Oh dear, I'm in Heaven.

Nyt ei kyllä ylistäviä sanoja kaivata. Niitä ei edes ole. Seuraava resepti aiheuttaa yksinkertaisesti irtautumisen maan pinnalta. Silmät painuvat pehmeästi kiinni, kun nämä maut pikkuhiljaa täyttävät koko suun ja jatkavat matkaansa kaikkiin aisteihin kuljettaen sinut mielikuvissasi minne ikinä haluat.

Intialaiset maut ovat kiistatta lemppareitani. Niihin ei yksinkertaisesti voi kyllästyä. Ja kuinka ollakaan rakastan yli kaiken Pittalle sopivia mausteita: korianteria, kanelia, kardemummaa, kurkumaa, inkivääriä, juustokuminaa, kuminaa, minttua, sahramia... Näitä makuja intialainen ruoka on tulvillaan. Toinen juttu mihin olen rakastunut viime aikoina uudelleen on rusinat. Erityisesti niiden käyttöön pääruoissa jälkkäreiden tai välipalojen sijaan. Yhdessä kookoksen kanssa rusinat toimivat järjettömän hyvin.

Sunnuntain makumatka Intiaan

n. 10 herkkusientä

1-2 porkkanaa

muutama punakaalin lehti

marinadiin

1 rkl tamaria

1 rkl omenaviinietikkaa

1 tl ruususuolaa

1 rkl sitruunanmehua

1 rkl mustia sipulinsiemeniä (Punnitse & Säästästä)

1 tl currya

1 tl kuminansiemeniä

1 tl kardemummaa

Viipaloi herkkusienet ja laita kulhoon. Lorota päälle marinadi ja sekoita. Höylää porkkana lastuiksi juustohöylällä ja sen jälkeen ohuiksi suikaleiksi pienellä veitsellä. Suikaloi punakaalin lehdet ohueksi. Levitä herkkusienet uuninpellille ja lisää porkkana ja kaalisuikaleet joukkoon. Sekoittele hyvin. Kuivata alle 50 asteisessa uunissa vajaa tunti.

currykastike

1,5 dl cashewpähkinöitä

ruususuolaa

sitruunanmehua

3 tl currya

1/2 tl chilijauhetta

1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita

1/2 tl jauhettua galangaa

1/2 tl valkosipulirouhetta

vettä

Liota cashewpähkinöitä muutama tuntui. Kaada liotusvesi pois. Blendaa pähkinät ensin vähässä vedessä. Lisää mausteet. Lisääs sitten vettä ja anna blenderin käydä niin kauan, että kastike on sileää. Käytä vettä melko reilusti, kastike saa olla juoksevaa. Monet raw kastikkeet ovat mielestäni usein liian dippimäisiä, mutta niitähän on helppo ohentaa vedellä ja blenderillä.

rusina-kale-kookospeti

2 lehtikaalin lehteä

rusinoita

kookoshiutaleita

ruususuolaa

sitruunanmehua

Revi lehtikaalin lehdet irti keskusvarrestaan. Revi lehtiä pienemmäksi ja puristele niitä voimakkaasti niin, että pehmenevät. Asettele lehdet pediksi lautaselle ja ripottele päälle hieman suolaa ja purista vähän sitruunanmehua. Ripottele sitten lehtikaalipedin päälle rusinoita. Ota herkkusieni-porkkana-punakaali seos uunista ja nostele lehtikaalipedille. Ripottele päälle kookoshiutaleita. Kaada lopuksi koko komeuden päälle currykastiketta. Hyvää matkaa!

Eilisestä raw illasta ei ole minun osaltani luvassa muita reseptejä eilisten punajuuripalleroiden lisäksi. Valmistin omppupiiraan täysin samalla ohjeella, kuin pari viikkoa sitten raw kesteihin ystävilleni. Olen melkoisen nuutunut eilisen illan jälkeen, aikamoinen tohina oli kokata parinkymmenen hengen kanssa. Oli aivan mahtavaa tavata uusia saman henkisiä ihmisiä ja kuulla jokaisen erilaisista taustoista. Kuinka eri asiat lopulta yhdistävätkään meidät saman asian äärelle. Nämä illat eivät jääneet osaltani viimeiseksi, jatkoa kehitellään. Okriinalla oli hyviä raw illan nostamia ajatuksia. Mielestäni kukaan ei ole yksin näiden juttujen kanssa, meidän pitää vaan yhdistyä ja alkaa hyödyntämään potentiaalia, mikä meissä on. Jatkuvasti tulee uusia raakaravinnosta kiinnostuneita ja väkisin ei kenellekään voi tuputtaa mitään, mutta mahdollisuuksia voidaan luoda monella tavalla! 

Ps. Tämä on nyt todellakin ohi raw foodeilun, mutta onko kellään hyviä vinkkejä tomusokerin korvaamiseksi? Aion leipoa tänään porkkanakakun ja kuorrutukseen tarvitsee tomusokeria. Pahimmat aineet, kuten valkoisen sokerin taikinaan ja vehnäjauhot korvaan intiaanisokerilla ja spelttijauhoilla, mutta tomusokerille en keksinyt korviketta. Vinkit otetaan vastaan!

Punajuuripallerot.

Punajuuri-innovaatiot jatkuvat. Pyöräytin juuri 70 punajuuripalleroa huomiseen Raw iltaan! Eikä muuten mennyt kuin 1,5 tuntia. Ja huomenna pyöritellään lisää. Nämä pyörykät on tosi helppo ja nopea tehdä. Ja näistä voi keksiä vaikka minkälaisia variaatioita, mutta tässä nyt perussimppeli resepti. Ohje on nyt isompaan määrään.

Punajuuripallerot (n. 70 kpl)

1 kg punajuuria

vajaa litra kurpitsansiemeniä

2 dl hampunsiemeniä

3 tl ruususuolaa

4 tl muskottia

5 tl valkosipulirouhetta

pätkä raastettua piparjuurta

kuorrutukseksi

seesaminsiemeniä

kuorittuja hampunsiemeniä

Jauha monitoimikoneen myllyssä kurpitsansiemenet ja hampunsiemenet pienissä osissa jauhoksi. Kuori ja pilko punajuuret. Jauha punajuuret monitoimikoneessa muruksi. Sekoita siemenjauhot punajuurien kanssa ja lisää mausteet. Siementen määrä on sen vuoksi hieman epämääräinen, että lisäilen niitä sen mukaan, kun koostumus on mieluiseni. Eli ei saa olla liian märkä, mutta tarkoitus ei ole myöskään tehdä kuivia pyöryköitä. Punajuuri toimii mehukkaana paremmin, sen totesin eilisessä reseptissäni, nuggeteista ei nimittäin tullut lemppareita juurikaan koostumuksensa vuoksi, liian kuivia olivat! Voitele kädet öljyllä ja pyörittele palleroiksi. Jos haluaa pikkuisen hifistellä palleroiden ulkonäöllä, ne voi pyöritellä seesaminsiemenissä tai kuorituissa hampunsiemenissä. Tulee tosi söpöjä ja saavat samalla lisää makuvivahdetta. Veikkaan, että nämä palleroiset uppoavat raakafalafelin tavoin kelle tahansa. Ihan ei yllä falafelin tasolle, mutta peittoaa sen kyllä mennen tullen ravinteissa.

Kuvassa pari prototyyppiä.

Pariisin poikatyttö.

Hopotihop. Tsekatkaa uusi Olivia sivulta 91!

Minullakin oli hyvä syy ostaa muotilehti ekaa kertaa kohta vuoteen, kun saa pällistellä omaa naamataulua sieltä :)

Niin ja toinen joogaohjaajistani löytyy saman lehden sivulta 127.

Jutun on tehnyt Liisa Jokinen, joka bongasi minut vappuna Hel Looks-katumuotisivustolleen.

Iisit siemenkeksit ja punajuurinuggetit.

Nämä kräkkerit eivät vaadi kuivuria, eivät blenderiä taikka mehustinta. Joten tässäpä ohje maailman iiseimpiin siemenkräkkereihin, jotka sopivat aloittevalle raakailijalle tai muuten vain vaihtelunhaluisille leivänpuputtajille.

4 dl pellavansiemeniä

3 dl sekaisin seesaminsiemeniä, kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä ja hampunsiemeniä

ruususuolaa

timjamia

oreganoa

ripaus valkosipulirouhetta

(tuoreiden yrttien rippeet voi heittää myös sekaan)

Liota pellavansiemeniä reilussa vedessä yön yli. Laita muut siemenet likoamaan eri astiaan. Kaada aamulla siemensekoituksen vesi pois ja sekoita niihin pellavansiemenet, jotka ovat muodostaneet liman liotessaan. Jos pellavansiemenissä on ollut liikaa vettä (eli lilluvat selkeästi vedessä vielä aamulla), kaada siivilän läpi liika vesi pois. Sekoita joukkoon mausteet. Levitä lastalla leivinpaperin päälle uuninpellille ja kuivata alle 50 asteessa luukku raollaan noin 8 tuntia. Käännä levy ympäri toista uuninpeltiä apuna käyttäen, repäise alla ollut leivinpaperi irti ja kuivata vielä toiselta puolelta noin 4 tuntia. Minä leikkaan kräkkerit palasiksi kääntövaiheessa. Helpompi leikata pikkuisen pehmeää levyä, kuin kovaa murustuvaa korppua. Säilytä valmiit kräkkerit tiiviissä purkissa. Nautiskele sellaisenaan tai levitä päälle vaikka kypsästä avokadosta tehtyä nopeaa levitettä/dippiä: tilsi pehmeä avokado kulhossa. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu ja lisää joukkoon ripaus ruususuolaa sekä juustokuminaa.

Ainoa mikä näissä hirvittää on uunin pitäminen päällä 12 tuntia. Tunnen itseni ympäristörikolliseksi.

Punajuurikausi on meneillään ja kyseistä juurikasta onkin raahattu Ekolosta selkä vääränä viikottain (no ei nyt ihan selkä vääränä). Punajuuri on aivan mahtava ja huipputerveellinen kasvis! Osta se aina luomuna. Reseptimahdollisuudet ovat lähes rajattomat niin kypsänä kuin raakanakin. Tänään pyöräytin punajuurinuggetteja aamulla mehustamisen jäljiltä syntyneestä kuidusta. Heidin lauantaiseen Raw iltaan on myös luvassa herkkusia punajuuresta, mutta resepti on vielä salaisuus :) Perjantain Raw illassakin nautitaan punajuurta, tosin erään mestari rawkokin valmistamana!

Punajuurinuggetit

2 dl punajuuren ja porkkanan mehustamisesta jäänyttä kuitua

1 dl saksanpähkinöitä

1-2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä

1/2 limen mehu

ruususuolaa

kardemummaa

muskottia

Nypi kulhossa punajuuren ja porkkanan kuitu pieneksi muruksi. Murskaa saksanpähkinät monitoimikoneen myllyssä tai jollain muulla vekottimella. Sekoita pähkinämuru ja kuoritut hampunsiemenet kuitumassaan. Lisää mausteet ja muotoile nuggeteiksi. Tarjoa wasabidipin kanssa. Se valmistuu wasabijauheesta, jota sekoitetaan yksi osa kahteen osaan vettä.

Idut itää ja versot versoaa.

Harmittelin jokunen viikko takaperin epäonnistuneita yrityksiäni idättää sinimailasta. Sain ihanilta lukijoiltani kommenttiboksiin kuitenkin sen verran hyödyllisiä vinkkejä, että päätin olla luovuttamatta, ei idätys nyt sentään mitään kvanttifysiikkaa ole tai vaadi mitään erityisiä viherpeukalotaitoja. Kolmas kerta toden sanoo ja noilla vinkeillä sain kuin sainkin sinimailasen onnistuneesti itämään! Jee! Tosin ihan ongelmitta se ei sujunut, tai ilmeni seikkoja, minkä vuoksi saatan ehkä jatkossa ostaa sinimailaset valmiiksi idätettynä. Harmi sinänsä, sillä mielestäni sen idut peittoavat mennen tullen mungpavut.

Päätin sitten tehdä laajemman postauksen idätyksestä ja samalla myös versotuksesta. Idut ja versot kun ovat ensinnäkin huippu laadukasta ravintoa, mutta myös halpaa ja samalla saa muutenkin kivaa oheistoimintaa. Kaikki eivät tietenkään jaksa nähdä tuota "vaivaa" liottamisen ja huuhtelun suhteen, mutta onneksi kaupasta saa valmiitakin ituja ja versoja, tosin törkykalliita sellaisia verrattuna itse kasvatettuihin. (Yksi purkki/pussi maksaa enemmän, kuin pussillinen siemeniä, mistä saa sata kertaa enemmän).

Idätykseen tarvitset lasipurkin, harsoa ja kuminauhaa. Toinen vaihtoehto on ostaa valmis idätyspurkki, joita myyvät ainakin Ekolo ja Ruohonjuuri. Minulla on kyseinen ruma muovinen idätyspurkki, jonka ostin Ekolosta, maksoi vajaat 10 euroa. Toiveissa olisi kolmen lasipurkin teline, jolla on hintaa enemmän. Idättää voi myös siivilässä tai lävikössä ja esimerkiksi kikherneet idätänkin aina niin idätyspurkin sijasta. Seesaminsiemenet, kuoritut auringonkukansiemenet, mantelit yms. idätän myös lautasella tai siivilässä. En muuten tiedä miksi, ehkä jotenkin ajattelen, että koska niihin ei tule näkyviä häntiä, ei tartte sulloa purkkiin :)

Siemenet pitää ensin huuhtoa ja liottaa ennen idätystä. Kaikille yksilöille on omat liotus- ja idätysaikansa ja niitä voi tutkailla täältä. Linkistä löytyy myös tietoa ravintoarvoista. Useimmiten liotusaika on yön yli. Huuhdon ensin siemenet (voi ensin kaataa päälle kiehautettua vettä) ja laitan ne likoamaan kulhoon, vettä päälle niin että peittyvät kunnolla. Siemenet turpoavat yön aikana, joka kannattaa huomioida veden määrässä. Liotan siemenet aina pimeässä, esim. tiski- tai astiakaapissa, minkä oven jätän raolleen niin eivät tukehdu poloiset.

Aamulla huuhtelen siemenet siivilässä hyvin ja laitan idätyspurkkiin (tai jätän siivilään, jos idätän siinä). Purkki laitetaan tiskikaappiin (tai muualle hämärään) 40 asteen kulmaan purkin suu alaspäin. Valmiissa idätyspurkissa on alusta, joka pitää purkin oikeassa kulmassa. Ituja huuhdellaan aamuin sekä illoin. Idätyspurkki on siitä kätevä, että sen pohjassa on reikiä, niin veden voi antaa vaan valua läpi huuhdellessa. Itämisaika vaihtelee riippuen siitä, mitä idättää, mutta on yleensä pari vuorokautta. Valmiit idut siirrän jääkaappiin ja rouskin parissa päivässä. Sinimailasen itujen pitää antaa itää valossa vielä päivä, sillä niihin syntyy lehtivihreää! Ja siinäpä se syy, miksi pidänkin niistä enemmän, kuin esimerkiksi linssin tai mungpavun iduista.

Versotus ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin idätyskään ja niissä sitä lehtivihreää sitten piisaakin kaikkien muiden ravinteiden lisäksi. Ja versoista saa kivan minipuutarhan ikkunalle :) Tähän mennessä olen versottanut vasta auringonkukkaa (pitää olla kuorellisia siemeniä) sekä rucolaa. Kunhan niiden siemenet loppuvat, kokeilen varmaan sarviapilaa ja jotain muuta. Versotukseen myydään myös valmiita astioita, mutta itse en investoisi niihin. Minä käytän tyhjiä viinirypälerasioita tai muita muovirasioita. Versotukseen tarvitsee myös multaa. Tosin rucola versoaa lautasella ilmankin, vaikka en olekaan sitä kokeillut. Ja versotukseen tarkoitettuihin astioihin ei tarvitse multaa, niissä on semmoinen ritiläsysteemi. Mutta mennään nyt mullalla.

Rucolan siemeniä ei tarvitse liottaa eikä idättää ennen versotusta. Kylvää vaan multaa sentin rasian pohjalle, ripottelee siemeniä päälle ja suihkuttelee aamuin ja illoin (siemeniä ei peitetä mullalla). Aluksi olen pitänyt rasian pimeässä kylpyhuoneessa, sillä lämmin ja kostea ilma auttaa versoamisessa. Kun versot ovat alkaneet kasvaa siemenistään, olen siirtänyt rasian ikkunalle. Siitä sitten saksilla voi napsia versoja suoraan salaattiin. Auringonkukansiemeniä olen liottanut yön yli ja idättänyt idätyspurkissa tai siivilässä pari vuorokautta, jonka jälkeen olen kylvänyt ne rucolan tapaan. Kun versot ovat alkaneet nousta, ikkunalle nekin. Kannattaa tuoksutella välillä niin ituja kuin versojakin. Niiden pitäisi tuoksua raikkaalle ja tuoreelle. Ummehtunut tuoksu on merkki homeesta tai pilaantumisesta, jolloin ne ovat kompostikamaa.

Kuvassa auringonkukan versoja. Mustia siemenien kuoria ei tietystikään syödä.

Sinimailasen idättämisessä oli omat haasteensa. Ensinnäkin totesin, että idätyspurkki ei toimi niiden kanssa, joten idätin ne siivilässä. Toisekseen siemeniä pitää tavallisen huuhtelut sijaan kylvettää. Kaadoin siemenet aamuin ja illoin kulhoon ja laskin vettä päälle. Erottelin ituja toisistaan ja nostelin ne lusikalla takaisin siivilään. Ongelma oli mielestäni siinä, että itämättömiä siemeniä oli ihan hirveästi ja näin ollen niitä meni kovasti hukkaan. En tiedä sitten idätinkö liikaa kerralla, niin että kaikki siemenet eivät saaneet jotenkin tarpeeksi happea ja päässeet valloilleen. Kertokaapa te, kuinka paljon laitatte sinimailasen siemeniä kerralla itämään? Olisinko itse laittanut puoli desiä tai kolme ruokalusikallista. Sinimailanen ei myöskään idä läheskään niin nopeasti kuin useimmat muut siemenet. Lisäksi omissani oli pistävä maku, mutta ei pilaantunut. En ainakaan ihan heti aio kokeilla sinimailasta uudelleen, vaan pysyn muissa suosikeissani: mungpavussa, vihreissä linsseissä, quinoassa ja tattarissa. Ai niin, ja Magnus Appelbergin Syömisen iloa-blogin myötä muistin taas innostua rukiista! Sitä en olekaan vielä testannut, joten huomenna Ekoloreissulta lähtee mukaan pussi rukiin jyviä ja aion kokeilla valmistaa myös uudistavaa juomaa!

Tässä sinimailasen ituja ennen viheröitymistä:

Ja tässä lehtivihreän syntymisen jälkeen odottamassa pääsyä salaattiin:

Laittakaa parhaat idätys/versotusvinkkinne kommenttilootaan! Ja kysymyksiä saa esittää, jos idätys kiinnostaa, mutta ei ole tullut vielä kokeiltua :)

Sillä silakka.

Allekirjoittanut ei näköjään helpolla opi näitä ravintoasioita, vaikka nyt ollaankin menty jo vuoden päivät 75-90 % raakaravinnolla ja omaa kehoa on opittu kuuntelemaan. Vai onko? Eilen sain kantapään kautta taas muistutuksen siitä, miltä tuntuu kun kehon tukkii kuralla, joka kai ravinnoksi olisi tarkoitettu. Tsissus! 

Pääsääntöisesti kiikutan päivittäin töihin itse valmistamani lounaan. Joskus saattaa kuitenkin olla päiviä, jolloin ei vaan yksinkertaisesti ehdi tekemään eväitä. Tuolloin on turvauduttava rakkaan Amican lounastarjontaan, jonka pöperöissä luomusta ja lisäaineettomuudesta ei ole puhettakaan! Yleensä päivinä, jolloin tarjolla on pikkuruotoisia kaloja tai lohta, jätän eväät tietoisesti tekemättä ja syön töissä kalaa. Näin oli siis eilen. Lounaaksi oli silakkapihvejä, joista tykkään kovasti.

Lastasin lautasen täyteen porkkanaraastetta, salaattia, kasviksia ja siemeniä. Kylkeen kaksi silakkapihviä. Sorruin kukkuralliseen ruokalusikalliseen perunamuusia sekä palaan vaaleaa leipää. Silakkapihvit olivat varsin maistuvia. Mutta reilun puolen tunnin kuluttua lounaasta tuli aivan järkyttävä olo. Kirjaimellisesti tuntui, kuin joku olisi vetänyt lekalla päähän. Varmaan kaikki tunnistavat kyllä tuon olon. Lisäksi koko keho pamahti aivan tukkoon. Vatsa turposi kivikovaksi ja siihen koski, olo oli voimaton ja tuntui kuin en olisi saanut kunnolla edes hengitettyä. Aineenvaihdunta pysähtyi täysin. Elinvoima oli tipotiessään. 

Tuijotin työpaikan ikkunasta ulos. Ulkona paistoi aurinko. Ei tietoakaan, että olisin kyennyt lähtemään joogaan. Olisin varmaan lysähtänyt kasaan ensimmäisessä Suryanamaskarassa. Oli pakko päästä aurinkoon ja raittiiseen ilmaan liikkumaan. Töistä lähdettyäni otin lyhyet torkut kotona (en nuku koskaan päiväunia!). Sen jälkeen lähdin pyöräilemään syysaurinkoon ja kävelemään kaupungille. Oletteko muuten pistäneet merkille, että ruska on nyt kauneimmillaan? Puut ovat ihan mielettömän värisiä. Töölönlahti oli uskomattoman kaunis, kun oranssi ilta-aurinko heijasti säteitään keltaisena, punaisina ja ruskeina hehkuviin puiden lehtiin. Ilma oli juuri sopivan kirpeä, mutta kuitenkin lämmin.

Liikuttuani pari tuntia raittiissa ilmassa energiat alkoivat taas virrata ja turvotus hävisi, pystyin taas ajattelemaan syömistä edes vähän. Iltapalaksi tein vahingossa superia herkkua. Puolukoita ja mustikoita, loraus kookoskermaa, hieman carobjauhetta ja kaakaonibsejä. Tuli tosi hyvä olo ja mieli! Kaakaonibseistä puheen ollen, suosittelen muuten lukemaan Ilon Pisara blogin uusimman postauksen kaakaon toisesta puolesta. 

Vahingosta viisastuneena, nyt haluan panostaa entistä enemmän oman kehoni kuunteluun. Se kyllä tietää ja kertoo mikä on sille hyväksi. Törmäsin Magnus Appelbergin blogissa hänen ja ystävänsä Jocken keksimään loistoideaan: juissikeskiviikkoon. Joka keskiviikko juissataan kunnolla ja puhdistetaan sekä tasapainotetaan kehoa vihermehuilla. Harmikseni vaan monitoimikone on edelleen huollossa, mikä alkaa reilun viikon kärvistelyn jälkeen jo aiheuttaa hieman päänvaivaa. Tuntuu yksinkertaisesti siltä, etten saa tarpeeksi lehtivihreää ja proteiinia. Toiseksi, vaikka mehulinkoni (joka on siis osa monitoimikonettani) on ihan ok, sillä ei voi mehustaa lehtivihreää (vehnänorasta, lehtipersiljaa, lehtikaalia, salaattia jne.), joten kunnon mehustin on hankintalistan kärkipäässä. Joka tosin tarkoittaa sitä, että siihen saa hieman säästää. Sen verran olen laitteista oppinut, että laadusta kannattaa todellakin maksaa, jos tuommoiset vekottimet ovat päivittäisessä käytössä. Ei noita perus Kenwoodeja ja KitchenAideja ole suunniteltu raakailijalle.

Suosituksia laatumehustimeen otetaan vastaan. Tosin ei kannata suositella mitään tunnettuja merkkejä kuten Philipsiä tms. vaan kunnon hevijuiseria! Onko kellään kokemuksia UKJuicersin mehustimista?

Unelmia?

Työfysioterapeutti kävi tänään luonani. Työpisteeni laitetaan uuteen uskoon. Minulle tulee satulatuoli sekä sähköpöytä, jonka korkeutta voi säädellä ja voin tehdä töitä jopa seisaaltaan. Great. Istumatyö on horroria sekä keholle että mielelle. Ennen alan vaihdosta tein luovaa työtä ja olin jaloillani sekä liikkeessä koko ajan. Nyt tuijotan tietokoneen ruutua kahdeksan tuntia päivässä. Fysioterapeutti uteli tulevaisuuden suunnitelmiani tismalleen näillä sanoilla: "Kuvitteletko todella tekeväsi tämmöistä työtä koko työurasi ajan?" Hän tuijotti minua jotenkin harvinaisen lempeällä, mutta tuikealla katseella ja tuntui, kuin hän olisi nähnyt lävitseni. 

Viihdyn työssäni ihan hyvin. Parasta siinä on se, että päivät kuluvat leppoisasti ilman, että kukaan on hönkimässä niskaan tuloksista ja lisäksi työaikani on todella joustava. En voisi enää kuvitellakaan tekeväni työtä, joka on sidottu tiukkoihin kellon aikoihin. Mutta kahdeksan tuntia sisällä ilman raitista ilmaa ja tietokoneen tuijotus ovat todellista myrkkyä hyvinvoinnille. Eikä työni ylläpidä flowta ja inspiraatiota, en koe saavani hyödyntää siinä sisäistä potentiaaliani.

Jos tässä kohtaa joku kuvittelee, että valitan tilanteestani, niin se joku on väärässä. Käsittämätöntä on nimittäin se, että vaikka teen työtä, joka ei ole yhtään minua, olen silti elämääni tyytyväinen ja onnellinen kaikesta. On eri asia tyytyä, kuin kokea olevansa tyytyväinen. En siis todellakaan ajattele, että "elämäni nyt on tämmöistä, parempi olla tyytyväinen kuin valittaa", vaan minulla on sellainen tunne, että kaikilla askelilla, mitä nyt otan, on tarkoitus ja jokainen askel vie lähemmäksi asioita, joissa saan toteuttaa potentiaaliani ja tehdä asioita, jotka kiinnostavat sata lasissa. Olen kiitollinen kaikesta, mitä minulla on nyt, yksinkertaisesti. Ja hassua, että tuntuu kuin se olisi asia, mikä tuo elämääni koko ajan lisää Jotain.

Varmaan lähes kaikilla ihmisillä on unelmia ja aina kannustetaan niiden toteuttamiseen. Ja aina sellaisia tyyppejä ihaillaan, jotka ovat uskaltaneet toteuttaa unelmansa ja luoneet menestyksensä tyhjästä. Olen tässä viime aikoina tajunnut, että minulla ei oikeastaan ole mitään suuria unelmia. Jos unelmaksi lasketaan Petri Räisäsen kuukauden kestävä joogaretriitti Thaimaassa, niin olkoon se tällä hetkellä unelmani. Enemmän koen sen asiaksi, jonka toteutan joka tapauksessa, se on ihan itsestäänselvyys. Olen kyllä maalaillut ties kuinka paljon mielikuvia omasta pikku suklaapuodista, kahvilasta tai putiikista. Mutta sydämessäni en tunne, että se olisi se juttu, jota haluan elämässäni aidosti tehdä. 

Satuin mainitsemaan työfysioterapeutin sanoista parille ystävälleni tänään. Molempien kommentit olivat, etteivät he kyllä näe minua tekemässä nykyistä työtäni (tai uraa tällä alalla). Toinen ystäväni totesi, että tämä on välivaihe ja on itsestään selvyys, että jossain vaiheessa tulen tekemään jotain itseni kannalta paljon suurempaa ja toteutan omaa juttuani. En pistä vastaan. Siltä minustakin tuntuu. Se tuntuu ihan väistämättömältä tosiasialta. Mutta mitä ja milloin se on, sitä en tiedä itsekään. On kuitenkin aika siistiä ja jännittävää, kun asiasta ei pahemmin stressaa vaikka tänään tunsinkin sisimmässäni pienen piston.

I heart Caneli.

Viime talvena saimme nauttia täydellisestä, oikeasta talvesta. Kesästä puhumattakaan; aurinkoa ja lämpöä jatkui päivästä toiseen. No entäs tämä syksy sitten? Näin upeaa ja kaunista syksyä en muista olleen vuosiin. Vai enkö ole vain huomannut sitä? Hengitän tätä syksyä täysillä.

Tänään tein neitsytmatkani Iso Roballe vastikään avattuun Caneliin (Iso Roba 46). Pure Love <3 Juuri tämmöistä mestaa on kaivattu! Konstailemattoman tyylikästä ja ilmapiiriltään rentoa, välitöntä ja ystävällistä. Se huokuu sekä asiakkaista että paikan omistajasta Nimasta. Mies todellakin tietää mitä tekee. Olisin tilannut kaneli smoothien, mutta hän ei suositellut sitä nautittavaksi keskellä päivää (en kyllä kysynyt miksi). Eikä tuhdinpaa marina smoothieta. Päädyin tilaamaan vitamin boost smoothien (mm. lakkoja, gojimarjoja, tocotrienolsia) ja japanilaisen kahvin. No eihän kahvilla kannata pilata vitamiinien vaikutuksia, joten Nima suositteli mieluummin teetä. Muutaman kymmenen teen valikoimasta valitsin Jade Jasmin Pearls teen. Laadukas jasmiinitee on kyllä yksi ihanimmista asioista!

Smoothie oli todella hyvä! Yritin urkkia reseptiä, mutta eihän sitä suostuttu kokonaan paljastamaan. Olisin mieluusti halunnut testata myös paikan raakasuklaata, jota irtoaa eurolla yksi pala, mutta sitä ei valitettavasti ollut valmiina. Ensi kerralla sitten. Canelissa on myynnissä laadukkaita superfoodeja (Detox Your Worldia sekä Sunfoodia Puhdistamon pakkaamana) sekä luomu kahveja ja teetä, joiden laadukkuudessa ei ole epäröimistä. Canelissa on kaikki kohdallaan. Vaikka asun kaupungin toisella puolella, aion pyöräillä sinne mahdollisimman usein! 

Kävimme ystäväni kanssa myös Senaatintorilla katsomassa United Teddy Bears näyttelyn. Se oli kerrassaan ihastuttava! Ja näyttelyn teema on juurikin niin tätä päivää. Kaikki me ollaan yhtä täällä, joten välitetäänhän toisistamme ja ympäristöstämme pyyteettömästi?