Olen viime päivinä saanut muutamia blogitunnustuksia. Kaunis kiitos kaikille teille tunnustuksen antaneille ja lukijoilleni muutenkin.
Kun puolitoista vuotta sitten aloitin blogini, silmissäni siinti jokinlainen unelma, jota kohti olin menossa ja tiesin blogini olevan yksi oleellinen kanava tuon unelman rakentamiseksi.
En ole asettanut unelmalleni rajoja enkä määritellyt sitä liian tarkkaan. Matkan varrelta on tarttunut mukaan juuri oikeanlaisia asioita, joilla on ollut erilaisia tarkoituksia. Olen uskaltanut ottaa isojakin askelia, sillä luotan sydämeeni ja intuitiooni. Toisinaan epävarmuus tai pelko käyvät kolkuttelemassa ovellani, mutta olen oppinut toivottamaan nekin tervetulleeksi.
Tänä syksynä tahti tiivistyy, juuri oikeaan aikaan. Oman sydämen äänen kuuntelu on vieläkin tärkeämpää. Sen oppiminen on suurin kiitollisuuden aihe kaikista.
Blogitunnustukseen kuului vastata muutamaan kysymykseen. Tulee mieleen teiniaikojen slamit. Silloin tulikin käytettyä tuntikausia aikaa vastailuun ja vihkojen koristeluun :)
Lempivärini: Rakastan valkoista ja valoa. Mutta vähintään yhtä paljon rakastan turkoosin eri sävyjä, pastellisia värejä, etenkin nudea vaaleanpunaista ja haaleaa mintunvihreää. Räiskyvä leijonankeltainen on mielettömän kaunis sekin. Ja viime aikoina kirkuva punainen on alkanut näyttää uudelleen kauniilta.
Lempiruokani: Tämä on vaikea kysymys ruokanörtille. Vastaankin vain, että puhtaista ja tuoreista raaka-aineista valmistettu, tuoreilla yrteillä ja mielenkiintoisilla mausteilla höystetty kypsentämätön tai kypsennetty ruoka.
Paikka jonne haluaisin matkustaa: Juuri nyt siintää mielessä tammikuinen Thaimaan matka, mutta koska tiedän sen jo toteutuvan, vastaan haaveilevani raw food-tutkimusmatkasta New Yorkiin sekä Kaliforniaan. Mutta jos viet minut Italiaan maaseudulle syömään täydellistä spagettia tomaattikastikkeessa, en pistä vastaan!
Intohimoni: Luova kokkaus. Aamiaiset. Pitkät aamiaiset. Matkustaminen. Kaikenmoinen luovuutta ruokkiva toiminta. Musiikki. Värit. Kauniit kuvat. Luonto. Ihmisten kasvot.
Suosikkikukkani: Mikään ei liene kauniimpaa kuin villinä rehottavat kedon kukkaset.
Suosikkiviikonpäiväni: Lauantai. Ja varsinkin lauantaiaamut. Maailman voisi puolestani pysäyttää lauantaiaamuisin.
Minä jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihastuttaville blogeille. Kiitos teille inspiraatiosta ja hyvästä mielestä. Keittiökameleontti, Paras Aika Vuodesta, Sara K., Kaunis Päivä Tänään, Kiitos Hyvää, Peikkojen Maailmassa, Appelsiinejahunajaa, Kemikaalicocktail, Razor, Welcome to wherever I've been ja Project Laura.
Ps. Seuraavasta kokkaussessiosta vapautui kaksi paikkaa, joten olkaahan nopeita! Teemana on siis Raaka sadonkorjuu, joten syksyisiä herkkuja on luvassa :)
Onnea tunnustuksen johdosta ja hyvät vastaukset:) Toivottavasti pääset vielä tutkimaan suurkaupunkien raakapaikkoja:) New Yorkissa asuessa en vielä ollut "raw" joten sellaista ei tullut silloin tehtyä,ja olikohan niitä vielä edes paljon 6-7 vuotta sitten;nythän niitä on hurjasti.
VastaaPoistaJa kiitos että jaat tunnustuksen minullekin;olen sen jo saanut aiemmin,joten vastaukset löytyvät pari postausta sitten.
Kiitos. <3
VastaaPoistaMe juteltiin Pariisissa Voy Alimentossa yhden newyorkilaistytön kanssa, joka oli raakaillut jo useita vuosia. Häntä hiukan hymyilytti, kun me kerrottiin olevamme ihan taivaassa ranskan runsaasta luomu/raakatarjonnasta verrattuna Suomeen - hänen mielestään Pariiisssa ei ollut MI-TÄÄN verrattuna nykkiin. Hän kertoi, että siellä on jo "ihan helppoa" elää ihan normaalissa työarjessakin raa'asti, kun lounaspaikkoja, delejä ja kauppoja on jo niin paljon. Me haaveillaan täällä puolestamme Californian raw excursiosta!
Yaelian, New York ja Pure Food and Wine on kyllä haavelistan kärjessä. Luulisi, että raw mestoja on jo jonkin verran ollut Nykissä jo 6 vuotta sitten.. vaikka raw ei ehkä silloin ollutkaan vielä ihan niin kovassa huudossa kuin nyt.
VastaaPoistaJutta, minä puolestani olen sitä mieltä, että Suomessa ollaan Pariisia edellä raakailussa vaikka luomun tarjonta onkin siellä parempi. Mutta juu, sen verran mitä olen lukenut rapakon takana olevasta raw tarjonnasta, Euroopassa ollaan vielä ihan lapsen kengissä. Täytyy todellakin lähteä katsastamaan tilanne paikan päälle :)
Se on kyllä totta, että Pariisissa ei asialle vihkiytyneitä smoothiebaareja ynnä muita ole tarjolla samalla tavalla kuin täällä jo onneksi on. Tarkoitin lähinnä sitä, että jos asuisi paikan päällä, olisi luomusti ja raa'asti eläminen raaka-aineiden runsaamman tarjonnan vuoksi helpompaa kuin Suomessa. Ehkäpä sinne pitää mennä vauhdittamaan asioita! :)
VastaaPoista