Kakkukuningatar.

Outi melkein kruunasi minut raw food herkkumestariksi Villivihannesbrunssille kehittelemäni mansikkaunelmapiiraan ansiosta. Valmistin piiraasta testiversion edellisenä päivänä ystävieni kuuskymppisille. Sen jälkeen, kun epäluuloisesti kypsentämättömään piiraaseen suhtautuva Martti uskaltautui maistamaan palasen ja julisti sen parhaaksi koskaan maistamakseen kakuksi ja samaan kuoroon taisi yhtyä pari muutakin herkkusuuta, lunastan itselleni yksinoikeudella kakkukuningattaren kruunun! 

No juu, vaikka omista pöperöistä voikin seota niin harjaantunut makuaisti löytää niistä aina jotain paranneltavaa. Kuten myös tästäkin piiraasta. Se mikä minua tökkii raakajälkkäreissä ja mistä myös Outin kanssa kävimme keskustelua, on kookosöljy tai kaakaovoi, mitä tulee järestäen lähes kaikkiin kakkujen täytteisiin, jotta koostumus kiinteytyisi hieman. Ja molempien maku puskee läpi. Kaikki eivät sitä maista, mutta itse maistan pienenkin määrän ja vielä kun cashewpähkinät ovat toinen täytteiden kulmakivi, niin jossain vaiheessa tuo kombo alkaa vaan tökkiä. Olemme pohtineet Outin kanssa millä muulla konstein jähmettymisen saisi aikaan (pakastinta ei lasketa). Iris Moss tuo kuohkeutta, muttei jähmetä. Agar agar puolestaan on hankalaa käyttää ja vaatii kuumentamisen. Jos jollakulla on tähän salainen innovaatio ratkaisuna, puhukoon hän nyt!

Kaikesta huolimatta tämä kakkunen oli kyllä taivaallista. Päihitti jopa taivaallisen suklaakakun. Pari huomiota, jotka voisin nostaa esille valmistuksesta; sitruunamehun määrä on tässä erittäin oleellinen homma ja puolestaan kookosöljyä voi kokeilla käyttää vähemmän. Sunnuntain kakkuun sitä meni puoli kuppia ja lauantain kakkuun kolme neljäsosakuppia. Ja sunnuntainen oli herkullisempaa. Luomumansikat ovat myös ehdoton juttu. Maatilatorilta saa muuten biodynaamisesti viljeltyjä mansikoita. Överihintaisia, mutta parempia saa tuskin mistään. Myöskin psylliuminsiemenet sekä tocotrienols ovat avainasemassa täytteen kuohkeassa ja kermaisessa koostumuksessa.

Söpöintä tässä kakussa oli sen ulkonäkö. Sunnuntaisen kakun täyte oli ihanan valuvaa löysemmän koostumuksensa vuoksi. Aluksi tuskailin, että olisi pitänyt jähmettyä kauemmin, mutta loppujen lopuksi ulkomuoto olikin juuri huolettoman boheemi. Aito meininki, ei turhaa yrittämistä!

Ohje on mukailtu Matthew Kenneyn luomuksesta kirjasta Everyday Raw.

Kas tässä resepti, olkaa hyvät:

Polvia notkuttava mansikkapiiras

Pohja

2 kp (=2,5 dl) manteleita (liota yön yli ja kuivata vähintään 24 tuntia tai käytä liottamattomia)

2 rkl vaahterasiirappia

1 rkl kookosöljyä sulatettuna

4-8 kuivattua taatelia (liota yön yli)

ripaus laatusuolaa

Surauta mantelit sekä taatelit monitoimikoneessa muruksi. Sekoita loput ainekset joukkoon käsin. Painele taikina piirasvuokaan huolellisesti ja laita jähmettymään pakastimeen tai jääkaappiin.

Täyte

3 kp cashewpähkinöitä (liota vähintään pari tuntia)

1/2 kp sitruunanmehua

1/2 kp agavea tai juoksevaa luomuhunajaa

1/2 kp mansikoita

1/2 - 3/4 kp kookosöljyä sulatettuna

1/2 kp vettä

1 tl luonnonvaniljaa

1 rkl psylliuminsiemeniä

1 rkl tocotrienolsia

ripaus laatusuolaa

2 kp mansikoita koristeluun

Surauta täytteen ainekset blenderissä aivan sileäksi.

Kasaaminen

Kaada ohut kerros täytettä pohjalle. Laita päälle puolet koristeluun tarkoitetuista mansikoista (halkaisen ja siivuta ne) ja kaada sitten loput täytteestä päälle. Koristele lopuilla mansikkasiivuilla ja jähmetä pakastimessa. Älä siis jäädytä vaan jähmetä. Sillai sopivasti.


Villivihannesbrunssilla tarjosimme kakkua viikuna-lucumakinuskin kera vaikka ei tämä kyllä varsinaisesti mitään lisuketta enää kaipaisikaan. Banaani- tai minttujäätelö voisi olla myös varsin toimiva kylkiäinen. Tai kastikkeeksi sulatettu raakasuklaa.

Villein sunnuntaibrunssi takana, roskaruokaa tulossa.

Hymyilen. Olisinko vuosi sitten uskonut, että vuoden päästä minulla on oma yritys ja järjestän raw food kokkaustapahtumia ja vieläpä aivan mahtavan gourmet raakailijan kanssa? Hymyilen suupielet korvissa. Kiitos!

En kiitä pelkästään universumia, lukijoitani tai niitä ihania ihmisiä, jotka ovat tulleet kokkaamaan, vaan kiitän ennen kaikkea itseäni. Kiitän itseäni siitä, että olen alkanut toteuttamaan niitä asioita, joita kohtaan tunnen palavaa intohimoa, että olen uskonut ja luottanut luovuuteeni sekä inspiraatioon mikä minussa on ja kehittyy jatkuvasti. Että olen avautunut unelmilleni ja sille, että kaikki mitä elämältä haluan on tässä edessäni. Elämäni on juuri niin yltäkylläistä ja värikästä kuin itse haluan sen nähdä ja kokea. Sen jälkeen asiat tuntuvat soljuvan eteenpäin kevyesti, pakottamatta.

Tämän päiväinen Villivihannesbrunssi oli ihan mieletön. Kiitos huippukokeille ja kiitos Outille! Reseptejä luvassa jälkikäteen kuvien kera! Tässä kuitenkin pari otosta iPhoneni kätköistä, odottelen Outilta laadukkaampia kuvia. Menuun sisältyi voikukkasimaa, raparperismoothie, nokkos- ja vuohenputkisipsejä, voikukkasalaatti, kesäistä pastaa nokkosavokadopestolla ja kurpitsansiemenparmesanilla, hunajamarinoitua maitohorsmaa mansikka-balsamicokastikkeella (suosikkini!), villivihanneksilla ja pähkinäjuustolla täytettyjä tomaatteja sekä mansikkakakkua viikuna-lucumakinuskilla. Eiliseen Primulan brunssiin verrattuna ei paha...

 

Outin ja minun yhteiskokkailut saivat alkunsa Villivihannesbrunssista ja meno ei todellakaan tähän lopu! Päinvastoin, ideoita pukkaa semmoista tahtia, että luvassa on varmasti todella mielenkiintoisia iltamia erilaisilla teemoilla. Seuraavan kerran kokkaillaankin jo sunnuntaina 12.6 klo 13-17 teemalla Raw Junk Food - raakaa roskaruokaa! Listalla on siis todellakin nakkeja, ranskalaisia, hampurilaisia, pizzaa, sipsejä, majoneesia, jäätelöä ja kaikkea syntisen hyvää! Paitsi että näistä eväistä lähtee mielettömän hyvät vibat verrattuna Big Macin aiheuttamaan sementtimahaan ja lobotomiaan. Kokkailut kustantavat 60 euroa per henkilö ja tapahtuvat jälleen osoitteessa Kolmas Linja 12 (katutasossa Lemongrass-ravintolan vieressä). Ilmoittautua voit sähköpostilla hetkia(at)gmail.com tai 040-592 0769/Katja.

Villi voikukkaherätys.

Outi toi minulle tällä viikolla satsin villivihanneksia. Joukossa oli voikukanlehtiä, nokkosta ja vuohenputkea. Olen käyttänyt niitä pelkästään smoothieen, sillä rakastan kunnon vihersmoothieta aamulla yli kaiken! Voikukan kitkerä maku saattaa kuitenkin olla välillä hankalaa peittää. Minun makuhermojani se ei tosin haittaa ja olenkin terästänyt makua vielä greipillä. Eräs toinen henkilö on kuitenkin joutunut aamusmoothieideni hyökkäyksen kohteeksi ja vaikka kiltisti onkin nauttinut lasillisen, on hienovaraista kritiikkiä karvaasta mausta tullut. 

Tänä aamuna tein oivalluksen ja voikukkasmoothiesta tuli aivan täydellistä sekä maun että koostumuksen osalta! Harmi ettei toinen smoothien maistaja ollut paikalla, mutta jaetaan resepti kuitenkin täällä. Koostumus oli Vitamixin ja juuri sopivan vesimäärän ansiosta täydellisen ohut ja juokseva, mutta kuohkea. Makeutta tuli prikulleen sopivasti luomupäärynästä ja pienestä appelsiinista sekä erämetsän hunajasta. Mitään jauheita tai muitakaan härpäkkeitä en sekaan heittänyt. Keep it simple. Toimii yllättävän usein.

Voikukkasmoothie

iso kourallinen nuoria voikukanlehtiä

luomupäärynä

pieni appelsiini

reilu 1 rkl hunajaa

vettä melko paljon

Surauta smoothiksi Vitamixissa tai perusblenderissä.

Perjantain fast food: lehtipersiljaa, mangoldia ja belugalinssejä.

Olin tänään metsästämässä raaka-aineita Villivihannesbrunssille Stokkan Herkussa (Outi on  vastannut villivihannesten keruusta, ei sentäs Stokkalta haettu vuohenputkea ja nokkosta!), kun iskin silmäni luomulehtipersiljarasiaan! Silmäni muljahtivat kuopissaan ja mukaan lähti saman tien kaksi rasiaa! Persilja on yksi suosikkini lehtivihreän lähteenä ja rakastan sitä smoothiessa. Mutta lehtipersiljaa fanitan vieläkin enemmän ja se on super suosikki vihermehuissa ja älyttömän hyvää myös salaateissa, pestoissa, keitoissa tai mihin sitä nyt ikinä keksiikään laittaa.

Järvikylältä toki löytyy lehtipersiljaa ruukussa, mutta rasiassa sitä oli enemmän ja vieläpä luomuna. Tätä olen muuten tuuminut aikani; miksi tuoreita luomuyrttejä on saatavilla niin kovin huonosti? Lisäksi kiinnostaisi tietää Järvikylän yrttiviljelystä hieman tarkemmin. Heillähän on lähes monopoli Suomen yrttimarkkinoilla. Kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä, mutta kyllähän sen eron huomaa Lassen luomubasilikan ja Järvikylän jättibasilikan välillä, että jotain tehokeinoja Järvikylän yrttiviljelykseen käytetään. Rakkaat lukijat, valistakaa minua, sillä en ole tonkinut asiaa sen syvemmin. Tämä luomulehtipersilja tuli kylläkin Italiasta. Kumpi on parempi valinta, luomuna Italiasta vai ei luomuna Järvikylältä? 

Lehtipersilja pääsi heti fast food käsittelyyn kotiin tultuani ja sai kaverikseen luomupunamangoldia, viime aikojen suosikki sekin. Jostain syystä viime päivinä olen myös himoinnut keitettyä quinoaa ja keitettyjä linssejä. Tänään keitin belugalinssejä. Ne ovat toki huippulaadukasta ravintoa idätettynä, mutta jostain syystä eivät maistu minulle häntien kera yhtä hyvin kuin vihreät serkkunsa. Höystin salaattia vielä isoilla kapriksilla, joista opin vihdoin tykkäämään viime Pariisin reissulla.

Hyvä kastike on  maukkaan raw food aterian kulmakivi. Ja vähintään öljyä kannattaakin lorotella salaatin joukkoon reippaasti, jotta ruoka sulaa paremmin ja ravinteet imeytyvät. Tämä kastike syntyi alta minuutin; puoli desiä oliiviöljyä, tahinia, riisiviinietikkaa, ruususuolaa, limeä ja Mahrishi Ayurvedan Pitta-mausteseosta (mm. Ruohonjuuresta).

Kuka sanoi, että terveellisen herkkuaterian valmistus vie kauemmin kuin 5 minuuttia? Linssien keittoaika toki pidempi, mutta sinä aikana ehtii vaikka siivoamaan keittiön, jos mielii olla tehokas. Kuinkahan paljon tälle salaatille tuli hintaa? Pari hassua euroa. Voisin ihan hyvin maksaa lounassalaatista hyvän hinnan, mutta vilkaisukin Cafe Esplanadin salaattilaariin ja Torkkelinmäen salaattibaari vie voiton. 

Lehtipersilja-punamangoldi-belugalinssi salaatti

kourallinen lehtipersiljaa

kourallinen punamangoldia

kourallinen korianteria

pari pientä porkkanaa

muutama kirsikkatomaatti

muutama varrellinen kapris

avokado

1 dl belugalinssejä joko idätettynä tai keitettynä

Kastike

1/2 - 1 dl oliiviöljyä

1 tl tahinia

ripaus laatusuolaa

loraus riisiviinietikkaa

2 tl limen mehua

Pitta mausteseosta (mm. jauhettu korianteri, fenkoli, inkivääri, kumina, kurkuma)

Pariisin meikkibongaukset.

Pariisireportaasin jatko-osan julkaisu on hieman venähtänyt. En syytä kiirettä, sillä en halua kutsua kiirettä elämässäni kiireeksi, vaan mukavien tapahtumien intensiiviseksi ketjuksi.

Tein Pariisissa valtavan ihania kosmetiikkalöydöksiä. Pääpaino oli tällä kertaa meikeissä, sillä meikkipakin täydennys on edelleen meneillään, mutta ihania ihonhoitotuotteita tuli bongailtua myös pilvin pimein. Couleur Caramel oli kiikarissa jo reissulle lähtiessä, sillä heidän meikkivalikoimansa sekä tuotteiden laatu on ammattilaista eniten lämmittävin.


Couleur Caramelilla on Pariisissa kaksi omaa liikettä (nimeltään Maquillage Caffe), joista kävimme Kiliwatchin lähettyvillä sijaitsevassa liikkeessä, osoite 8 Rue Nicolas Flamel. Toinen putiikki on Notre Damen huudeilla osoitteessa 10 Rue Jean du Bellay. En voi edelleenkään uskoa, että Suomessa on sama valikoima kyseistä merkkiä, vaikka maahantuoja Nudgessa on minulle niin kertonut. En nimittäin muista nähneeni kaikkia niitä luomivärejä ja erilaisia aurinkopuutereita meillä. Tuotteet olivat edullisempia kuin Suomessa, mutta arvatkaa harmittiko, kun 50 prosentin ammattilaisalennus jäi saamatta, sillä minulla ei ollut mukanani todistusta maskeerauskoulusta. Vääryyttä! (Ja hyvä syy matkustaa Pariisiin uudelleen).

Couleur Caramelilta ostin peitevoidenappeja, joissa on kyllä paras koostumus ikinä. Päihittää tavallisen kosmetiikan ammattilaisversiotkin. Oikeasti. Kuten myös luomivärit, joista mukaan lähti maanläheisiä perusvärejä niin nudemeikkiin kuin intensiivisiin savusilmiinkin. Täydensin lisäksi irtopuuterivarastoa, joka sekin on Couleur Caramelilla paras ikinä kokeilemani. Aurinkopuutereissa oli myös loistava värivalikoima, ostin hyvän mattapintaisen perussävyn, joka sopii myös varjostuksiin (sävy 208). Eräs asiakkaani kehui jokin aika sitten myös merkin ripsiväriä, joten päätin kokeilla sitäkin. Ostin pitkille ripsille tarkoitetun ripsarin, sillä short lashes-versio oli turhan tuhtia koostumukseltaan. En ole vielä vakuuttunut. Tuote kyllä pysyy hyvin, mutta olen paatunut vedenkestävän ripsivärin käyttäjä ihan vain siitä syystä, etteivät itsepäiset ripseni pysy muuten taivutettuina, joten tälläkin ne kirjaimellisesti lässähtävät.

Couleur Caramelin lisäksi ostin rakastamani Melvitan tuotteita, jotka ovat Ranskassa halvempia kuin tukkuhinnat Suomessa. Olen tykästynyt Melvitan kasvoöljyihin, joista tällä kertaa ostin porkkanaöljyn kesää silmällä pitäen. Öljy imeytyy nopeasti ja jättää iholle kauniin lämpöisen sävyn. Lisäsi se pehmittää ihoa auringossa oleilun jälkeen (ja pidentää rusketusta, kröhöm). Ostin Melvitalta myös ihanaan tummansiniseen lasipulloon pakatun rauhoittavan kamomillaveden. Lisäksi mukaan tarttui Sanofloren appelsiininkukkasvesi, Cattierin minttukuorinta sekä maailman herkullisin hammastahna. Maistuu minttujäätelöltä ja koostumuskin on yhtä kermainen.

Paras meikkibongaus reissulla oli kuitenkin ranskalainen ekosertifioitu merkki UNE. Sen löysin Madamoiselle Bio-nimisestä luonnonkosmetiikkaa myyvästä kaupasta, jolla on muutama myymälä eri puolella Pariisia. Todella hyvät valikoimat ja mm. Couleur Caramelin tuotteet olivat täällä edullisempia kuin merkin omassa liikkeessä. UNEen palatakseni, olen todella innoissani tästä merkistä! Sarjan pakkaukset olivat kauniita (vaikka Couleur Caramelin pahveja ei voita mikään) ja tuotteet todella hyviä! Löysin vihdoin täydellisen luonnonkosmetiikkameikkivoiteen! Samoin peiteväreissä ja valotuotteissa oli täydelliset koostumukset, silmänrajauskynät unelmapehmeitä ja valikoimissa oli myös täydellinen voidemainen luomiväri, jota olen kaivannut luonnonkosmetiikalta. UNEa myytiin myös Montmartella Rue des Abbessesilla Beauty Monop-nimisessä kosmetiikkakaupassa.



Luonnonkosmetiikka-apajat ovat todellakin huikeat Pariisissa, tässä oli vain esittely omista tämän kertaisista hankinnoistani. Bongauslistaa voi jatkaa kommenttilootan puolella :)

Muistuttaisin vielä meikkauspalveluistani näin valmistujaisten ja kesähäiden kynnyksellä! Henkilökohtainen meikkikurssi maksaa 70 euroa ja kurssilla surautetaan lisäksi kaunistava vihersmoothie. Perusmeikki (ilta/juhla/päivä) maksaa 60 euroa ja kolme tuntia kestävä ryhmämeikkikurssi vihersmoothieineen ja muine lisukkeineen kustantaa myös 60 euroa. Häämeikki koemeikillä maksaa 110 euroa. Jos haluat järjestää kauneusillan ystävä- tai työporukalla, ota yhteyttä niin voidaan suunnitella yhdessä illan teemaa yms. Aikoja voi varata puhelimitse 040-592 0769 tai meilitse hetkia(at)gmail.com.

Kinuskikissa.

Ensi viikonlopun Villivihannesbrunssin tuotekehittely on käynnissä kovaa vauhtia. Voikukat, nokkoset ja savikat saavat seuraa myös eksoottisemmista herkuista. Tämä on mielestäni parasta kokkaamisessa, kun voi yhdistellä kaikkia universumin tarjoamia herkkuja ilman mitään rajoja. Tosin olisi tietysti ihan superia käyttää vaikka vain lähitilojen, -metsien ja kukkaketojen antimia. Siinäpä taas yksi teema tuleville kokkausiltamille..

Raw kinuski on muhinut mielessäni Okriinan lucumakinuskin jälkeen. Olen fiilistellyt ajatusta kinuskista eri koostumuksilla... kinuskikastike, kinuskijäätelö, kinuskivanukas, kinuskimousse, kinuskipikkuleivät... Muistin joskus bonganneeni myös Ilon Pisarasta viikunakinuskin ohjeen ja päätin yhdistää nämä kaksi reseptiä ja tehdä niistä oman variaation.

Lopputulos lähenteli sellaista nautintoa, että sellaisena hetkenä miettii, että mitä muuta tässä elämässä enää kaipaa. Silkkaa kinuskia koko elämä.

Viikuna-lucuma kinuski

5 kuivattua viikunaa

3 kuivattua aprikoosia

2 kuivattua taatelia

1/2 tl luonnonvaniljaa

1-2 rkl lucumaa

2-3 dl mantelimaitoa

Liota kuivahedelmiä yön yli. Blendaa sileäksi soseeksi tehosekoittimessa vähän liotusveden kanssa. Lisää lucuma ja vanilja sekä tarvittava määrä mantelimaitoa ja surauta aivan sileäksi. Käytä mantelimaitoa sen verran, että saat haluamasi koostumuksen. Tarjoa marjojen, hedelmien tai raw jäätelön kanssa.

Mantelimaidon valmistus

1 dl manteleita

1/2 - 1 l vettä

1 tl luonnonvaniljaa

Liota manteleita yön yli. Jos jaksat, kuori mantelit liotuksen jälkeen. Kuoret irtoavat liotetuista manteleista helposti. Blendaa vähitellen vettä lisäillen ja mausta luonnonvaniljalla. Siivilöi maito huolellisesti. Käytä tiheäreikäistä siivilää, jonka päälle voit laittaa vielä harsoa tai siivilöi maito harsopussukan läpi. Mantelimaito on herkullista sellaisenaan, kahvissa, myslin kanssa tai smoothiessa.

Kinuski sai seuraa luomukiivistä. Mansikat tai karpalot olisivat toimineet täydellisesti, mutta en ehtinyt sulattaa niitä. Eräs karvaisempi perheenjäsen oli sitä mieltä, että kinuski ei ole vain ihmisolentojen ruokaa. Se sopii myös kissoille (bongaa kuvassa vilahtava kinuskinokka).

Metsäsienipyörykät ja persiljapesto.

Pariisin pullamössöilyn jälkeen alan olla taas terässä ainakin keittiössä hääräämisen suhteen. Inspiraatio kukoistaa ja resepti-ideoita syttyy tuon tuosta, kunhan vaan vielä ehtisi kokata ja blogatakin ne tänne. Tässä tämän päiväinen aikaansaannos, jonka vierailevana tähtenä toimivat Keski-Suomen metsiköistä poimitut suppilovahverot. Voi miten herkullisia noista sienipalleroista tulikaan! Olisi ehkä pitänyt tilata illallisseuralainen ihan vain varmistaakseni, etten kuvittele näiden olevan sentäs parempia kuin äidin tekemät lihapullat.


Palleroiset saivat seuraa persiljapestosta. Viime aikoina erilaiset yrttitöhnät ovat kiehtoneet ja maistuneet. Tämä resepti on tosi simppeli ja sitä on helppo jatkojalostaa erilaisilla mausteilla, yrteillä ja siemenillä. Villivihanneskausi on alkanut pikkuhiljaa kukoistaa, joten mikäpä sen parempi lisä yrttilevitteisiin kuin lenkkipolulta poimitut nokkoset. Villivihanneksista puheen ollen, ideoimme eilen Outin kanssa tulevaa Villivihannesbrunssin menua ja täytyy kyllä hehkuttaa, että luvassa on michelintason luksusherkkuja! Kyllä tässä pitäisi se rafla pystyttää. Brunssi on jo täynnä, mutta ei hätää, sillä lisää yhteiskokkailuja Outin kanssa on tulossa. Niistä tiedotusta seuraa lähipäivinä.


Metsäsienipyörykät

2 dl cashewpähkinöitä

150 g metsäsieniä (käytin suppilovahveroita)

1 ruukku herneenversoja

3 rkl kookoshiutaleita
2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä

2 tl macaa

1 valkosipulinkynsi

1 limen mehu

ripaus laatusuolaa

mustappippuria myllystä

viherpippuria myllystä

kuivattua timjamia

ripaus chilijauhetta


Liota cashewpähkinöitä yön yli. Kaada vesi pois ja hienonna pähkinät monitoimikoneen S-terällä sileäksi voiksi. Laita voi omaan kulhoonsa odottamaan. Hienonna monitoimikoneessa muutamalla sykäyksellä sienet ja herneenversot ja lisää mausteet. Pyörykät saavat erityissuper tujauksen macasta sekä kuorituista hampunsiemenistä. Maca on aivan loistava lisä murekkeisiin, pyöryköihin ja pihveihin.  Sekoita sieniseos cashewvoin kanssa ja pyörittele palleroiksi. Kuivatin näitä kuivurissa noin 1,5 tuntia, mutta se ei todellakaan ole välttämätöntä, hyvin toimivat ilmankin. Ensiksi luulin sienistä irtoavan liikaa nestettä, mutta valutin niitä siivilässä hyvin ja pidin talouspaperia niiden päällä, joka imi itseensä kosteutta.

Persiljapesto

1 dl pinjansiemeniä

1 ruukku persiljaa

(lehtisinappiruukun jämät)

1/2 limen mehu

2 rkl oluthiivahiutaleita

n. 1 dl oliiviöljyä

ripaus laadukasta suolaa

mustapippuria myllystä


Käytin oikeasti tähän pestoon cashewpähkinöitä, sillä en yksinkertaisesti löytänyt pinjansiemeniä luomuna. Mutta ohje on kuitenkin siemenillä, sillä käyttäisin ehdottomasti niitä ennemmin kuin cashewia. Hienonna siemenet (liottamattomat) monitoimikoneen myllyssä jauhoksi. Aja kaikki ainekset paitsi öljy monitoimikoneessa murumaiseksi sykäyksittäin. Lisää öljy lopuksi ja surauta vain pari sykäystä niin, että se sekoittuu muuhun töhnään. Pesto on täydellinen lisuke sienipyöryköille tai kräkkeidein päällä levitteenä. Tai minä tahansa muuna höysteenä.


Koko annos sai vielä seuraa luomuvuonankaalista, auringonkukanversoista, porkkanasta, kirsikkatomaateista, kostukkeeksi oliiviöljyä, balsamicoa ja mustapippuria. Yksinkertaista ja hekumallisen herkullista.


Illanjatkoja!

Ps. Kuvasin jo ne Pariisin meikit. Reportaasi jatkuu pian.

Pikkuinen opas Pariisiin.

Ihanainen Pariisin matka on takana. Jostain kumman syystä jälleen kerran hyvästelin Montmartren kadut vain hetkeksi. Olkoonkin niin etteivät ystäväni (tai lukijani) jaksa enää Pariisihekumointiani, sydämeni on puoliksi tuossa kaupungissa ja olen varma, että vielä jonain päivänä asun siellä. 

Tämän kertainen reissu oli todella anti raw. Sensuroin ruokakuvien julkaisemisen blogissani, jotta uskottavuuteni ei kärsisi. Ystäväni voivat vaklata kuvia Facebookista. Tällä hetkellä kroppa huutaa joogaharjoitusta ja sellerismoothieta.

Olen käynyt Pariisissa alle vuodessa nyt neljä kertaa. Paljon on tullut nähtyä ja paljon on näkemättä. Ehkä senkin vuoksi Pariisi vetää puoleensa aina vain uudelleen. Kerta toisensa jälkeen reissut vain paranevat ja kaupungin hahmottaminen helpottuu. Tällä kertaa kävelimme lähes joka paikkaan. Jalat ovat melko tohjona ja pohkeet kramppaavat, mutta kaupunginosasta toiseen vaeltaminen jalan oli todellakin sen arvoista. Karttaa ei tarvinnut enää niin paljon.

Tähän astisten reissujeni pohjalta voin jo kirjoittaa jonkinlaisen pikkuoppaan kiinnostaviin mestoihin. Suosittelen myös lämpimästi hankkimaan Mondon Pariisi-matkaoppaan. Epäluuloni matkaoppaita kohtaan karisivat tuon opuksen myötä. Särmällä kirjoitettu opas, josta löytyy laidasta laitaan hyviä vinkkejä perus turremeininkiä karttavalle.

Pariisi on jaettu 20 arrondissementiin eli kaupunginosaan, jotka kulkevat kartalla spiraalinmuotoisesti. Tämä helpottaa kaupungin hahmottamista huomattavasti, vaikka spiraalinmuotoisesti kulkevat osat voivat aluksi hämmentää. Ei tuota ongelmia nimetä lempialuettani Pariisissa; 18. alueella sijaitseva Montmartre on ankkuroitunut sydämeeni ja siellä olen myös yöpynyt jokaisella reissullani. Muiksi lempparialueikseni ovat alkaneet hahmottua Les Halles (1. ja 2. arr.), Le Marais (3. ja 4. arr.) ja Latin Quarter (5. arr.). Mm. näillä alueilla on mielenkiintoisia second hand-kauppoja sekä muita pikku putiikkeja tunnelmallisista kahviloista ja ravintoloista puhumattakaan.

Perus nähtävyyksiä tuskin tarvitsee edes mainita. Must see-mestoja ovat mielestäni Eifel torni, Notre Dame ja Seinen varsi, Louvren edustalla sijaitseva tavattoman kaunis puisto Jardin des Tuileries sekä Montmartren kukkulan päällä jykevänä ja kauniina seisova Sacre Coeurin basilika. 

Suosikkeihini niin ikään lukeutuva Saint Martinin kanaali (10. arr.) on tosi kaunis paikka ja sen ympäristöstä löytyy myös paljon kivoja kahviloita ym. Amelie heitteli muuten leipiä täällä...

Republique (11. arr.) on myös shoppailu- kahvittelu- ja fiilistelymielessä kiinnostava alue ja sijaitseekin sopivasti Maraisin oikealla puolella. Pere Lachaisen hautausmaa on  Republiquen kyljessä 20. arrondissementissä. Tännehän on siis haudattu mm. Jim Morrison. Hautausmaa on näkemisen arvoinen ilman Jimiäkin.

Vaikkakin Jardin des Tuileries jaksaa aina ihastuttaa valkoisine patsaineen ja hyvin hoidettuine geometrisine pensaineen, iskee boheemimpi tyyli tämän pariisittaren sydämeen syvemmin. Pariisissa on useita puistoja, joista minulla on näkemättä vielä suurin osa. Tällä kertaa suuntasimme Buttes Chaumontin puistoon (19. arr.), joka on syntynyt 1800-luvulla vanhaan kivilouhokseen. Puistossa ei ole tietoakaan hienostomeiningistä vaan sieltä löytää yli 200 vuotta vanhoja puita, kallionjyrkänteitä ja vesiputouksia patsaiden ja suihkulähteiden sijaan. Työläisperheiden lapset temmeltävät ympäri puistoa, viettävät syntymäpäiväjuhlia, sinne tullaan muuten vain rentoutumaan tai viettämään piknikkiä. Buttes Chaumontista löytyy myös perinteinen vanha nukketeatteri! Puistosta tuli yksi suosikkipaikoistani Pariisissa. 

Montmartre on kokemisen arvoinen paikka ja suosittelen tutustumaan alueeseen ainakin päivän ajan, ellei satu yöpymään siellä. Pikkuiset kadut ovat täynnä ihania kahviloita ja ravintoloita sekä nuorten suunnittelijoiden että myös ranskalaisten merkkien pikku putiikkeja ja second hand-kauppoja. Place du Abbessesin aukiolta lähtevä saman niminen katu (Rue des Abbesses) on kaiketi alueen pääkatu, vaikkakin pieni sellainen. Aukiolla on myös pieni puisto, jossa nököttää kuuluisa I Love You-seinä. Tämän kertaisen hotellimme ikkunasta avautuivat näkymät puistikkoon.

Abbessen sivukatu Rue Lepicillä sijaitsee Ameliesta tuttu Cafe Des Moulins, joka on kyllä kaikessa söpöydessään lemppariaamiaispaikkani. Suosittelen Amelie-aamiaista, 9,90 € (perinteinen ranskalainen aamiainen, joka ei ole raw foodia nähnytkään). Cafe Des Moulinsia vastapäätä sijaitsevasta Lux Barista on jo muodostunut legenda reissuillani. Suosittelen poikkeamaan aamiaiselle, espressolle tai viinilasilliselle, meininki on aina yhtä.. noh, menevä ja letkeä. Henkselihousuinen baarimikko saa sukat pyörimään jaloissa ja ystäväni Ben tarjoilee aamiaista. Kannattaa myös tutustua ylös Sacre Coeurille kohoavien sivukatujen tarjontaan. Ylhäällä Sacre Coeurin takana sijaitsee taiteilijoiden aukio Place du Tertre, jota ympäröivät kymmenet ravintolat ja brasseriet. En vain ole ihan varma, kuuluuko alue suosikkeihini, sillä paikka vilisee turreja. Turisteja.

Montmartren tunnetuin vegaanista luomuruokaa tarjoileva Au Grain de Folie sijaitsee Rue La Vieuvillella, joka lähtee Abbesses-aukiolta. Bloggasin paikasta viime reissun jälkeen. Tällä kertaa bongasimme uuden söpön pikku ravintolan, joka ei kylläkään ollut vege, mutta niin suloinen pastellinsävyinen paikka, että ansaitsee maininnan blogissa. Paikan nimi on Milk eli Mum in her little kitchen ja sijaitsi Rue d’Orselilla. Sunnuntain brunssi oli melkoinen setti (20 €), maha tuli aivan liian täyteen, mutta toisaalta en osaisi päättää mitä suosittelisin tilaamaan, sillä mestan omatekoiset kakut ja piiraat olivat niin herkullisia. Myynnissä oli lisäksi muutamaa erikoisempaa kahvia sekä teetä ja erilaisia herkkutöhniä. Jos ikinä perustaisin raw food-bistron, siinä olisi jotain samaa kuin Milkissä. 

Kävelimme tällä kertaa Maraisista Les Hallesiin sekä ympäri ämpäri 1-4 alueita. Suosittelen sään salliessa liikkumaan jalan näillä alueille, sillä täällä on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, että maan alla matkatessa missaa kyllä paljon ja lisäksi kaupungin hahmottaminen vaikeutuu. Helposti tulee liikuttua naurettavan lyhyitäkin matkoja metrolla, kun sille tielle lähtee. 

Maraisissa kiinnostavia ostoskatuja ovat mm. Rue des Rosiers, Rue Vieille du Temple sekä Rue du Roi de Sicile, joista jälkimmäisellä on yksi suosikki second hand-kauppani The King Of Frip (nrossa 33). Kauppaa vastapäätä on rock-henkinen kahvila Le Pick Clops (kuva viime talvelta), mestan Inca-salaatti (kvinoaa, linssejä, avokadoa) on yksinkertaisuudessaan herkullinen. Suosittelen. Alueelta löytyy pilvin pimein ravintoloita ja kannattaa tsekata vaikka Happy Cowsta luomu ja –vegemestoja. Rue du Roi de Sicilestä jatkoa saava katu on nimeltään Rue de la Verrerie, jolla sijaitsee myöskin tunnettu second hand-kauppa Free’P’Star. Clignancourtin kuuluisa kirpputori on osaltani vielä näkemättä, mutta jos second hand kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti tehdä retki sinne. Metrolla 4 päättärille eli Porte de Clignancourtiin asti ja olet perillä.

Les Hallesin alueella sijaitsee varmaan Pariisin kuuluisin second hand-kauppa Kiliwatch, osoitteessa 64 Rue Tiquetonne. Kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa ja voi pojat olin seota! Suosittelen suunnistamaan tänne ensimmäisenä, kun energiaa ja inspiraatiota penkomiseen vielä riittää! Voisin matkustaa uudelleen Pariisiin pelkästään Kiliwatchin vuoksi.

Second hand-penkominen sai kuitenkin tällä reissulla väistyä luomukosmetiikan tieltä. Käytin suurimman osan matkabudjetistani meikkeihin. Tämä postaus kuitenkin leviää käsiin, mikäli alan nyt raportoimaan meikkilöydöksistäni. Lisäksi en ole vielä kuvannut saalistani, joten kosmetiikka- ja meikkipostaus saa odottaa vielä pari päivää.

Tässä nyt ainakin osa Pariisivinkeistäni. Kaikkea on turha alkaa kirjoittamaan, sillä pitää osata luottaa myös omaan vainuun. Se kyllä löytää hyvät mestat. Viime reissun jälkeen raportoin luomukaupoista ja raw food-tarjonnasta, tässä oli nyt vähän erilaisia vinkkejä. Aion kyllä vielä ajan kanssa suorittaa syvällisemmän empiirisen tutkimusmatkan raw foodiin pariisilaisittain. Eli siitä vaan halpoja lentoja kyttäämään, nyt kun Easy Jetkin lopettaa Suomessa. Sitä ennen käyn kuitenkin tutustumassa jooga- ja raw food-meininkeihin Amsterdamissa.. ja talvella on luvassa Thaimaa.. mutta kyllä ensi syksyyn yksi Pariisin matka mahtuu. Ellei jopa loppukesään.. pssst, universumi, kuuletko tilauksen?

En t'attendant.

Huomenna herään Montmartrella... syön aamiaista Cafe Des Moulinsissa... juoksen satoja metron rappusia... nuuhkin suitsukkeen, leivosten, patongin ja tuoreen kalan tuoksua... katselen ihmisiä... hymyilen ihmisille... hullaannun kielestä, joka saa arkisimmatkin asiat kuulostamaan maailman söpöimmältä... pakkaan eväät piknikille... tongin aarteita second hand-putiikeista... ostan katukojusta nutellabanaani-crepsin... annan ajan pysähtyä... suljen silmäni... kuvittelen hetken asuvani täällä... Pariisissa...

Kiitos Virvelle söpöimmän videon bongaamisesta. Pakkaan sinulle palan Pariisia mukaani.

Herkkukräkkerit ilman vempaimia.

Tuon tuosta kommentteihin tulee pyyntöjä resepteistä, jotka eivät vaatisi blenderiä, monitoimikonetta, mehustinta tai kuivuria. Kunnon raakaruokailija ei kyllä pärjää ilman edellä mainittuja vempaimia, mutta monet herkut valmistuvat kyllä ilmankin. Esimerkiksi nämä tomaattiset tattarikräkkerit.


Jos sattuu omistamaan mehustimen, kannattaa mehustamisesta syntyvä kuitu käyttää vaikkapa kräkkereihin. Yleensä raastan taikinan sekaan esimerkiksi porkkanaa tai kesäkurpitsaa. Näihin käytin ihan vain pilkottua tomaattia. Siemeniä ja tattarisuurimoitakaan en hienontanut blenderillä vaan sekoitin ainekset keskenään sellaisenaan. Pellavansiemenistä syntyvä lima ja tomaattien mehu sitovat koostumusta mukavasti. Kuivatin nämä leipäset luonnollisesti Excaliburissa, mutta kiertoilmauunikin kelpaa.





Rakastan tattaripohjaisia kräkkereitä. Suurimoita olisi hyvä idättää 2-3 päivää, minä en malttanut odotella kuin päivän, joten kunnon häntiä ei suurimoihin syntynyt. Toinen ehdoton supersuosikkini kräkkereissä ovat kultaiset pellavansiemenet, jotka ovat vihdoin rantautuneet myyntiin myös suomalaiseen verkkokauppaan ja vieläpä enemmän kuin kohtuulliseen hintaan! Hurraa! Olen nimittäin tilannut aiemmin kultaiset siemenet iHerbistä rapakon takaa. Jos tiedätte muita paikkoja Suomessa, mistä saa kultaisia pellavansiemeniä, niin vinkatkaa kommenttilootaan!


Kräkkereitä saisi olla aina varastossa pikku purkillinen. Arkisin aamiaiseni koostuu aina smoothiesta tai tuorepuurosta, mutta viikonloppuisin tykkään brunssata, joten silloin maistuvat kräkkerit pähkinäjuuston tai jonkun muun töhnän, tuoreiden yrttien ja tomaatin kera. Harmi vaan ettei Helsingissä ole paikkaa, jossa olisi tarjolla kunnon raw brunssi. Valitettavan usein löydän itseni mussuttamasta Tin Tin Tangon croissantteja ja sämpylöitä vääntelehtien vatsani kanssa loppupäivän.


Ainiin, mutta hei, parin viikon päästä meillä on super luksus gourmet raw brunssi Nikon ja Tapsan kera ja paikkoja on vieläkin avoinna! Ilmoittautua voit meilillä hetkia (at) gmail.com tai rimpauttaa 040-592 0769/Katja.


Tomaatti-tattarikräkkerit

2 dl tattarisuurimoita

1 dl kultaisia pellavansiemeniä

1 dl seesaminsiemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

3 tomaattia

2 tl yrttisuolaa (laadukkaaseen suolaan tehtynä)

2 tl savupaprikajauhetta (Punnitse ja Säästä)

2 tl kuivattua rosmariinia

1 rkl tomaattirouhetta


Liota tattarisuurimoita muutama tunti. Huuhtele huolellisesti ja idätä 2-3 vuorokautta. Liota pellavansiemenet omassa kulhossaan ja loput siemenet omassa kulhossaan yön yli. Kaada liotusvedet pois, paitsi pellavansiementen limavesi säästetään toki. Sekoita siemenet ja idätetyt tattarisuurimot keskenään ja lisää joukkoon pilkottu tomaatti sekä mausteet. Levitä taikina kuivurin teflex-alustalle tai leivinpaperille uuninpellille ja kuivata alle 42 asteessa noin vuorokausi. Käännä systeemi ylösalaisin puolessa välissä kuivatusta. Säilytä kräkkerit ilmatiiviissä purkissa.

Voittamaton vehnänoras.

Okriinakin postaili juuri klorofyllin eli lehtivihreän vaikutuksista. Saman tyyppinen kirjoitus oli minullakin valmisteilla, koskien nimittäin huipuista huipuinta ja voittamatonta lehtivihreän lähdettä vehnänorasta.

Kun elävä ravinto rantautui ensimmäisen kerran Suomeen Ann Wigmoren myötä joskus 80-luvun loppupuoliskolla, oli vehnänorasmehu yksi elävän ravinnon kulmakivistä ja sitä se totisesti on edelleenkin. Raw foodin uuden ja hieman trendikkäämmän tulemisen myötä välillä on vain ilmassa sellaisia viboja, että se kaikista oleellisin juttu eli lehtivihreä sekä suoliston puhtaus ja tasapaino meinaavat hautautua jonnekin raw food gourmeiluin syövereihin (tästä voi ehkä syyttää myös allekirjoittanutta, sillä kaikista erikoisimmista herkkukokeiluista tulee kirjoitettua helpommin). Uskon, että raakaruokailuun perehtyneet ovat todellakin tietoisia lehtivihreän vaikutuksista, mutta olisi hyvä jakaa tietoa ihan tavis sekasyömäreillekin. Siksipä onkin nyt syytä omistaa oma postaus tälle lehtivihreän kingille!


Elävän ravinnon yhdistyksen sivuilta löytyy mieletön määrä tietoa vehnänoraasta aina jyvien kasvatuksesta vehnänorasmehun vaikutuksiin saakka. Tässä joitakin poimintoja vehnänoraasta ja sen vaikutuksista:

• Vehnänorasmehu on yksi parhaista elävän lehtivihreän lähteistä.
• Vehnänoras on raakaa lehtivihreää ja sitä voidaan nauttia suun tai suolihuuhtelun kautta ilman myrkyllisiä sivuvaikutuksia.
• Vehnänoras sisältää paljon happea, kuten kaikki vihreät kasvit jotka sisältävät lehtivihreää. Aivot ja kehon kudokset toimivat optimaalisemmin happirikkaassa ympäristössä.
• Lehtivihreä on antibakteerista ja sitä voidaan käyttää sekä sisäisesti että ulkoisesti kehon parantajana.
• Tohtori Bernard Jensen sanoo vehnänoraan vievän ruuansulatukselta vain muutaman minuutin ja käyttää hyvin vähän kehon energiaa.
• Lehtivihreä (vehnänoras) rakentaa uudestaan verta. Eläimillä tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että lehtivihreä ei aiheuta minkäänlaisia myrkytysreaktioita. Punasolujen määrä palautui normaaliin 4-5 päivässä lehtivihreän avulla, jopa eläimillä joiden tiedettiin olevan äärimmäisen aneemisia tai joilla oli vähän punasoluja.
• Maanviljelijät lähi-idässä käyttävät vehnänorasta steriileihin nautoihin ja härkiin palauttaakseen hedelmällisyyden. (Lehtivihreän suuri magnesium-pitoisuus valmistaa uudelleen entsyymeitä jotka palauttavat seksuaalihormoneita.)
• Lehtivihreää voidaan eristää useista kasveista, mutta vehnänoras on ylivoimaista, sillä siitä on löydetty yli 100 ainesosaa joita ihminen tarvitsee. Kun sitä kasvatetaan orgaanisessa maassa, se imee itseensä jopa 92 mineraalia 102 tunnetusta maassa olevasta mineraalista.
• Vehnänoras sisältää ns. ruohomehu-faktorin, jonka tiedetään pitävän kasvissyöjiä elossa pitkään.
• Tohtori Ann Wigmore ja hänen laitoksensa ovat parantaneet ihmisiä vehnänoraalla kroonisista taudeista jo 30 vuoden ajan.
• Nestemäinen lehtivihreä uudistaa ja puhdistaa kudoksia.
• Vehnänorasmehu on ylivoimasta puhdistavilta ominaisuuksiltaan verrattuna esimerkiksi porkkanaan tai muihin vihanneksiin. Tohtori Earp-Thomas, kumppaninaan Ann Wigmore, sanoo että 7.5kg vehnänorasta vastaa 175kg porkkanaa, salaattia, selleriä jne.
• Nestemäinen lehtivihreä puhdistaa lääkejäämät ja raskasmetallit elimistöstä.
• Lehtivihreä neutraloi elimistön myrkkyjä.
• Lehtivihreä puhdistaa maksaa.
• Lehtivihreä parantaa verensokeriongelmia.
• Vehnänoras parantaa ruoansulatusta (haloo, Valion Olo RUOANSULATUSJOGURTTI vs. vehnänorasshotti!)

Minä mehustan vehnänorasmehuni Oscarilla, jonka tilasin viime syksynä Juicelandista Briteistä. Vehnänoras kannattaa ehdottomasti mehustaa itse ja nauttia tuoreena korkeintaan 20 minuuttia valmistamisen jälkeen valmiin mehun sijasta. En ole kasvattanut itse vehnänorasta, sillä se vaatisi kunnon tilat ja alustat, jotta tarpeeksi suurien määrien kasvattaminen olisi mahdollista. Tosin voisin kasvattaa ruohoa pieninä määrinä Romppu-kissalleni, herralle nimittäin maistuu vehnänoras lähes yhtä hyvin kuin tuoreet muikut! 

Vehnänorasmehun käyttö kannattaa aloittaa vähitellen. Alkuun vain pieni shotti ja annosta voi kasvattaa vähitellen. Kahta desiä enempää mehua ei kannata nauttia. Mehu kannattaa nauttia pieninä määrinä päivän mittaan. Shotit ovatkin mielestäni kaikista kätevimpiä. Vehnänorasmehua ei kannata sekoittaa hedelmämehujen kanssa, mutta jos siitä haluaa tehdä jonkinlaisen sekamehun, sopivat porkkana-, ananas- ja sitruunamehu  yhdistettäväksi. 

Vehnänorasmehushotit pitkin päivää pitävät energiatason korkealla ja tästä on todellakin omakohtaisia kokemuksia viime päiviltä. Paras energiajuoma ikinä! Tyhjään vatsaan ei kuitenkaan kannata vehnänorasshottia vetäistä, sillä muuten voi tulla paha olo. Tunti ennen syömistä tai kaksi tuntia syöminkien jälkeen. 

Tuoreverson vehnänorassäkkejä saa Ruohonjuuresta ja olenpa tainnut kerran bongata niitä Stokkan Herkustakin. Sitä päivää odotellessa, kun ne rantautuvat Siwaan ja Alepaan...

Täten lanseeraan vehnänoraan aikamme hoteimmaksi ruoka-aineeksi, jonka tulisi vakiinnuttaa paikkansa jokaisen suomalaisen ruokakomerossa ykkösmaidon ja edamin rinnalla (tai mielellään syrjäyttää ne). Vehnänorasmehua lasi päivässä maitolasillisen sijasta! Vaikutukset huomaa taatusti alle viikossa! Kandee ottaa vaikka kuva ennen ja jälkeen ;) 

Hetkellinen epäusko ja arvonnan voittaja.

Sain vihdoin askarreltua arvontalipukkeet Nikon & Tapsan uuden levyn arvontaan. Voittajaksi arpoutui Hanna seuraavalla kommentillaan:

"Olen vasta tovi sitten löytänyt blogisi, mutta jo tosi innostunut lisäämään raakaruoan määrää ravinnossani. Olen nyt tässä opparilomalla ja viettänyt raakaa elämää tämän viikon, vähän on päätä särkenyt ja välillä palellut mutta muuten on erittäin kevyt ja reipas olo :) Aivan ihania reseptejä sulla täällä, joita tulen monia ihan takuuvarppina kokeilemaan!"

Lähettäisitkö Hanna meilillä osoitteesi niin postitan tuoreella nimmarilla varustetun levyn sinulle!

Ehdottaessani Nikolle ja Tapsalle levyarvontaa olin varma, että osallistujia ja kommentteja sataisi arpajaisiin mukavasti. Vaikka anonyymikommentointi ei ole blogissani mahdollista, uskoin osallistujia tulevan kuitenkin meilitse. Noh, osallistujia tuli kaikenkaikkiaan yhdeksän. En kokenut tuon olevan kovinkaan suuri määrä blogini päivittäiseen kävijämäärään nähden, joka vaihtelee tällä hetkellä 500-850 välillä. Koin hetkellisen epäuskon ja pettymyksen tunteen itsestäni ja tästä mitä teen. Olen pienin askelin kulkemassa polkua, jossa sydämeni ja intuitioni toimivat oppaanani. Koin hetkellistä pelkoa siitä, että kuljenkin ihan väärään suuntaan ja se visio mikä minulla horisontissa siintää onkin mahdotonta tavoittaa.

Lukiessani kerta toisensa jälkeen kommentteja ja palautetta mitä lukijoiltani sain, palasin takaisin maanpinnalle, itseeni ja täytyin kiitollisuudesta. Mitä oikein haluan blogini kautta välittää? Elämäniloa, hilpeyttä sekä aitoutta ja vilpittömyyttä. Sitä haluan koko sydämestäni välittää. 

Millaisia kommentteja sitten sain? No juurikin kiitosta aitoudesta, avoimuudesta, rehellisyydestä, positiivisuudesta ja vilpittömyydestä. Katja, ei se määrä, vaan se laatu. Ihan kaikessa. Ihan kaikessa. Hyvinvointiblogien ja vastaavien määrä kasvaa koko ajan. On mahtavaa, että ihmiset haluavat voida hyvin. Se on Suuri Askel ja luo yhteistä hyvää. Mutta ne todelliset muutokset ovat jotain niin paljon syvempää kuin pelkkä puhdas ruokavalio ja liikkuminen. Sitä ei voi selittää ja se herkistää joka aamu, kun avaan silmäni. Toivon, että en huku hyvinvointitrendin keskelle. Toivon, että tekemisessäni ei näy tarve päteä tai "olla jotain", kun tässä nyt voidaan niin hyvin ja hyvinvointi tuntuu välillä olevan vähän kuin uusi musta. Kiitos sanoistanne, kiitos itselleni. Kiitos.

Niko & Tapsa Gone Raw-kokkausiltapäivässä on vielä muutama paikka vapaana. Meno on taatusti aito ja letkeä, kattaus gourmet. Ilmoittaudu hetkia@gmail.com.