. Uni maistui melko pitkään ja heräsin vasta kahdeksalta. Heh, nykyrytmilläni se on minulle myöhään :) Tein aamiaiseksi vihersmoothien selleristä, auringonkukansiemenistä, seesaminsiemenistä ja mustikoista. Lisäksi heitin sekaan hamppuproteiinia ja vehnänorasjauhetta. Ei siis mitenkään poikkeava aamun aloitus.

Aamupäivällä kävin joogassa. Joogaharjoituksen tuomaa iloa ja voimaa jaksan kyllä ihmetellä kerta toisensa jälkeen edelleen. Jokunen tovi sitten polveni reistailivat ja sitä ennen toinen reiteni venähti pahasti ja olen joutunut tekemään mummoharjoitusta jos jonkinlaisen vaivan vuoksi. Mutta olipa harjoitus sitten mummojoogaa, muuten vain paikoillaan junnaavaa tai hurjassa edistysvaiheessa, harjoitus on aina yksi päiväni kohokohdista. Huonona päivänä pahan tuulisuus kaikkoaa ja hyvinä päivinä harjoitus menee jo miltei levitaation puolelle (ainakin pään sisällä)! 

Vasta vähän aikaa sitten pääni on alkanut osua lattiaan Prasarita Padottanasana A:ssa ja D:ssä. Alusta saakka pidin tätä asanaa todella vaikeana. Pääni ei vain mennyt lähellekään lattiaa. Siksi olenkin ottanut kyseisen asanan kanssa rennosti ja ajatellut, että kyllä se pää vielä joku päivä siihen lattiaan kopsahtaa. Ja yhtenä kauniina päivänä niin kävi ihan vahingossa. Sen jälkeen pää on mennyt lattiaan vähän vaihtelevina päivinä. Tänään se meni sekä A:ssa että D:ssä todella helposti. Entisestä inhokkiasanasta on tullut yksi uusista suosikeista! Joogassa mielenkiintoista on se, että lempi- ja inhokkiasanat vaihtelevat melko usein, ainakin tässä vaiheessa, kun notkeus vielä kehittyy ja jännitykset aukeavat. Eikä kyse ole siitä, että olisin inhonnut esimerkiksi tätä asanaa, koska en ole saanut päätä lattiaan, vaan siitä, ettei siihen ole saanut sitä oikeaa ja syvää tuntumaa. Nyt kun se on alkanut pikkuhiljaa aueta, niin olen alkanut rakastamaan tätä asanaa!

Joogatunnin jälkeen surautin mehulingollani aivan ihanan mehun! Neljä vartta selleriä, päärynä ja omena kuorineen sekä appelsiini kuorittuna. Välillä linkoan appelsiinitkin kuorineen, mutta maku on melko kirpeä tuolloin. Mehulingolla tehdyn mehun jälkeen en kyllä kaupan valmismehuja hevillä kelpuuta tähän huusholliin. Itselingotun mehun kruunaa sen pintaan jäävä vaahto. Nom!

Sain myös opinnäytetyöni viimeisetkin korjaukset tehtyä sekä loput rästitehtävät pois alta. Ihanan kevyt olo senkin vuoksi. Olen päättänyt antaa itselleni valmistujaislahjaksi Heidin ayurveda kasvohoidon sekä kehotyyppianalyysin. Olinkin jo varannut ajan kesäkuulle, mutta Heidi joutui perumaan sen. Saa nähdä milloin pääsen hoitoon, sillä töiden vuoksi en voi keskellä viikkoa suhauttaa Tampereelle hemmoteltavaksi. 

Tämän hetkisen lempilevyni ollessa lainassa, löysin tänään levyhyllystäni todellisen helmen vuosien takaa. Miten olinkaan unohtanut tämän hyllyn uumeniin? Kyseessä on Matthew Herbertin levy Bodily Functions. Kyseinen levy on kulutettu melkein puhki levysoittimessani, mutta  vuonna X  se on jostain syystä hautautunut hyllyni kätköihin ja saanut näköjään väistyä uusien levyjen tieltä (joita en edes omista paljon). Miten mukavaa olikaan löytää se uudelleen :) Tässä lempparibiisini levyltä <3

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja varsinkin omalleni! Ovatkohan mungpavut jo likoamassa? Äitini sai nimittäin äitienpäivälahjaksi idätyslaitteen ja pussillisen mungpapuja :)

Aurinkoinen pähkinätahna.

Vapun raakapizzan jäljiltä jäi käyttämättä hieman aurinkokuivattuja tomaatteja. Koska ne eivät olleet öljyyn säilöttyjä vaan kuivia, niille piti keksiä käyttöä ennen kuin ehtivät kuivua käyttökelvottomiksi korpuiksi. Ratkaisu oli tahna, johon käytin aurinkokuivattujen tomaattien lisäksi pekaanipähkinöitä ja savupaprikamaustetta. Jälleen kerran taattua rakkauskamaa, joka vie kielen mennessään! Ja varsinkin eilisten spelttisämpylöiden, vuohenjuuston ja rucolan kanssa! Nom.

Aurinkoinen pähkinätahna

n.1dl aurinkokuivattuja tomaatteja liotettuna yön yli (kuivia, ei öljyyn säilöttyjä, löytyy esim. Punnitse & Säästästä)

n. 2 dl pekaanipähkinöitä liotettuna yön yli

1/2 tl laatusuolaa

1 rkl sitruunanmehua

1/2 - 1 tl savupaprikamaustetta (Punnitse & Säästästä ainakin löytyy)

ripaus mustapippuria

loraus seesaminsiemenöljyä

vettä

Liota aurinkokuivattuja tomaatteja ja pekaanipähkinöitä yön yli. Kaada vesi pois ja huuhtele. Sekoita blenderissä kaikki ainekset tahnaksi ja lisäile vettä sen verran, että sekoitus onnistuu. Tämän tahnan avainmauste on savupaprika. Kyseinen mauste on vasta muuttanut maustekaappiini ja on saanut lämpimän vastaanoton.

Miten sinkku cityhippi viettää perjantai-iltaa?

No leipoo tietenkin pullantuoksuisessa tuvassaan spelttisämpylöitä kissa seuranaan.

Spelttisämpyläiset

1 pussi kuivahiivaa

5 dl vettä

n. 8 dl puolikarkeita täysyväspelttijauhoja (saattaa kulua enemmänkin)

n. 3 dl porkkanaraastetta

1 tl laatusuolaa

1 dl seesaminsiemenöljyä

Kaikki ainekset luomuna, kuten aina.

Sekoita kuivahiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja lisäile jauhoja ja porkkanaraastetta sekaan pikkuhiljaa. Minä törkkäsin kaiken monitoimikoneeseeni vaikka sen hankkiessani vannoin etten sentään minkään taikinaan tekemiseen mokomaa vehjettä aio käyttää. Kumma kyllä ekan kokeilun jälkeen olen ollut taikinakoukussa koneen kanssa :D Sen verran näppärästi taikinan sitkostaminen sillä onnistuu. Lisää öljyä ja jauhoja vuorotellen ja sekoittele. Taikinasta pitäisi tulla semmoista, että irtoaa kulhon reunoista. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile ne pitkoiksi. Jaa veitsellä pitkot haluamiisi osiin ja pyörittele sämpylöiksi. Kohota vielä liinan alla 20-30 minuuttia. Voitele tämän jälkeen vedellä ja päälle voit ripotella vaikka kaurahiutaleita tai siemeniä. Paista uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes ovat kauniin värisiä. Minä valmistin taikinaa vain puolikkaan annoksen ja tein sämpylöistä melko isoja, jotta väliin mahtuisi paljon täytettä.

Yhden pikkusämpylän leivoin tarkoituksella ja levitin sen päälle paksun kerroksen kirnuvoita ja söin sen lähes höyryävän kuumana. Superherkku! Aikomuksenani oli kuitenkin tehdä vuohenjuustoleipiä. Sivelin halkaistun sämpylän molemmille puoliskoille seesaminsiemenöljyä, laitoin väliin reilun kasan rucolaa, tomaattia, vuohenjuustoa ja ripauksen mustapippuria. En löytänyt pastöroimattomasta maidosta tehtyä juustoa, joten ostin terminoidusta maidosta valmistetun vuohenjuuston. Terminoitu maito ei ole kuumennettu niin kuumaksi kuin pastöroitu. Juusto ei tosin ollut luomua. En jaksanut tänään metsästää täydellistä juustoa kaatosateessa :)

Speltistä mahani ei turpoa lähellekään niin paljon kuin valkaistusta viljasta, jota en edes suostu syömään kuin ääritapauksissa. Myöskään speltti ei kuulu mihinkään vakioruoka-aineisiini vaan on enemmän herkuttelua varten. Kaikista parhaiten olen todennut voivani ilman mitään viljatuotteita, mutta en edelleenkään noudata mitään absoluuttista linjaa syömisessäni ja myös muut kuin raaka- ja vegaaniherkut ovat todellakin sallittuja.

Pitäisi varmaan laittaa näille perjantai-illoille blogiin oma kategoria :D

Rakkausjäätelö.

Jäätelöhammasta kolotti. 

Ruokakaapin vakiovarusteisiin kuuluvat banaanit, kookoskerma, marjat, lucuma ja rice brania kokeiltuani sillekin raivattiin kaappiin oma pikku kolo. No tässähän ne jäätelön ainekset jo ovat. 

Tästä jäätelöstä tuli rakkausjäätelöä*. Vaaleanpunaista, kermaista ja sopivassa suhteessa makean kirpsakkaa. Ja mikä parasta, tästä ei maha turpoa tai tule muitakaan tavisjäätelölle tyypillisiä oireita. Vaikka on niistäkin mukavaa toisinaan kärsiä. (Nimim. perso Helsingin Jäätelötehtaan jäätelöille, mutta vain kesäisin.)

Tarkoitukseni ei ollut laittaa ohjetta tänne, mutta tämä on pakko kirjoittaa muistiin siltä varalta, että joskus herkkuhammasta kolottaessa en muistaisi miten hyvä mieli tästä tuli. Silloin voin palata selaamaan omia reseptejäni ja ihastua uudelleen.

Rakkausjäätelö

1 pakastettu banaani

vajaa 2 dl pakastettuja mansikoita

vajaa 1 dl pakastettuja puolukoita (olen kovin huono mittaamaan edelleen)

1 prk (2 dl) kookoskermaa

2 rkl rice brania

1 rkl lucumaa

ripaus luonnonvaniljaa

Pilko banaani ja pakasta se. Heitä blenderiin kaikki ainekset ja surauta jäätelöksi. Blenderi pitää välillä pysäyttää ja aineksia sörkkiä kapustalla, sillä jäiset marjat ja banaani eivät sekoitu alussa kovin helposti näin vähän nestemäärän kanssa. Jäätelön päälle voi ripotella vaikka kaakaonibsejä, mulpereita tai mitä ikinä tykkää. Minä lusikoin sen paljaaltaan enkä tajunnut ottaa edes kuvaa ennen kuin oli liian myöhäistä. Tämmöiset herkut eivät kauan joudu odottelemaan, että katoaisivat parempiin suihin.

*rakkausjäätelö tarkoittaa siis niin suurta herkkua, että sen lisäksi, että se aiheuttaa itselleen sydämen tykytyksiä, sillä saisi todennäköisesti myös jonkun toisen polvet notkumaan ja sydämen sulatettua.

Kaatosade on vain kaatosadetta.

Sain eilen palautteen opinnäytetyöni ensimmäisestä tarkastuksesta. Litania korjattavaa. Iski hirveä ketutus. Asiaa ei auttanut eilistä päivää edeltänyt täysin uneton yö, joka johtui kaiketi vapun aiheuttamasta rytmin sekaannuksesta. Täytyypä siitä rytmistäkin kirjoitella jossain vaiheessa lisää. Ketutus ei ollut juurikaan helpottanut kun tänä aamuna heräsin.

Lontustelin tihkusateessa pitkin hiljaisia katuja aamujoogaan unihiekat silmissä ja keho jäykkänä. Ketutus jäi salin ulkopuolelle. Yksi parhaimmista joogaharjoituksistani ikinä. 

Jokaisella sisäänhengityksellä  kehoon tuntuu virtaavan voimaa. Lihasvoima on kasvanut entisestään. Alan harjoittelemaan pikkuhiljaa paria nostoa. Urdhva Dhanurasanassa vain taivuin kaarelle ja sain jalat suoriksi. Tein Shirshasanan (seisoin päälläni) ensimmäistä kertaa avustuksen kanssa. (Olen pelännyt päällä seisomista ennen.)

Loppurentoutuksessa keho vain oli. Melkein nukahdin, mutta en kuitenkaan yhtään nukahtanut.

Harjoituksen jälkeen astuin kadulle kaatosateeseen. En omista sateenvarjoa. Sade ei tuntunut miltään. Tai ehkä hyvältä. Ränneistä syöksyvä vesi näytti jotenkin karun kauniilta.

Harjoittelen joogaa noin viisi kertaa viikossa. Aamuharjoituksen teen vain tiistaisin, muina päivinä iltaisin paitsi sunnuntaisin aamupäivällä. Aamuharjoitus on parasta mitä tiedän. Energia virtaa kehossa niin esteettömästi, että on vaikea selittää miten hyvältä se tuntuu. Iltaharjoituksessa pitää taukoa syömisestä olla vähintään kolme tuntia. Ja silti jokaisessa iltaharjoituksessa tunnen päivän aikana kehoon kertyneet pienetkin tukokset. 

Aamuharjoituksen jälkeen elämä on elämää, tämä hetki on tämä hetki, jokainen hengenveto on hengenveto ja kaatosade on vain kaatosadetta. Tämän hetkinen työni ei ole intohimoni, mutta tuleva työpäiväkin on vain työpäivä.

Nyt heitän mehulinkoon vihannes-hedelmäsetit ja nautin aamiaisen sateen rummuttaessa ikkunalautaa. Niin ja teinhän eilen makoisaa pähkinäsuklaatakin.

 

Silmänlumetta.

Olin vappuaattona ystäväni avecina eräissä juhlissa. Freelance-toimittaja, valokuvaaja Liisa Jokinen oli samoilla kesteillä ja pyysi saada ottaa minusta kuvan hänen ja poikaystävänsä pitämälle Hel-Looks-katumuotisivustolle. Samalla Liisa kyseli mistä inspiroidun juuri nyt ja kuka on mielestäni tyylikäs ihminen.

Olen pohtinut paljon suhdettani muotiin sen jälkeen, kun olen herännyt keho-mieli-sielu akselilla. Olen aina ollut esteetikko ja nauttinut kauniista asioista oli kyseessä sitten kaunis vaate, visuaalisesti vaikuttava elokuva, musiikki, taide tai kaunis ja puhdas luonto. Toisen ammattini ja edellisen työni puolesta olin päivittäin tekemisissä näiden asioiden kanssa. Totuus on kuitenkin, että ego on se, joka kietoutuu vaatteisiin, eivätkä ne kerro kantajansa sisimmästä. Vaikka toki tyyli voi kertoa henkilön arvoista, vakaumuksista, asenteista tai aatteista. Mutta siitä kaikkein todellisimmasta sisimmästä ne eivät kerro yhtään mitään. Vaatteet ovat vain pelkkää silmänlumetta.

Nautin kauniista asioista edelleen. Hysteerisen kuluttamisen ja tavaroiden haalimisen sijaan inspiroidun ajattomuudesta, laadukkaista materiaaleista, kontrasteista, ilmavista kerroksista, mielenkiintoisista leikkauksista ja yksinkertaisista asioista, jotka tuovat vaatteeseen särmää. Korkokengät kuuluvat edelleen egooni, enkä aio laittaa niitä kierrätykseen.

Kun kulutukseni ravinnossa ja myöhemmin myös kosmetiikassa muuttuivat ekologisemmaksi, on ollut luonnollista, että ekologisuus on alkanut kiinnostaa myös muodissa. Jokunen tovi sitten lanseerattu House Of Eco kokoaa yhteen suomalaisia verkkokauppoja, jotka myyvät ainoastaan ekologista muotia, kosmetiikkaa ja sisustustavaroita. Olen tutkinut tarjontaa mielenkiinnolla ja varmasti tulen tekemään hankintoja jostakin näistä kaupoista, kunhan tarvetta tulee. Sitä ennen marssin Eurokankaaseen hakemaan palasen mustaa nahkaa, kiikutan kyynärpäästä pahasti revenneen Filippa K:n merinovillaisen neuletakin ompelijalle ja teetän kyynärpäihin nahkapaikat sen sijaan, että ostaisin uutta, ekologistakaan luomuneuletakkia.

Tyylikäs henkilö on mielestäni sellainen, josta huokuu aitous. Sellainen, jonka persoona heijastuu hänen ulkokuoreensa ja jonka työssä näkyy intohimo sekä sydämellä tekeminen. Mielestäni Liisa Jokinen on tyylikäs henkilö ja iloinen hymy on paras asuste.

Kuva on Jak & Jil-blogista.

Raw Vappubrunssi.

Vappuaaton jälkeistä skumppahuurua paranneltiin brunssin ja hyvän ystävän voimin. Menu koostui raakapitsasta sekä Okriinan banaani-kuppikakuista. Heh, lupaan alkaa kokkaamaan pian Hellattoman kokin ohjeita. Olen vain totaalisen koukussa Okriinan herkkuresepteihin. Ja olen sitäpaitsi sitä mieltä, että Okriinan itsensä pitäisi kirjoittaa reseptikirja, sellainen makujen mestari hän mielestäni on.

Aloitin vappubrunssin suunnittelun jo hyvissä ajoin. Elävän ravinnon herkut kun vaativat liottamista ja kaiken näköistä valmistelua, raakapitsaa ei tuosta noin vaan spontaanisti pyöräytetäkään. Raakapitsan ohje on mukailtu Okriinan ohjeesta. Emme jaksaneet ystäväni kanssa tuhota koko pellillistä ja ajattelinkin, että pohja kostuisi täytteiden vaikutuksesta jääkapissa eikä olisi enää niin herkullista seuraavana päivänä. Mitä vielä! Mussutin juuri ison palan pitsaa ja se oli yön aikana muuttunut entistä herkullisemmaksi! Ystäväni ei ole tutustunut elävän ravinnon saloihin aiemmin ja hän olikin todella vaikuttunut, että elävästä ravinnosta voi loihtia tämmöisiä herkkuja. Hyvä minä, sillä tämä oli ensimmäinen raw pizza kokeiluni!

Raw pizza

Pohja 

1 omena

5 cm pätkä purjoa

1 valkosipulinkynsi

2 reilua rkl tahinia

3 dl idätettyä tattaria (idätin vajaa 2 vrk)

1/4 tl laatusuolaa

1 rkl sitruunanmehua

mustapippuria

1 tl oreganoa

1 tl timjamia

3 dl pellavansiemeniä jauhettuna

Hienonna monitoimikoneessa ensin omena, purjo, valkosipuli ja tattarinidut. Lisää tahini, mausteet ja pellavansiemenjauho. En oikein tiennyt olisiko pellavansiemenet pitänyt ensin liottaa, sitten kuivattaa ja sitten jauhaa, sillä ne muodostavat sen verran limaa, etten ollut kuivatuksen kanssa ihan varma. Päädyin sitten jauhamaan siemenet ilman liottamista. Kertokaa kokoneemmat ihmeessä, miten olisitte tehneet. Jatka sekoittamista, kunnes taikina on kiinteää. Levitä ja painele taikina ohueksi levyksi leivinpaperille ja kuivata alle 50 asteisessa uunissa luukku auki reilu 4 tuntia. Minä laitan aina lasipurkin kannen luukun väliin, jotta se pysyy auki.

Tomaattikastike

1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja (ei öljyyn säilöttyjä vaan kuivia, liota niitä yön yli)

2 tomaattia

puolikas sitruuna kuorittuna

1 valkosipulinkynsi

1 pieni sipuli

kuivattua oreganoa

mustapippuria 

laatusuolaa

Sekoita monitoimikoneessa kastikkeeksi.

Cashewjuusto

2 dl cashewpähkinöitä yön yli liotettuna

n. 0,75 dl liotusvettä

2 rkl ravintohiivahiutaleita

1/2 sitruunan mehu

1 tl raastettua sitruunan kuorta

1/4 tl laatusuolaa

mustapippuria

Sekoita monitoimikoneessa pähkinät tasaiseksi massaksi. Lisää mausteet sekä vettä kunnes saat tasaisen tuorejuustomaisen koostumuksen.

Marinoidut siitakesienet

1 paketti siitakesieniä

2 tl soijakastiketta

1 tl agavesiirappia

mustapippuria

1 tl sitruunanmehua

ripaus sinappijauhetta

2 tl seesamiöljyä

Paloittele sienet ja sekoita muut ainekset niihin kulhossa. Lisää öljyä vasta viimeisenä.

Pitsan kokoaminen

Levitä ensin pohjan päälle tomaattikastike ja sen päälle juustokastike. Nehän menivät tietysti sekaisin keskenään levitysvaiheessa. Lisää sitten päälle tuoretta rucolaa, marinoidut siitakesienet, vihreitä oliiveja sekä keltaista paprikaa. Tarjoa ystäville!

Laitan tähän vielä kuvan banaani-kuppikakuista. Niiden ohje löytyy Okriinan blogista täältä ja tein ne täysin ohjeen mukaisesti paitsi lisäsin pohjataikinaan vielä raakakaakaojauhetta ja kaakaovoin puuttuessa käytin kuorrutukseen kookosöljyä, joka ei mielestäni toiminut kovin hyvin. Kaakaovoi olisi ollut varmasti se puuttuva tekijä näissä pikku herkkusissa. Mutta kehuja ne saivat ja pohjan koostumus oli ihana kuiva!