Valossa.

Tulin juuri kotiin Jennin meditaatiotunnilta. En kyennyt jakamaan kokemustani heti tunnin jälkeen, mutta haluan jakaa sen nyt. 

Varmaan jokainen meditaation aloittanut miettii miltä se voi parhaimmillaan tuntua. Miltä tuntuu mennä mielen tuonne puolen tai kokea valo tai yhteys kaiken alkulähteeseen, millä ilmaisulla sitä nimittääkään. En usko, että kukaan voi antaa tuohon vastausta, sillä meistä jokainen kokee sen omalla tavallaan ja se on juuri se oikea.

Tänään meditaation alussa keskityin tuntemuksiin, mitä eri puolella kehoani ilmeni. Hyväksymään kaikki kolotukset ja paineen tunteen enkä pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Vähitellen ne ikään kuin valuivat pois. Oleminen oli pehmeää. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin tuntea itseni väsyneeksi ja raskaaksi. Huomasin olevani kiinni mielessäni. Korjasin hieman asentoani ja päätin antautua mielellenikin. Hengitin muutaman kerran syvään sisään ja ulos.

Yhtäkkiä tuntui kuin käteni olisivat nousseet ilmaan, aivan kuin ne olisivat lähteneet pyörien johonkin imuun. Annoin periksi, antauduin koko kehollani tuon imun vietäväksi. Kaikki rajat katosivat ympäriltäni, jatkuin äärettömiin. Sitten ylläni alkoi loistaa kirkas valo. Uskomattoman kirkas, vaikka olimme hämärässä huoneessa kynttilänvalossa. Olin täysin läsnä, kykenin ajattelemaan ja ymmärtämään kaiken, mitä tapahtuu. 

Tuijotin valoa, eikä se mennyt pois. Valo syleili minua, kelluin siinä. Vaikka tiesin istuvani tukevasti meditaatiopenkillä, tuntui kuin olisin kellunut täysin epävakaassa asennossa. Tunsin valon joka puolella kehoani. Joka ikisessä soluni syöverissä. Sydämeni alkoi hakata lujaa kuin paniikkihäiriössä vaikka olin täysin rauhallinen. Hengitin syvään ja annoin sydämeni lyöntien tasaantua. Tajusin ettei valo mene pois vaan se on siinä ikuisesti, se paistaa meille kaikille, väistämättä.

Laskeuduin takaisin "sieltä mihin olin noussut". Huone tuntui äärettömiin jatkuvalta kauniilta aavikolta, missä aurinko juuri laskee. Tunsin voimakkaasti jokaisen huoneessa olevan läsnäolon. Ikään kuin olisimme olleet kaikki yhtä ja jatkuneet yhdessä loputtomiin. Jenni ohjasi meitä takaisin kehoomme. Tuntui kuin olisin voinut mennä kehossani mihin ikinä halusin ja nähdä kehoni sisältäpäin. Pikkuhiljaa palasin takaisin tähän maailmaan (hassu ilmaisu, tässähän olen koko ajan), mutta tuo valo jäi minuun. Varmuus siitä, että olen oikealla tiellä ja kuuntelen sydäntäni. Kiitos.

***

Takanani ovat kahdeksan upeaa viikkoa Jennin vetämällä Tie Rakkauteen-valmennuskurssilla. Kurssi on ehkä parasta mitä elämässäni on koskaan tapahtunut. Kun aloitin kurssin, oli ainoa toiveeni löytää kadotettu yhteys todelliseen itseeni sekä ylittää ajatus- ja käyttäytymismallit, jotka ovat estäneet minua seuraamasta sydämeni ääntä. Epäilin kuitenkin tarjoaisiko moinen kurssi työkaluja tuohon. Entä jos muut kurssilaiset metsästävätkin vain kumppania tai ovat muuten vain pinnallisia? Kymmenen toinen toistaan upeampaa naista. Tunsin itseni mitättömäksi heidän rinnallaan. 

Kurssi osoittautui todelliseksi löytöretkeksi itseen. Meille muodostui hyvin pian todella tiivis yhteys kurssilaisten kesken. Aivan kuin olisimme tilanneet universumilta juuri nämä ihmiset elämiimme. Yksitellen jokainen meistä kohtasi syvimpiä pelkojaan ja haavojaan ja avautui rakkaudelle. Kahdeksan intensiivistä viikkoa näiden mahtavien tyttöjen kanssa, mutta tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Välillämme ei ollut lainkaan peitettyjä tunteita tai ajatuksia. Ei toisten tuomitsemista. Jokaisella oli oma tilansa ja oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on.

Jokaisen meidän elämä on kokenut murroksen kurssin myötä. Yhteisöllisyys ja toisten ihmisten tuki on uskomattoman voimakasta ja samaan aikaan suunnattoman vapauttavaa. Näin me voimme oikeasti muuttaa maailmaa! 

Jenni aloittaa parin viikon päästä kaksi uutta Tie Rakkauteen-valmennusryhmää, joista toinen on suunnattu miehille. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä Jenniin. 

There is no way to love. Love is the way.

Helmikuun ruokaäänestyksen voittaja on...

Santeri Sokrateen Keittiöstä perinteisellä salary-man lounaalla! Jeee! Onnea Santeri!

Tuo bisnesmiehen lounas saavutti voiton 39 äänellä (25,16 % kaikista äänistä). Voitosta kisasivat koko äänestyksen ajan Santeri sekä Taru Sitruunaruohosta vaaleanpunaisilla onigireillä, jotka hävisivät Santerille vain neljällä äänellä. Kolmanneksi äänestitte Appelsiineja ja Hunajaa-blogin Yaelianin, joka kokkasi kukkakaalia japanilaisittain ja sai ääniä 27. Aika tasaväkinen kärkikolmikko! 

Lämmin kiitos kaikille haasteeseen osallistujille sekä äänestäjille! Kaikkien reseptit ansaitsevat suitsutuksen ja osa päätyy varmasti kokeiluun myös allekirjoittaneen keittiössä!


Nyt jäämme odottamaan mitä Santeri keksii teemaksi maaliskuun ruokahaastelle. Santeri, sinulla on 5.3 saakka aikaa julkaista maaliskuun ruokahaaste, muuten se siirtyy Sitruunaruoholle!

Ihana Madara.

Tämän hetkisen päivätyöni rinnalla minulla on toinenkin työ, joka on kulkenut mukanani jo lähemmäs kuusi vuotta. Tämän työn myötä olen ollut kosketuksissa ammattiini meikkaajana sekä kosmetologina, josta kerroinkin pari postausta sitten. Meikkaus ja kauneudenhoito on tulossa elämääni uudelleen - nyt näkökulma on vain hieman erilainen, kuin vielä työskennellessäni kokopäiväisesti meikkaajana. Tiedottelen asiasta lisää tuonnempana, kunhan aika on kypsä ja ideat sekä inspiraatiot selkeytyvät itsellenikin käytännön tasolla. 

Sivutyöni myötä saan jonkun verran korruptiolahjoja kosmetiikkafirmoilta. Tuotteista suurin osa pääsee kierrätykseen sattuneesta syystä. En halua kyllästää itseäni moisilla myrkyillä ja poden kyllä välillä tunnontuskia tuotteiden kierrättämisestäkin - en haluaisi kenenkään muunkaan myrkyttävän itseään. Olikin siis mieletön ylläri, että sain testattavaksi latvialaisen luonnonkosmetiikkamerkki Madaran ihonhoitotuotteita. Kerrankin tuotteet päätyivät omaan käyttööni! 

Olin aiemmin käyttänyt Madaran tuotteista vain yhden putelin yrttidödöä, jota on hehkutettu niin lehtien sivuilla kuin blogeissakin. Minulle tuo dödö aiheutti kuitenkin vain kamalan kutinan kainaloihin, vaikka hajut pysyivät kyllä poissa koko päivän. Tuote ei kuitenkaan ollut sen aiheuttaman syyhyn arvoinen, joten toista kertaa se ei tule päätymään ostoskoriini. Suosikkini luomudödöistä on Laveran Sensitive dödö. Madaran ihonhoitotuotteet olivat kuitenkin mielettömän ihania ja ansaitsevat siksi oman postauksen myös blogissani!

Minusta on ihanaa, että sarja tulee Itä-Euroopasta. Uusia tuulia ranskalaisten merkkien rinnalle. Madaran pakkaukset ovat mielestäni tosi söpöjä ja tyylikkäitä, joskin pohdin testatessa niiden ekologisuutta. Itse arvostan täyttöpakkauksia tai vähemmän muovisia puteleita. Sain testattavaksi puhdistusvaahdon, kasvoveden, silmänympärysvoiteen, uudistavan yövoiteen sekä syväkosteuttavan voiteen. Tykkään joka ikisestä!

Puhdistusvaahto on Malu Wilzin Pure Nature puhdistusöljyn lisäksi ainoa testaamani luomuputsari, jonka puhdistusteho on mielestäni riittävä kuivattamatta ihoa. Mainittakoon tähän väliin, että en ole puhdistusmaitojen ystävä. Myös Madaran kasvovesi oli aivan ihana.  Erilaiset kukkaisvedet ovat suosikkejani ja Madaran kasvovesi sisältääkin ruusua sekä kehäkukkaa. Ihanan virkistävä. 

Silmänympärysvoide oli tuotteista ehkä vähiten suosikkini, sillä pidän melko tuhdista silmänympärysvoiteesta. Tähän saakka olen käyttänyt Dr. Hauschkan silmäluomivoidetta, joka on kunnon tököttiä tai sitten olen ollut ilman silmänympärysvoidetta. Tämä oli tosi ohutta ja virkistävää, mutta teki kyllä ihosta pehmeän ja tuntui kosteuttavan tarpeeksi. 

Uudistava yövoide ja syväkosteuttava voide olivatkin sitten molemmat aivan mielettömän ihania! Pidin erityisesti niiden sisältämistä kasveista; piharatamoa, tyrniä, merilevää, kehäkukkaa, humalaa, jojobaa, avokadoa, kaakaota jne. Liputan erityisesti "villikasvien" puolesta. Taitavat tosin olla viljeltyjä tähän tarkoitukseen? Molemmat voiteet olivat sopivan täyteläisiä kuivahkolle iholleni, mutta kumpikaan ei jättänyt ihoa liian rasvaiseksi. Pidän tosin erittäin paljon myös erilaisista kasvoöljyistä ja käytän välillä tuhtejakin öljyjä, joista jää iholle hieman rasvainen pinta, mutta ihan jatkuvasti ei ihoa kannata tuhdilla öljyllä kyllästää.

Aiemmassa kauneuspostauksessani kerroin, etten ole löytänyt hyvää meikkivoidetta luonnonkosmetiikasta. Pyysin pari viikkoa sitten Ruohonjuuressa Laveran uudesta meikkivoiteesta näytteen pieneen purkkiin. Kaksi kertaa tuotetta testattuani vakuutuin. Se päätyy meikkipussiini seuraavaksi!

Eiliset raw synttärit olivat hitti! Onnistuin vihdoinkin loihtmaan täydellisen suklaakakun. Se olisi mennyt kypsennetystä versiosta milloin vain. Reseptejä ja kuvia luvassa kunhan hovivalokuvaajamme lähettää otoksia minulle.

Rakastakaa ja hellikää toisianne tänä sunnuntaina <3

Kiireetön aamu ja kermainen kirsikkapuuro.

En lakkaa koskaan rakastamasta aamuja. En varsinkaan lauantaiaamuja. Rakastan uppoutua yöpaidassa ja villasukissa sohvan uumeniin mutustamaan aamupuuroa, kun kissa kehrää, nuuhkii ja puskee korvaa. Lauantai - tuo aamuista parhain <3

Tuorepuuroni näyttävät aina samalta, sillä tykkään yleensä käyttää niihin mustikoita. Tämän aamun tuorepuuro syntyi spontaanisti ja fiiliksellä. Nimeän sen kermaiseksi kirsikkapuuroksi.

Kermainen kirsikkapuuro

1 dl tattarisuurimoita - liota yön yli tai idätä jos ehdit

2 rkl seesaminsiemeniä - liota yön yli

1 rkl manteleita - liota yön yli

4 taatelia - liota yön yli

1 rkl kuivattuja keltaisia kirsikoita - liota yön yli

2 rkl tocotrienolsia

1 tl kirsikkauutetta

100 g mustikoita

ripaus laatusuolaa

kuivahedelmien liotusvettä

päälle

keltaisia kirsikoita

mulpereita

kookoslastuja

luonnonvaniljaa

hunajaa

Huuhtele lionneet tattarisuurimot huolellisesti aamulla. Kaada manteleiden ja seesaminsiementen liotusvesi pois ja huuhtele ne. Blendaa kaikki ainekset samettiseksi puuroksi. Tocotrienols on mainio aine, tekee puurosta todella kermaista ja kuohkeaa. Ripottele puuron päälle keltaisia kirsikoita, mulpereita ja kookoslastuja sekä ripaus luonnonvaniljaa ja lorota päälle vielä juoksevaa hunajaa. Nautitaan kiireettömästi villasukat jalassa kissankehräyksen ja Feistin tahtiin <3

Kohta suuntaan kaupungille tekemään ruokaostoksia iltaa varten - juhlimme ystäväni kolmekymppisiä raw food-bileiden merkeissä. Kuivurin kätköistä paljastuukin jo suklaakakun pohja ja karamellisoituja pähkinöitä, slurps!

Ihaninta lauantaita lukijoilleni <3

Herkkuja iHerbistä.

Noudin tänään kaksin kappalein paketteja iHerbistä. Kaksi pakettia siksi, että vältyin tullimaksulta ja isommilta postikuluilta (jotka olivat nyt 3 dollaria paketilta), kun tilaukseni per paketti oli alle 80 dollaria ja alle 1360 grammaa. Paketit tulivat jälleen super nopeasti (1,5 viikossa) lähipostiini. Tein samana päivänä tilaukset iHerbiin sekä FitnessFirst-verkkokauppaan, mutta FitnessFirstin paketti ei ole vieläkään tullut, toivottavasti huomenna saapuupi.

Paketista paljastui täydennystä D3-vitamiinivarastoon, joista toinen puteli on vanhemmilleni (äiti seuraa postia!). Käytössä on nyt ollut Now Foodsin 5000 IU D3-vitamiini, jota popsin yhden kapselin päivässä. Purkin kyljessä suositellaan joka toinen päivä, mutta asiasta keskultelua lääkäriystäväni kanssa ja tongittua tietoa aiheesta, olen päätynyt tähän annostukseen. Jossain vaiheessa voisi arvot mittauttaa ja katsoa sitten pudottaako annosta. Eräs ystäväni syö samaa vahvuutta kaksi kapselia päivässä. Syy siihen, miksi tilaan vitamiinit iHerbistä on, että Suomesta ei saa tarpeeksi vahvoja vitskuja ja lisäksi täällä ne kyllästetään usein turhilla lisäaineilla. Niin ja toki edullinen hinta on yksi syy.

D3-vitamiinin lisäksi tilasin Jarrow Formulan B12-vitamiinia. Olen aiemminkin popsinut samaisen merkin miedompaa versiota, mutta nyt tilasin vahvemman. Tämä pitäisi riittää joka kolmas tai neljäs päivä nautittuna, on sen verran tujakkaa. Kyselin tähän vitamiiniin suosituksia eräältä raw velholta, johon tuossa hiljattain tutustuin. B12-vitamiini kannattaa olla nimenomaan methylcobalaminia, sillä se imeytyy ja säilyy kehossa paremmin kuin cyanocobalamin. Tilaamani tabletit imeskellään ja ne maistuvat kirsikalle. Ja maku on tietenkin luonnollisesta lähteestä. B12-vitamiinin imeytyvyydestä on käyty paljon keskusteltua. Vaikea mennä sanomaan tästä jyrkkää mielipidettä, kun en ole asiantuntija, mutta uskon, että saan tarvittavan määrän B12-vitamiinia ravintolisänä, joskin myös nestemäistä versiota voisi kokeilla. B12-vitamiinia sanotaan olevan myös oluthiivassa sekä spirulinassa, mutta pidän ravintolisää varmempana lähteenä.

Vitamiinien lisäksi tilaukseeni pääsi nestemäinen stevia, appelsiiniöljy, kultaiset pellavansiemenet (joita ei saa Suomesta, älkää kysykö miksi) sekä suolaton luomughee! Olen kaikista näistä herkuista tosi innoissani! Ihanaa päästä vihdoin itse kokeilemaan steviaa makeuttajana esimerkiksi suklaaseen ja raw kakkuihin. Yleensä makeuttajien määrät raw herkuissa ovat niin suuria, että haluan testata josko stevialla voisi korvata osan. Appelsiiniöljy pääsee suklaaseen heti huomenna ja eiköhän sille muitakin herkkukohteita löydy. Kultaiset pellavansiemenet ovat tosi herkkuja kräkkereissä ja ghee... hmmm... mitäköhän siitä keksisi? Vinkkejä? Työnsin jo gheehen lusikan ja oih, sitä kyllä nauttisi vaikka sellaisenaankin! 

Koodilla KOK223 saat ensimmäisestä tilauksestasi iHerbiin 5 dollaria alennusta, jonka jälkeen saat itsellesi myös oman koodin, jota voit jakaa eteenpäin ja saada näin alennusta omista seuraavista tilauksistasi. Kätevää!

Me ollaan Yhtä.

Oikeesti tää maailma muuttuu nyt, koko ajan! On niin mahtavaa, että me saadaan olla mukana luomassa tätä muutosta!

Yksilösuorittaminen ei ole enää se juttu, raha menettää merkitystään, luonnollisuus nousee ykkösjutuksi elämän kaikilla osa-alueilla, enää ei kilpailla toisiamme vastaan, vaan autetaan toisiamme, sillä ollaan kaikki yhtä ja yhteisöllisyydessä on se voima! Koko maailma on sun puolella!

Niko ja Tapsa sen tiivistää tässä, kiitos rakkaalle Virvelle, kun jaoit  biisin minunkin tietoisuuteen! Tää on vuoden powerbiisi!



 

Nikon ja Tapsan levynjulkkaribileet Kuudennella Linjalla 19.3. Tuu mukaan!

Helmikuun ruokahaasteen äänestys.

Mahtavaa! Japaniaihe sai bloggarit innostumaan oikein kunnolla! Osallistujia tuli kaikkiaan 15! Kyllä tästä luulisi inspiraatiota riittävän pidemmäksikin aikaa niin sekasyömäreille kuin raw vegaaneillekin :) Upeat osallistujat tulevat tässä:

1. Appelsiineja ja hunajaa Yaelian ja kukkakaalia japanilaisittain

2. Sitruunaruohon Taru ja onigirit

3. Minna & Meiran Minna ja japanilainen bento lounaslaatikko

4. Tuulestatemmattua-blogin Reija ja pähkinäkastiketta sekä grillattua munakoisoa

5. Keittiökameleontti Okriina ja wasabi-tofutäytteiset retikkanuudelit

6. Sillä sipulin Merituuli ja nuudeleihin kiedottuja tiikerirapuja uppopaistettuna

7. Yksi omena päivässä-blogin Русалка ja tortilla de repollo

8. Kokeileva keittotaide ja Ainos sekä suppilovahvero luumukastiketta ja bonarina 3-vuotiaan apukokin kasviskoristeet

9. Raw queen-blogin Kati sekä taivaallinen elävän ravinnon sushi

10. Sokrateen keittiön Santeri ja perinteinen salary man-lounas

11. Chez Jasu ja nautaa, ruohosipulia ja soijaa

12. Annamarika kokkaa Ilman reseptiä japanilaisia rakkaushampurilaisia

13. Jaana Kulinaarimurulasta ja tontkatsu

14. Äijäruokaa ja Ari sekä Sake no teriyaki

15. Cele Sorsanpaistaja 3 minuutin ramenilla Ai Otsukan mukaan

Äänestysaikaa on sunnuntaihin 27.2 klo 23:59 saakka. Voittaja julkistetaan maanantaina 28.2 ja hän saa kunnian ideoida ja järjestää maaliskuun ruokahaasteen 5.3 mennessä. Jos siihen mennessä haastetta ei ole kuulunut, siirtyy palkinto äänestyksessä toiseksi tulleelle jne.

Punainen polkkatukka.

Uusi elämä, uusi tukka! Olen viime kesästä lähtien miettinyt tuon tuosta punaisen tukan värjäämistä ja polkkatukan leikkaamista. Ajatusta pidemmälle en ole kuitenkaan pystynyt menemään ja tumma tukkani senkun on vaan kasvanut. Viimeistään kun näkijä Mili Kaikkonen sanoi näkevänsä minut punatukkaisena, tiesin hetken koittaneen. Tumma ja pitkä tukka sai luvan lähteä! Tilalle pirteyttä ja väriä!

Tämä käsittely ei todellakaan ollut luomu ja vaalennuksen osalta saakin jäädä viimeiseksi. Katsotaan miten pitkään jaksan punaista värjätä. Haaveena mulla olisi kasvattaa oman värinen tukka ja lopettaa värjääminen kokonaan. Nyt olen käyttänyt Herbatint kestoväriä (en tosin tähän väriin), jota saa Ruohonjuuresta sekä Ekolosta, mutta kemikaalia ovat nekin. Minusta tuntuu kuitenkin tosi vahvasti siltä, että tarvitsen juuri nyt tätä punaista polkkatukkaa, joten oma väri saa vielä odottaa.

Uuden tukan myötä toivotan tervetulleeksi uuden vaiheen elämässäni. Se on aika, jolloin annetaan sydämen äänen kuulua ja johdattaa seuraavaan askeleeseen. Ihanaa!

Tänä aamuna.

Onnea on

herätä kissankehräykseen

lasillinen lähdevettä

vaaleanpunainen aamutaivas

linnunlaulu pakkasaamuna

nariseva lumi askelten alla

kirpeän raikkaan ilman hengittäminen

mummin kutomat lapaset

Pariisin matka äidin kanssa

tämä hetki

Maaliskuun Trendissä kuikistaa tuttu kasvo.

Ps. Pariisi kutsuu toukokuussa.

Mustikka-banaani pannukakut vaniljakastikkeella ja portobello makkarat.

Torstai-iltana ovikelloani soitettiin. Oven takana nökötti DPD:n lähetti ison ruskean pahvilaatikon kanssa! Ja arvatkaas mitä sieltä pahvilaatikon uumenista paljastuikaan? Niin kauan kaivattu ja tarkoin valittu kuivuri, Excalibur! Lukijani saattavat ehkä juuri ja juuri tuntea tämän ilon ja inspiraation mitä tuo uusi raakaperheenjäsen minussa aiheuttaa! Hypin riemusta kiljuen tasajalkaa pakettia avatessani! Kyllä mietin monta kertaa 300 euron sijoittamista tuohon laitteeseen, mutta en voi olla muuta kuin onnellinen ja kiitollinen, että päätin hankkia juuri tämän laitteen! 

Excalibur on kerrassaan loistava masiina, raakakeittiön aito leivinuuni. Minä tilasin 5-tasoisen, mutta saatavilla on myös 9-tasoisia. Tasot ovat kuin uunin ritilöitä ja tuuletin sijaitsee kuivurin takaosassa. Halpiskuivurit ovat pyöreitä ja tuuletin sijaitsee keskellä. Tämän vuoksi eri tasoilla kuivuvat härpäkkeet eivät kuivu yhtä tasaisesti. Excaliburissa sen sijaan kaikki kuivuu tasaisesti ja ilma kiertää hyvin, joten mitään itiöitä ja haitallisia mikrobeja ei rupea kasvamaan. Tasoja voi myös irrottaa, jos haluaa kuivata jotain korkeampaa, kuten kakkupohjia. Alin kuivauslämpötila on noin 30 astetta ja minun mallissani on myös ajastin. Suosittelen lukemaan tämän informaatiopätkän kuivureista ja ruoan kuivattamisesta, jos harkitset kuivurin hankkimista. Vaikka alun alkaen elävästä ravinnosta innostuessani ymmärsin laadukkaiden laitteiden merkityksen, niin viime aikoina se on kyllä tarkentunut entisestään. Semilaatuun sijoittaminen ei vaan ole enää vaihtoehto. Se ei ole ekologista, eikä edullista ja lopputuloskin jää vajaaksi. Tarkennettakoon, että kyllä tässäkin keittiössä vielä puutteita on, kun ei aikoinaan tullut hankittua esimerkiksi sitä Vita-Mixiä. Mutta kyllä sekin vielä soittaa ovikelloa jonain päivänä :)

Heh, laadusta puheenollen, Excaliburini kannessa oleva logo on ylösalaisin! Mokoma näyttää ihan made in China-versiolta! Luulisi kolmella huntilla saavan täysin virheettömän yksilön. Lähetin tänään viestin Juicelandiin kysyäkseni voisiko asiaa jotenkin korvata tai hyvittää. Pari teflex-alustaa kelpaisi vallan mainiosti, sillä tilasin niitä vain kaksi. Teflex alustat ovat siis Excaliburiin tarkoitettuja alustoja löysempien ja nestemäisempien töhnien kuivaamiseen.

Neitsytmatkalle Excaliburiin pääsivät eilen illalla mustikka-banaani pannukakut ja portobello makkarat! Molemmat reseptit ovat joko suoraan tai sovellettuna Matthew Kenneyn Everydayraw-kirjasta. Kun pari tuntia sitten otin herkkuset pois kuivurista, hypin jälleen tasajalkaa! Oiiiih miten herkuista voi tullakin hyvä mieli! Eikä mistä tahansa herkuista vaan ihan omatekoisista rakkaudella valmistetuista herkuista, joissa on kaikki entsyymit ja ravinteet tallessa eikä herkuttelusta tule tukkoista oloa! I <3 raw food 4-eva :D Harkitsen vakavasti lettubaarin perustamista. Kohta on tulossa koemaistajatkin kylään. 

Mustikka-banaani pannukakut ja vaniljakastike (n. 10 lettua)

1 kpp mustikoita (1 kpp = 2,4 dl)

2 kypsää banaania

2 kpp pekaanipähkinöitä 12 h liotettuna

2 kpp auringonkukansiemeniä 12 h liotettuna
2 rkl kookoshiutaleita

1 kpp vettä

2 rkl palmusokeria

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 vaniljatangon siemenet

1 tl ruususuolaa

iso loraus vaahterasiirappia

Laita mustikat erilliseen kulhoon. Surauta muut ainekset monitoimikoneessa sileäksi. Kaada seos mustikoiden joukkoon ja sekoita lastalla, mustikat jää sattumiksi. Annostele taikinaa noin sentin paksuisiksi letuiksi kuivurin alustalle (tai Excaliburin teflex-alustoille) ja kuivata 40 asteessa vajaa noin vuorokausi. Käännä lettuset toisinpäin puolessa välissä kuivattelua. Valmiit lettuset ovat pehmeitä. Tarjoa mustikoiden, vaahterasiirapin ja vaniljakastikkeen kanssa.

Vaniljakastike

1 dl cashewpähkinöitä

1/2 tl luonnonvaniljaa

1 rkl palmusokeria

vettä

Jauha cashewpähkinät jauhoksi monitoimimyllyssä. Blendaa sitten cashewjauho monitoimikoneen maksimiteholla veden kanssa kuohkeaksi kastikkeeksi ja makeuta luonnonvaniljalla ja palmusokerilla.

Koitin ottaa kauniin kuvan lettusesta, mutta kastikkeet valuivat minne sattuu. Maku oli silti just niin söpelöinen miltä kuulostaa!

Portobello makkara (15-20 kpl)

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl tamaria

1-2 rkl tummaa misoa

1 rkl omenaviinietikkaa

4 kpp portobello sieniä kuutioituna

2 kpp munakoisoa kuutioituna (1 munakoiso)

1 kpp manteleita 12 h liotettuna

1 kpp kurpitsansiemeniä 12 h liotettuna

nippu korianteria

4 cm pätkä purjoa

2 tl valkosipulirouhetta

nippu persiljaa

ruususuolaa

mustapippuria

Sekoita oliiviöljy, tamari, misotahna ja omenaviinietikka isossa kulhossa. Lisää joukkoon kuutioidut portobellot sekä munakoisot ja jätä marinoitumaan.

Surauta monitoimikoneessa mantelit, kurpitsansiemenet ja korianteri muruksi, älä siis aja liian kauan vaan pienillä sykäyksillä. Laita erilliseen kulhoon. Surruuta sitten sienet, munakoiso, purjo ja persilja monitoimikoneessa sen verran, että seokseen jää sattumia ja sekoita sen jälkeen kulhossa manteleiden ja kurpitsansiementen kanssa. Muotoile taikinasta pikkumakkaroita ja laita kuivuriin kuivumaan 8-12 tunniksi. Valmiit makkarat ovat rapeita päältä, mutta pehmeitä sisältä ihan kuin kunnon makkaran kuuluukin ;) Maistuu sellaisenaan tai sinapin kanssa.

Ps. Ainiin! Blogini meni Facebookiin! En ole toistaiseksi saanut askarreltua sivupalkkiin tykkää-laatikkoa, mutta se onnistuu tästäkin :)

Ihania meikkejä pahvissa.

En ole aiemmin paljastanut lukijoilleni mitään työstäni. Nyt raotan kuitenkin hieman taustojani. Olen ammatiltani sekä kosmetologi että meikkaaja-maskeeraaja. Ehdin työskennellä meikkaajana seitsemän vuotta, kunnes vaihdoin alaa. Olin toki aloittanut muutama vuosi aiemmin opiskelut nykyiseen ammattiini, mutta se on toinen juttu. Kun aloitin tutustumisen elävään ravintoon lähestulkoon vannoin, että kosmetiikkatuotteita en aio mihinkään laaduttomaan hippikosmetikkaan vaihtaa. Moinen ennakkoasenne tuntuu nyt ihan käsittämättömältä, sillä tänä päivänä lähes kaikki käyttämäni kosmetiikka ja muutkin kemikaalit ovat sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja esimerkiksi siivousaineet yms. myös ekologisia ja luomua. Puhtaus on ehdottomasti laatukriteeri numero yksi!

Kun on takana kymmenen vuotta (opiskelut mukaan lukien)  kosmetiikan parissa työskentelyä, tuntee väistämättäkin laadukkaan tuotteen. Tällä tarkoitan meikkien kohdalla lähinnä pigmenttipitoisuutta, levittyvyyttä ja pysyvyyttä. Totuus on se, että koska luonnonkosmetiikassa käytetyt raaka-aineet ovat täysin erilaisia, kuin synteettisessä kosmetiikassa, syntyy väistämättä em. seikkoihin liittyviä laatueroja esimerkiksi meikkivoiteiden ja peitevärien kohdalla. Meikkivoide onkin edelleen meikkituotteista se, josta en ole löytänyt täydellistä luomuversiota. Mutta toisaalta en ole kokeillut läheskään kaikkia saatavilla olevia merkkejä, joten eiköhän senkin löytyminen ole vain ajan kysymys.

Tähän mennessä testaamistani merkeistä Couleur Caramel on vakuuttanut minut ainakin värimeikeillään ja ekologisuudellaan. Tuotteet on pakattu täysin kierrätettäviin pahvipakkauksiin, mikä on mielestäni ihan yltiönerokasta! Miksei kukaan muu tee samoin? Kyllä pahvipakkauksistakin saa staileja, jos se siitä on kiinni. Luovuutta ja mielikuvitusta kehiin vain! Lisäksi Couleur Caramelin värivalikoima ansaitsee spesiaalisuitsutuksen. Valinnanvaraa todella löytyy! Ostin jokunen aika sitten ihan peruspäivämeikkiin sopivat mattapintaisen maitosuklaanruskean ja helmiäisen norsunluun väriset luomivärit sekä niille paletin. Olen ollut TODELLA tyytyväinen niihin. Luomivärin koostumus on täydellisen runsaspigmenttinen, pehmeä, liukuva ja pysyvä. Seuraavaksi aion testata jotain tummempia sävyjä sekä poskipunia.

Toinen testaamani tuote Couleur Caramelilta on irtopuuteri, joka saa sekin minulta täydet pisteet. Puuteri on ohut, hienojakoinen ja läpikuultava. Ihan perusirtopuuteri, jollainen hyvän irtopuuterin kuuluukin olla. Tällä hetkellä myynnissä olevista meikkivoiteista en ole vakuuttunut, tuntuvat liian litkulta ensi vaikutelmaltaan, mutta Nudgessa Couleur Caramelin tuotteita myyvä maahantuoja kertoi, että nuo meikkivoiteet ovat poistumassa valikoimasta ja tilalle on tulossa uusi puuvillaa sisältävä meikkivoide. Sain tästä uutuusmeikkivoiteesta mukaani pienen näytteen ja se vaikutti ihan hyvältä. Pitäisi kaiketi testata vielä kerran tai kaksi ennen lopullista tuomiota.

Helsingissä Couleur Caramelia myydään ainakin Ekolossa, Edenin Puutarhassa (josta muuten suosittelen tsekkaamaan tämän ihastuttavan mainosvideon), Nudgessa, ja Salon Pacifiquessa. Maahantuojan sivuilta voi tarkistaa kaikki jälleenmyyjät.

Jee, tämän postauksen myötä laajennan hieman blogini aihealueita! Eihän minulla mitään rajoja blogin suhteen ole ollutkaan eikä tulekaan, joten vinkit jakoon vaan ja samalla fiilistelen meikki- ja kauneudenhoitojuttujen tuomista elämääni pikkuhiljaa ihan uudella tavalla.

Parasta ja kauneinta viikonloppua! Voikaa hyvin <3