Luomumeikkiä nassuun ja luomuhaisua kainaloon.

Minun piti kirjoittaa teille lempparimeikkituotteistani. Beauty Center Europen tilaus ei vain ole ehtinyt vielä tulla perille, joten juttu saa odottaa. Meikkikurssien pitäminen on ollut antoisaa nyt siinäkin mielessä, että luomumeikkeihin saa ihan erilaisen tuntuman, kun niillä meikkaa jonkun toisen kasvoja.

Lempituotteita minulta löytyy eri merkeiltä, mutta kaiken kokeilun jälkeen palaan yhä vain Couleur Carameliin. Kyllä se vaan toimii. Ainoa asia mistä sarja saa noottia, on meikkivoiteiden sävyt. Ne ovat kovin punertavia. Sulautuvat kyllä ällistyttävän hyvin ihoon, mutta UNÉn ihania kellertäväpohjaisia meikkivoiteita eivät kyllä päihitä. Odotan vain, että saisin käsiini UNÉn mineraalimeikkivoiteita.. luulen, että lempi leimahtaisi saman tien. Tiedän kyllä erään, joka on matkaamassa pian Pariisiin. Saisinkohan värvättyä itselleni meikkivoidediilerin?

Jos joku epäilee Couleur Caramel hehkutukseni takana olevan jonkinlaisen diilin, niin rehellisyyden nimissä paljastan, että maksan tuotteista täysin saman hinnan, kuin tekin. Ranskasta saisin koulutodistuksellani 50 % alennusta, mutta en täällä. Ainoastaan jälleenmyyjänä saisin ostaa tuotteita tukkuhintaan. Kyllä tässä on tullutkin pohdittua olisiko järkevää myydä tuotteita, sillä tällä hetkellä lähetän kaikki asiakkaani Nudgeen ostoksille.

Couleur Caramelin pohjien toimivuus tuli testattua taannoin henkilökohtaisella meikkikurssilla. Asiakkaallani oli sekä vitiligo että pälvikalju. Lisäksi kolmenkympin tienoilla tyypilliset hormoninäppylät olivat alkaneet kiusata. Vilitigohan tarkoittaa selkokielellä, että ihosta lähtee sieltä pigmentti, eli siihen tulee lähes valkoisia laikkuja. Kesällä laikut korostuvat, kun muu iho ruskettuu. Asiakkaani silmänalusissa oli suhteellisen voimakkaat laikut. 

Minua harmittaa etten kysynyt lupaa ottaa ennen ja jälkeen kuvia, sillä yllätyin itsekin kuinka kauniin meikkipohjan saimme aikaiseksi. Käytin pigmenttihäiriöihin kahta eri sävyistä peitevoidetta Couler Caramelilta, mutta halusimme pitää meikkipohjan mahdollisimman ohuena näppyjen vuoksi, jotta iho saisi hengittää. Käytin muualle kasvoihin CC:n mineraalimeikkivoiteen enkä ollut oikein itsekään uskoa silmiäni, miten tasainen ja kaunis pohjasta tuli. Aurinkopuuterilla ja poskipunalla iho sai vielä sen verran raikkautta, että mistään vitiligosta ei ollut tietoakaan. 

Olen meikannut monia pigmenttihäiriöistä kärsiviä, mutta aina käyttänyt stydejä ammattilaispeitevoiteita vaikeisiin ihovirheisiin. Tämä oli ihan parhautta, että ei tosiaankaan tarvitse vuorata ihoaan niiden alle, vaan yhtä hyvä jälki syntyy luomumeikeilläkin. Tosin nestemäisissä meikkivoiteissa en ole edelleenkään törmännyt yhteenkään, jolla saisi täydellisen lopputuloksen aikaiseksi. Itselläni se ei vaan enää ole se kaikista tärkein juttu.

Viimeksi tänään taas mietiskelin mitä kaikkea me iholle laitammekaan, kun luin ihanalta Lauralta lainassa olevaa Kimberly Snyderin Beauty Detox Solutionia. Suosittelen tuota kyseistä kirjaa lämpimästi kenelle tahansa! Aion kyllä tilata sen Amazonista omakseni, sillä siihen haluaa palata aina uudestaan ja uudestaan. 

Pari viikkoa sitten vuosia käyttämäni Gaultierin lempituoksu viimein loppui ja olin tehnyt päätöksen, etten enää synteettistä tuoksua osta. Tuoksu on ollut viimeinen asia, mitä olen vaihtanut luomuun. Pakko myöntää, että tuoksu on hankala löytää luomuna. Honoré des Prés on ainoa merkki, jolta olen löytänyt parikin hyvää tuoksua. Heidän Love Coconut on aivan taivaallinen. En kuitenkaan juuri nyt raaskinut pulittaa siitä 78 euroa, kun meikkihankintoihin on uponnut rahaa melkoisia summia. Kävin Natcosilla täydentämässä kosmetiikkavarastoja ja eksyin nuuhkimaan Provence & Naturen tuoksuja. Mukaan lähti huomattavasti huokeampi Jasmin-tuoksu. Rakastan jasmiinin tuoksua kaikissa muodoissa. Tosin kun pääsin kotiin ja suihkautin tuoksua ranteelle, se tuntui voimakkaammalta kuin testerissä ja aloin epäröimään saisinko siitä yökötysreaktion. Otan tuoksun testiin kuitenkin nyt ja katsotaan onko siitä mihinkään. 

Monelle tuoksuissa merkkaa myös kaunis pullo ja se lieneekin osasyynä luomutuoksujen huonoon menekkiin. Mutta minä sanon, että kamoon, hajuvesipullon ulkonäkö ei voi olla niin tärkeä, että sen vuoksi esimerkiksi raskaana oleva nainen altistaisi sikiön hormonivaurioille. Kyllä tässä maailmassa voi koreilla monella muullakin asialla.

Järjestän ryhmämeikkikurssin jälleen ensi viikon lauantaina 8.10 klo 11-14. Olet tervetullut kokeilemaan luomumeikkejä ja saamaan vinkkejä mihin tahansa meikissä askarruttaviin asioihin! Surautetaan myös kaunistavat vihersmoothiet ja jaetaan ajatuksia ravinnosta ja kosmetiikasta. Kurssi maksaa 25 € ja ilmoittautua voit meilillä hetkia(at)gmail.com tai tekstarilla 040-592 0769. Ota mukaan kaverisikin!

Henkilökohtaisella meikkikurssilla käyneen Merjan ajatuksia voit lukea hänen Sporttiblogistaan. Kiitos Merjalle palautteesta!

Hard Tail.

Teen paraikaa varovaista paluuta joogamatolle lähes kuukauden tauon jälkeen. Parempi aloittaa hissukseen ettei jää joogajunan alle, kuten eräs joogakaverini tapaa sanoa. Tämän viikon teen harjoitusta pelkästään Virabhadrasanaan saakka, joka on seisomasarjan viimeinen asana. Ensi viikolla alan pikkuhiljaa lisäillä asanoita. Luulen, että viikon päästä kykenen taas koko ykkössarjan loppuun saakka, mikäli olen kärsivällinen ja kuuntelen tuntemuksia kehossa. 

Lokakuun loppupuolella on luvassa Petri Räisäsen viikon intensiivi. Marras- ja joulukuussa sama homma. Tammikuussa joogaankin sitten Petrin opetuksessa Thaimaan lämmössä, melkein koko kuukauden. Vielä kuukausi sitten reissu tuntui täysin utopistiselta ajatukselta. Vaikka lentoliput ovatkin taskussa, tuntui epätodelliselta, että olen oikeasti lähdössä. Nyt on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut tulla hetkittäisiä hykerrysolotiloja. Pääsenpäs paratiisiin, lämpöön, turkoosiin veteen, palmujen katveeseen, joogaamaan, pitämään itsestäni huolta, lepäämään, syömään hyvää ruokaa ja tutustumaan uusiin ihmisiin! Seikkailu odottaa, wuhuuu!!!

Teinkin jo jotain konkreettista valmistautuakseni reissuun ja kävin ostamassa kasan uusia joogavaatteita. En tiedä miten teidän laitanne on, mutta meikämanne hikoaa treenivaatteet läpimäräksi aina. Saan pestä vaatteet jokikisen harjoituksen jälkeen. Vanhat vaatteet alkoivat yksinkertaisesti olla niin hiessä uitetut, ettei haju lähtenyt enää pesussakaan pois. Kanssajoogeja ajatellen, totesin että pakko hankkia uudet kuteet. Ja jos kerta hikoan vaatteeni läpimäräksi Suomessa, niin kuinka paljon hikeä pukkaa trooppisessa ilmastossa? Olen käynyt Thaimaassa kahdesti, mutten koskaan urheillut siellä. Voin vain kuvitella sen hien määrän treenissä...

Suuntasin siis Eerikinkadun Joogakauppaan ostoksille. Ostin reilu vuosi sitten ensimmäisen Hard Tail-merkkisen joogatoppini sieltä ja sen jälkeen en ole suostunut muita merkkejä käyttämään. Syitä on muutama. Ensinnäkin Hard Tailin kankaat ovat todella napakkaa ja paksua tekoa. Topeissa on rintojen kohdalle sisäänommellut pienemmät topit, mikä on melkein suurin syy rakastaa niitä. Inhoan kaikenlaisia urheilutoppeja tai -rintsikoita. Ahdistavat ja ovat tiellä. Mutta ilmankaan ei voi olla, kun etumusta sattuu olemaan sen verran. Hard Tailin topit ovat siis pelastus. Toisekseen rakastan niiden selkämyksiä. Ei mitään perus painijaselkiä vaan useimmissa topeissa selkäpuoli on vaan tosi kaunis. Lisäksi pidän siitä, että selässä ei ole liikaa kangasta, niin ei tule liian kuuma tai rupea ahdistamaan senkään vuoksi.

Hard Tailin vaatteet ovat lisäksi kauniin yksinkertaisia. En tykkää mistään tribaalikuvioista tai millään tavalla bling blingeistä joogavaatteista, vaan mahdollisimman yksinkertaisista. Myös Hard Tailin joogacaprit ovat parhaat. Yksissä on korkea käännettävä vyötärö ja napit lahkeissa, toisissa matalampi, mutta napakka vyötärö. Kangas on molemmissa myös täydellistä. Vaatteet valmistetaan jenkeissä, joten ei tarvitse miettiä, onko joku intialainen lapsi tehnyt ne pikkukätösillään. 

Tällä hetkellä Joogakaupan valikoima on melko suppea. Seuraava tilaus saapuu käsittääkseni vasta ennen joulua. Vaatteet menevät aina kuumille kiville. Myyjäpoika kertoi, että heillä on tarkoitus laajentaa Hard Tailin valikoimaa ja ottaa siitä putiikin päämerkki. Myynnissä on myös Pranan vaatteita, jotka ovat myös erittäin kauniita ja bongasinkin alerekistä kaksi kaunista toppia. En kuitenkaan lämpene heidän kankailleen yhtä paljon kuin Hard Tailille. Vaikka ostamassani ruskeassa topissa onkin kaunein selkämys, ihana kierteelle punottu ja tosi avoin.

Ihanaa kun on syksy! Hassua että tämä vilukissa sanoo niin, mutta rakastan syksyssä sitä, että vietän aikaa mielelläni ihan itsekseni, joogaan, kokkailen ja ulkoilen. Siitä puheenollen, lähdenkin tästä marinoimaan suppilovahveroita, jotka ihana työhuonekaverini lahjoitti minulle. Pääsevät vielä pariksi tunniksi kuivuriin ja huomenna eväsboksiin!

Hei ensi viikon lauantaina 8.10 olisi taas meikkikurssi klo 11-14! Mukaan mahtuu vielä, tulkaa ihmeessä kaverin kanssa! Ihanaa piristystä syksyyn uusilla meikeillä, vinkeillä ja hyvällä fiiliksellä! Hinta on edelleen 25 € ja ilmoittautua voi meilillä hetkia(at)gmail.com tai tekstarilla 040-592 0769!

Metsäsienipiiras.

Minun ja Outin yhteistuumin loihtima sienipiiras oli miltei yksimielisesti Raaka sadonkorjuun herkkuhitti. Outi ehtikin jo postaamaan omalle tontilleen hieman muunnellun version piiraasta ja minäkin testasin sitä uudelleen viime viikonloppuna.

Herkullista tuli tästäkin versiosta, vaikka ei ihan yhtä hyvää kuin sadonkorjuupiiraasta, mutta pääsi erään toisenkin ruokanörtin herkkuseulasta läpi. Testasin tätä piirasta Outin kehittelemällä pohjalla ja se toimi varsin hyvin. Sadonkorjuupiiraan pohja oli huomattavasti vahvempi. Laitan tähän ohjeen, joka on Raaka sadonkorjuun reseptikirjasesta, mutta suosittelen kokeilemaan myös Outin versiota. Tästä saa herkullista monenlaisina variaatioina.

Vietin viime lauantai-illan visusti kotona villasukat jalassa piirasta kokkaillen. Hih, olisin voinut pistää Limingantielle oman yösnärägärin pystyyn. Tällä ohjeella valmistui yksi noin 12 senttiä halkaisijaltaan oleva piiras sekä neljä pikkupiirasta. 

Pohja

3,75 dl cashewpähkinöitä liotettuna väh. 4 h 

1 dl kurpitsansiemeniä liotettuna 8 h 

2 rkl pellavansiemeniä jauhettuna (vaaleita tai tummia) 

1 rkl hiivahiutaleita 

1 rkl balsamicoa 

1 valkosipulinkynsi 

mustapippuria 

oreganoa 

paprikajauhetta 

kuivattua ruohosipulia

Hienonna kaikki ainekset monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Vuoraa piirasvuoka kelmulla ja painele taikina reunoilla ja pohjalle. Kuivata kuivurissa kaksi tuntia, jonka jälkeen irrota pohja varovasti piirasvuoasta ja laita kuivumaan vielä 6-8 tunniksi, kunnes koostumus on kuiva, mutta pehmeä.

Cashew-yrttijuusto          

2,5 dl cashewpähkinöitä             

2 tl raastettua sitruunankuorta            

1 rkl sitruunanmehua             

1 tl juoksevaa hunajaa          

1 rkl tuoretta timjamia            

1 rkl tuoretta basilikaa               

2 rkl oluthiivahiutaleita 

mustapippuria            

ripaus laadukasta suolaa       

hieman vettä

Blendaa cashewpähkinät muruksi monitoimikoneessa. Lisää loput ainekset ja aavistus vettä. Aja monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Halutessasi voit hapattaa juustoa tiivissä ja puhtaassa lasipurkissa yön yli huoneenlämmössä.

Marinoidut sienet

1 l tuoreita herkkutatteja, suppilovahveroita tai mietoja haperoita tai herkkusieniä

1/2 tl himalajasuolaa  

2 tl sitruunan mehua  

2 tl agave-siirappia tai juoksevaa hunajaa       

rouhittua mustapippuria             

1 tl luomu-valkosipulijauhetta 

kuivattua timjamia ja oreganoa

Viipaloi isommat sienet, suppilovahverot voi käyttää kokonaisina. Sekoita suuressa kulhossa marinadi-ainekset sieniin. Siirrä kuivurin tasolle ja kuivattele n. 2 tuntia.

Karamellisoidut purjorenkaat               

1 iso purjo           

1⁄2 tl himalajasuolaa              

1 rkl sitruunan mehua               

1 rkl juoksevaa hunajaa 

mustapippuria

2 rkl Udon öljyä 

tuoretta timjamia

Tee ensin marinadi: Blendaa sekaisin suola, sitruunanmehu, siirappi, mustapippuri ja öljy. Lisää nippu tuoretta timjamia ja surauta vielä nopeasti. Viipaloi purjo mandolinilla ohuiksi viipaleiksi. Sekoita kulhossa marinadi ja purjorenkaat , mieluiten käsin. Levitä kuivumaan kuivurin tasolle ja kuivattele noin tunti.

Viimeistelyyn: Tuoretta tomaattia, tuoretta timjamia ja tuoretta basilikaa sekä mustapippuria.

Piiraan kokoaminen: Levitä piiraspohjalle sienet ja purjorenkaat. Lusikoi päälle cashew-juustoa. Viimeistele tomaat- tiviipaleilla, tuoreilla yrteillä ja rouhi halutessasi päälle mustapippuria.

Kelluntaa ilman aikoja.

Vapaan viikonlopun ottaminen oli ehkä paras päätös, mitä olen vähään aikaan tehnyt. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt.

Eilen aloitin päiväni takapihan ruusunmarjoista surauttamallani tuorepuurolla. Suuntasin Joogasali Asanaan tapaamaan Miliä. Milin tavattuani päivästä ei olisi oikeastaan voinutkaan tulla muuta kuin ihana.

Maalasin Kulmahuoneelle liitutauluseinän. Vihdoinkin paikka alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että saamme sen joskus valmiiksi. Kävin ostamassa paksuja väriliituja. Niille pitää vielä saada hieno purkki.

Tein meikkiostoksia Nudgessa. Kunhan olen saanut Beauty Center Europen sekä Eco Beautyn tilaukset ja täydentänyt varastoja vielä Natcosilta, omistan kosmetiikalle oman postauksensa.

Eerikinkadun Joogakaupan ovet menivät kiinni nenäni edestä, enkä päässyt täydentämään treenivaatevarastoani. Tammikuun retriitille pitää hankkia vielä muutama toppi ja housut. Jos hikoan Suomessa treenivaatteni läpimäräksi, mitä se onkaan Thaimaan tropiikissa?

Joogakaupan ovelta suuntasin Théhuoneelle. Nykyisin eivät Clipperin ja Yogin teetkään maistu minulle muuten kuin pikateenä töissä. Laatutee on laatutee. Ostin kaksi uutta söpöä teepurkkia sekä kolmea teetä. Luomu jasmiinihelmiä, vihreää inkivääri-sitruuna-hunajateetä, jossa oli ripaus myös valkoista teetä sekä wakame seaweed teetä, jossa lisänä maté teetä sekä sitruunaruohoa. Halpaa ei Théhuoneella ole, joten jokaisesta siemauksesta todella nauttii.

Kävin katsomassa The Salt of Life R&A-leffan. Täydellinen italialainen huumoripläjäys keskellä lauantai-iltapäivää. Alkoi tehdä mieli croissantteja. Tai jostain syystä Camionetten crepsejä nutellalla. En ole käynyt vielä testaamassa niitä. Lienee syytä tehdä asialle jotain, pikkuinen kahvila-auto on sen verran sympaattinen, että crepsitkin ovat taatusti terveysruokaa ja nutella superfoodia.

Pyöräilin kotiin Kumpulaan tyynessä syysillassa auringon laskiessa. Kumpulasta ei voi saada tarpeekseen. Kasvimaan ja maailman korkeimpien auringonkukkien takaa häämöttävä kotitalo aiheuttavat sellaisia onnen hyristyksiä, että saatan perua puheeni kaipuustani muuttaa Pariisiin.

Illalla viime syksyiset suppilovahverot pääsivät sienipiiraaseen, jonka ohjeen postaan, kun jaksan. Nyt on tilaa uusille sienille ja marjoille, joita saapuukin kuorma viikon päästä. Piiras maistui aamiaiseksi luomuespressosta keitetyn laten kanssa. 

Kas nyt alkoikin paistaa aurinko. Suuntaan tästä Valtterin Kirpputorille metsästämään peltipurkkeja Kulmahuoneelle.

Aika on edelleen pysähtynyt. Olen levännyt. Ihanaa sunnuntaita.

Kaunista luksusta arjen keskellä.

Melkoista pyöritystä olleet nämä viime viikot etten sanoisi! Olen välillä kiikkunut jaksamisen rajoilla, onnellinen hymy kasvoillani, ajoittain itkuakin tihrustaen. Yhtäkkiä eivät viiden tunnin yöunet olekaan enää riittäneet palautumaan päivistä ja ihmekös tuo. Viime viikolla tein seitsemän päivää töitä ja kuuden päivän työviikot ovat jo muodostuneet normaaleiksi. Vaikka nautinkin kaikesta yritykseeni liittyvästä työstä ja vaikka se kuinka tuntuukin kaikelta muulta kuin työltä, riittävä lepo on yhtä tärkeää kuin terveellinen ravintokin. 

Olen aina ollut lähes natsi vapaa-aikani suhteen, mutta kun tajusin viimeisestä joogaharjoituksesta olleen jo reilusti yli kolme viikkoa ja huomasin tottuneeni molemmissa silmissäni monta viikkoa tykyttäneeseen elohiireen, oli pakko pysähtyä. Tiedän kaiken tämän olevan tilapäistä, sillä tässä vaiheessa oman jutun rakentaminen ja päivätyön yhteensovittaminen on haastavaa. Mutta kaikki tapahtuu ajallaan, muuttuu ja menee eteenpäin, joka hetki. 

Nyt pistin stopin päälle hetkeksi ja otan aikaa itselleni. Loppuviikosta aion tehdä mitä huvittaa, levätä ja huolehtia itsestäni. Oikeastaan aloitin sen jo eilen. Nimittäin suuntasimme rakkaan ystäväni Piian kanssa illalliselle Chef & Sommelieriin, kuten ehdin jo edellisessä postauksessa hehkuttaa. En ole koskaan ennen syönyt Suomessa seitsemää ruokalajia, enkä illallistanut yli kolmea tuntia. Enkä ole koskaan ennen juonut illallisella viinin sijasta pelkkää teetä. Nyt olen.

Raakaruokailun jälkeen ulkona syömisestä on tullut vähintäänkin haastavaa. Raaka-aineet ovat valitettavan usein jotain muuta kuin laadukasta tai tuoretta. Tai maut eivät muuten vain toimi. Useimmiten ruoka on mautonta. Makuaisti vain laajenee ja kehittyy raakaruoan myötä niin huomaamatta. Jos nämä kaksi edellä mainittua asiaa olisivatkin kunnossa, koko elämyksen saattaa pilata huono palvelu. On surullista miten harvoin ravintoloissa saa aitoa, välitöntä ja kiireetöntä palvelua. 

Chef & Sommelierissa kaikki nämä seikat olivat kohdallaan. Illasta jäi vain hyvä olo.

Ruoka oli hyvää. Söin elämäni parasta pastaa. Mangoldia ja härkäpapua. Parmesania. Taivaallista. Suosikkini taisi kuitenkin olla juuret ja sienet. Karamellisoitu voi viimeisessä suupalassa nosti minut ja tuolini ainakin kymmenen senttiä maan pinnan yläpuolelle. Vai oliko se sittenkin sitruunainen risotto juuri oikealla ripauksella fenkolinsiemeniä sekä sinisimpukoita ja haukea? Vai savustettu kala ja villiyrtit? Kenties kuitenkin Svarfarsin tomaatit neljällä eri tavalla. Tai maailman paras juusto, Armas, ja talon oma ruisnäkkäri sekä omenavaniljakompotti. Tai jälkiruoka, josta ei voi todeta muuta kuin kokin sanoja lainatakseni, että voi kyynel.

Kaiken tämän lisäksi meitä ruokittiin vielä pienillä ekstraherkuilla. Saatoin maistaa parempaa etanaa, kuin Pariisissa. Hapankirsikkajäätelökuppiin olisi voinut upottaa kielensä ja antaa vaaleanpunaisen kermajäätelön sulaa sen ympärille. Lapsang souchong-tee toimii näköjään makkaroiden lisäksi myös suklaassa.

Viinien sijasta nautimme illallisen teemenulla. Parilla kylmällä teellä ja muutamalla erilaisella lämpimällä teellä. En tunne eri teelaatujen oikeita haudutusaikoja, saatika muista kovin monen teelaadun nimiä taikka muitakaan erityispiirteitä. Mutta ei tarvitsekaan, kun sitä tarjoileva henkilö tietää mitä tekee. Hyvä tee on kuin hyvä viini. Sen tuntee ja maistaa. Suosikkini oli jälkiruoan kanssa tarjoiltu tee pihasauniosta. Tänä aamuna oli lisäksi mukava herätä, kun ei ollut tietoakaan mistään viinin ja kypsennetyn ruoan aiheuttamasta pöhötyksestä.

Törmäsin netissä surffatessani Hesarin viime marraskuiseen arvioon Chef & Sommelierista. Siinä paikka sai krittiikkiä siitä, että meininki oli turhankin palvelualtista. Minun on vain pakko todeta, että pidän siitä, että minulle kerrotaan mitä syön. Pidän siitä, että kokki ei häärää kasvottomana keittiössä. Ja se mikä eritoten lämmittää sydäntä, on konstailemattomuus, se että tehdään sydämellä, aidosti. Kunnon fine dining on ihanaa ja vielä ihanampaa se on paikassa, jossa ei jotenkin edes tajua olevansa hienosti syömässä. 

Lähtiessäni en muistanut mikä viikonpäivä on. Unohdin olleeni töissä samana päivänä.

En tohtisi laittaa yhtäkään surkealla iPhonellani otettua kuvaa annoksista tänne. Mutta ehkä ne ovat juuri oikeanlaisia, ei turhan hienostelevia. Hieman rakeisia.

Sadonkorjuun herkkusatoa.

Viime sunnuntain Raaka sadonkorjuun myötä uusi työtilani Kulmahuone pääsi toimimaan ensi kertaa kokkaussessioissa. Olen kyllä onnesta soikeana tilasta ja vaikka sisustus on edelleen puolitiessä ja paikka vähän kolkko, olen jo menettänyt sydämeni Kulmahuoneelle. Siellä on todella hyvä fiilis ja meitä on mahtava porukka kasassa. Kunhan tila on valmis ja tuparit pidetty, ansaitsee kolomme ja siellä toimiva porukka ikioman postauksensa. Uusissa tiloissa oli mukavaa kokata, kun ei ollut enää ahdasta, mikä taas oli edellisen työhuoneeni varjopuoli. 

Sunnuntain herkut olivat jälleen niin taivaallisen hyviä, että sanavarastoni ei riitä niitä kehumaan. Ja kokit olivat mitä mainioimpia! On todella ilahduttavaa, että kursseille osallistuu porukkaa aivan laidasta laitaan. Hieman pidempään raakailleita, tavallisia sekasyömäreitä, joille raakaruoka on lähes tuntematon käsite sekä muuten vain laadukasta ruokaa rakastavia ihmisiä. Sitä olenkin toivonut, että meidän kursseille olisi helppo tulla ennakkoluulottomasti hakemaan uusia ideoita, oppimaan ja ihmettelemään.

Outi ehtikin jo raportoimaan Evitan puolella sadonkorjuun tunnelmista sekä paljastamaan uunittomien herkkuomenien ohjeen. Minä puolestani laitan jakoon punajuuripyöryköiden sekä villipiparjuurimajoneesin reseptit. Mutta suolainen metsäsienipiiras, villivihersalaatti sekä pihlajanmarjamousse olivat jotain sellaista osastoa, että pääni meni ihan pyörälle ja jauhot suuhun. Outi kehitteli kahden jälkimmäisen ohjeet ja odotankin kuumeisesti niitä myös itselleni. Metsäsienipiiraan ohje syntyi puolestaan yhteistuumin, varmaan ohje tulee meidän molempien tonteille myöhemmin. 

Punajuuripyörykät

1 kg punajuuria
3 dl seesaminsiemeniä jauhettuna
2 punasipulia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl tuoretta salviaa
1 rkl sitruunanmehua
1 tl muskottia
mustapippuria
ripaus laadukasta suolaa

Pilko punajuuret, laita ne monitoimikoneeseen ja lisää ripaus suolaa. Aja hienoksi, hieman rakennetta saa jäädä. Puristele siivilän läpi liika neste pois. Nestettä lähtee melkoisesti. Voit myös vaihtoehtoisesti käyttää mehustetun punajuuren kuitua ja lorauksen mehua. Itse pidän hieman kosteammista pyöryköistä. Jauha seesaminsiemenet jauheeksi monitoimimyllyssä. Kuutioi sipuli ja silppua timjami sekä salvia. Hienonna kaikki ainekset monitoimikoneessa, mutta jätä hieman rakennetta. Pyörittele pyöryköiksi ja tarjoa piparjuurimajoneesin kanssa.

Villipiparjuurimajoneesi

Piparjuurimajoneesi

2,5 dl cashewpähkinöitä liotettuna väh. 4 h
2 cm raastettua villiä piparjuurta (tai maun mukaan)
limen mehu
1 tl raastettua limen kuorta
1 rkl hiivahiutaleita
1/2 tl valkosipulirouhetta
mustapippuria
ripaus laadukasta suolaa
n. 2 dl vettä

Blendaa cashewpähkinät pienen vesilorauksen kanssa muruksi. Lisää loput ainekset sekä vettä ja aja sileäksi kastikkeeksi Vitamixissa. Käytä vettä sen verran, että koostumus on sopivan juokseva, mutta täyteläinen.

Hienoa, että saatiin Kulmahuoneen kokkaussessiot käyntiin ja tähänhän ne eivät lopu, vaan lisää on tulossa lokakuun puolella! Tiedottelemme niistä Outin kanssa blogeissamme ja sitten kannattaakin olla nopea, sillä kurssit tuntuvat nyt täyttyvän melkoista tahtia  peruutuspaikkoja myöten.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille, nauttikaa kauniista syksystä! Allekirjoittanut illallistaa huomenna ansaitusti Chef & Sommelierissa rakkaan ystävän seurassa kokonaiset seitsemän ruokalajia. Raporttia seuraa...

Koti, kakkuja ja kosmetiikkaa.

Kotini on vihdoin valmis. Oi ihanuutta! Ja juuri kun syksykin alkoi. Vihdoinkin minulla on toimiva keittiö, jossa on tarpeeksi työtilaa ja masiinat, joita en käytä päivittäin, eivät ole koko ajan tiellä. Ruokakaapin oven voi avata saamatta joka kerta MSM pussia tai oluthiivapurkkia päähänsä. Ja intuitiolla syntyvät spontaanit reseptikokeilut voi kirjoittaa seinään.

Kiitos tästä kaikesta kuuluu Tyylivarkaille. Ihanalle Lauralle ja Bitjalle. Ja muille ihanuuksille. Kiitos! Ilman tätä aivan mahtavaa projektia en todennäköisesti omistaisi ensi kesänäkään keittiönpöytää ja viettäisin jo kahdeksatta vuotta eloa ilman kattolamppua.

Tänään oli viimeiset kuvaukset ja kiireet hellittävät nyt ainakin hieman, varsinkin, kun on voimaannuttava paikka kotona. Meikkasin tänään sekä Nooran että sisustusarkkitehti Lauran kuvauksiin Couleur Caramelin meikeillä. Viikonloppuna olisi taas meikkikurssia tarjolla, lauantaina 17.9 klo 11-14. Mukaan mahtuu vielä vaikka kaverinkin kanssa. Kurssi on loistotilaisuus päästä testaamaan luonnonkosmetiikkaa ja muitakin sarjoja, kuin pelkkää Couleur Caramelia! Hehkuttamaani Unea ei ainakaan vielä saa Suomesta, mutta toivotaan, että sarja rantautuisi meillekin. On nimittäin melko varteenotettava haastaja Couleur Caramelille.

Alla oleva marmoroitu mansikka-suklaa piiras syntyi kuudelta aamulla. Sillä hemmoteltiin kuvausryhmää, melko luksus catering tällä kertaa, kun salaatitkin olivat Sis.Delistä. Kyseisen puljun pöperöt saivat kehuja myös Nooran tontilla. Raakailun myötä on välillä todella vaikea löytää kunnollista lounasta. Sis.Deliä voi kyllä suositella! 

Suklaapiiraan ohjetta en paljasta vielä. Se selviää teille myöhemmin ;) Mutta jos raakaherkkujen loihtiminen kiinnostaa, niin ensi sunnuntain 18.9 Raaka sadonkorjuu-kurssille tuli kolme peruutuspaikkaa! Nyt ehtii siis vielä mukaan, ilmoittautua voi meilillä hetkia(at)gmail.com tai tekstarilla 040-592 0769/Katja.

Nyt luikin nukkumaan uuteen sänkyyn uusien tyynyjen keskelle ja otan kuorsaavan kissaolennon kainaloon! Vinkkaan sitten, kun kotiani voi pällistellä Maikkarilta loppusyksystä. Täytyy itsekin tunkeutua jonkun toisen sohvalle töllöttimen ääreen, kun omastani olen hankkiutunut eroon.

Tomaatti-pinaattipiiras rakkausyrtillä ja kukkasilla.

Eilen katettiin illallinen takapihan vaahteran alle. Mainitsinko jo, että rakastan Kumpulaa ja uutta kotiani? Olen niin onnellinen täällä pusikossa. Eikä tule Kallioon ikävä, kun työhuone ja työpaikka ovat siellä. Ylihuomenna kotini tuunausprojekti on valmis, sitten voinkin linnoittautua Kumpulaan koko syksyksi. Tai no, ainakin rakastaa jokaista hetkeä, jonka ehdin viettämään täällä syksyn aikana. Valmista kotiani voi tiirata Maikkarilta loppusyksystä. Kerron sitten lähemmin milloin. 

Sain villiyrttispesialistilta tuliaisiksi eilen orvokkeja ja rakkausyrttiä eli isomaksaruohoa. Viime ketunleipäjahdista oli vielä villiä piparjuurta ja hyvänä säilyneitä ketunleipiäkin jäljellä. Ne pääsivät tämän piiraan prototyyppiin, jonka muunneltua versiota kokkaillaan ensi sunnuntain sadonkorjuusessioissa. Nyt piti kuitenkin päästä kokeilemaan piiraan pohjaa sekä juustoa.

Bongasin ohjeen Rawmazing-blogista ja hieman epäilin manteleiden toimivuutta suolaisen piiraan pohjassa. Epäilyni osoittautuivat oikeaksi ja pohjassa mastui mielestäni liikaa karvasmantelin vivahde. Käyttäisin tähän mieluummin joitakin pähkinöitä ja lisänä esimerkiksi kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä. Muuten pohja oli varsin mielenkiintoinen, sillä siihen tuli kuivattua lehtikaalia. Tykkäsin siitä, että pohja oli tosi ohut ja kevyt. Raakapiiraista tulee helposti ähky, mutta tässä oli juuri sopiva koostumus. Raikkautta tomaateista ja pinaatista ja kermaista juustoisuutta cashewjuustosta.

Tomaatti-pinaattipiiras villiyrteillä

Pohja

1 kp manteleita

1 lehtikaali kuivattuna

4 rkl oliiviöljyä

ripaus kalaharinsuolaa

mustapippuria

1/2 tl paprikajauhetta

2 tl kuivattua ruohosipulia

1 tl tulsia

Poista lehtikaalista kannat ja revi lehdet pieneksi. Kuivata noin 12 h kuivurissa kunnes lehdet ovat täysin kuivia. Jauha monitoimikoneessa kaikki ainekset muruksi. Lisäile oliiviöljy lusikallinen kerrallaan ja tarkista koostumus. Pohja jää melko muruiseksi, mutta öljyn ansiosta sen pystyy kuitenkin painamaan kasaan. Painele pohja ohuesti piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Täyte

tuoretta pinaattia

6-7 tomaattia

Huuhtele pinaatti ja pilko pienemmäksi. Asettele pinaatti pohjan päälle. Viipaloi tomaatit, asettele pinaattipedille ja jauha päälle mustapippuria. 

Ketunleipä-piparjuuri juusto

1 kp cashewpähkinöitä liotettuna väh. 4 h

1 tl villiä piparjuurta raastettuna

1-2 rkl ketunleipää

1 limen mehu 

1 tl raastettua limen kuorta

2 rkl oluthiivaa

mustapippuria

ripaus kalaharinsuolaa

vettä

Blendaa kaikki ainekset tehosekoittimessa. Käytä vettä sen verran, että saat massan ajettua sileäksi ja tasaiseksi. Levitä juusto piiraan päälle ja koristele vaikka orvokeilla sekä isomaksaruohon kukilla ja -lehdillä.

Ihanat naiset.

Lauantaina oli taas Kulmahuone täynnä ihania naisia. Meikkikursseja on kyllä niin antoisaa ja mukavaa vetää. On käynyt tässä muutaman kerran mielessä, että olisi kiva, jos olisi tuotteita myynnissä, jotta kurssin jälkeen voisi tehdä meikkihankintoja saman tien. Täytyy pistää idea hautumaan. 

Ryhmämeikkikurssilla ei ole mahdollista kovin henkilökohtaisesti paneutua kaikkiin asiakkaisiin, joten muistuttelenkin tähän väliin myös henkilökohtaisesta meikkikurssista. Puolentoista tunnin aikana teen asiakkaalle koko meikin ja siinä ehditään käydä yksityiskohtaisesti läpi sekä meikkaukseen että ihonhoitoon liittyviä pulmia. Kurssi maksaa 70 euroa.

Seuraavat ryhmämeikkikurssit ovat lauantaina 17.9 klo 11-14 ja 24.9 klo 11-14. Molemmilla kursseilla on vielä tilaa! Ryhmämeikkikurssi maksaa 25 € ja ilmoittautua voit meilillä hetkia(at)gmail.com tai 040-492 0769.

Kiitos.

Olen viime päivinä saanut muutamia blogitunnustuksia. Kaunis kiitos kaikille teille tunnustuksen antaneille ja lukijoilleni muutenkin. 

Kun puolitoista vuotta sitten aloitin blogini, silmissäni siinti jokinlainen unelma, jota kohti olin menossa ja tiesin blogini olevan yksi oleellinen kanava tuon unelman rakentamiseksi. 

En ole asettanut unelmalleni rajoja enkä määritellyt sitä liian tarkkaan. Matkan varrelta on tarttunut mukaan juuri oikeanlaisia asioita, joilla on ollut erilaisia tarkoituksia. Olen uskaltanut ottaa isojakin askelia, sillä luotan sydämeeni ja intuitiooni. Toisinaan epävarmuus tai pelko käyvät kolkuttelemassa ovellani, mutta olen oppinut toivottamaan nekin tervetulleeksi. 

Tänä syksynä tahti tiivistyy, juuri oikeaan aikaan. Oman sydämen äänen kuuntelu on vieläkin tärkeämpää. Sen oppiminen on suurin kiitollisuuden aihe kaikista.

Blogitunnustukseen kuului vastata muutamaan kysymykseen. Tulee mieleen teiniaikojen slamit. Silloin tulikin käytettyä tuntikausia aikaa vastailuun ja vihkojen koristeluun :)

Lempivärini: Rakastan valkoista ja valoa. Mutta vähintään yhtä paljon rakastan turkoosin eri sävyjä, pastellisia värejä, etenkin nudea vaaleanpunaista ja haaleaa mintunvihreää. Räiskyvä leijonankeltainen on mielettömän kaunis sekin. Ja viime aikoina kirkuva punainen on alkanut näyttää uudelleen kauniilta.

Lempiruokani: Tämä on vaikea kysymys ruokanörtille. Vastaankin vain, että puhtaista ja tuoreista raaka-aineista valmistettu, tuoreilla yrteillä ja mielenkiintoisilla mausteilla höystetty kypsentämätön tai kypsennetty ruoka.

Paikka jonne haluaisin matkustaa: Juuri nyt siintää mielessä tammikuinen Thaimaan matka, mutta koska tiedän sen jo toteutuvan, vastaan haaveilevani raw food-tutkimusmatkasta New Yorkiin sekä Kaliforniaan. Mutta jos viet minut Italiaan maaseudulle syömään täydellistä spagettia tomaattikastikkeessa, en pistä vastaan!

Intohimoni: Luova kokkaus. Aamiaiset. Pitkät aamiaiset. Matkustaminen. Kaikenmoinen luovuutta ruokkiva toiminta. Musiikki. Värit. Kauniit kuvat. Luonto. Ihmisten kasvot. 

Suosikkikukkani: Mikään ei liene kauniimpaa kuin villinä rehottavat kedon kukkaset.

Suosikkiviikonpäiväni: Lauantai. Ja varsinkin lauantaiaamut. Maailman voisi puolestani pysäyttää lauantaiaamuisin.

Minä jaan tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihastuttaville blogeille. Kiitos teille inspiraatiosta ja hyvästä mielestä. Keittiökameleontti, Paras Aika Vuodesta, Sara K., Kaunis Päivä Tänään, Kiitos Hyvää, Peikkojen Maailmassa, Appelsiinejahunajaa, Kemikaalicocktail, Razor, Welcome to wherever I've been ja Project Laura.

Ps. Seuraavasta kokkaussessiosta vapautui kaksi paikkaa, joten olkaahan nopeita! Teemana on siis Raaka sadonkorjuu, joten syksyisiä herkkuja on luvassa :)

Sydämenpaikkauskakkuja, kaksin verroin.

Viime viikonloppuna korkkasin uuden kotini takapihan puutarhajuhlilla. Tarjolla oli herkkua jos monenmoista. En ole koskaan ollut mikään taituri mitä tulee kakkujen koristeluun, mutta kun lakkasin yrittämästä, onnistuin vahingossa loihtimaan kauneimmat kakkuni - ja herkullisimmat. Näillä kakuilla paikkaa vaikka rikki menneen sydämen.

Ensimmäisen ohje on hieman muunneltu versio Russell Jamesin marmoroidusta appelsiini-suklaakakusta. Jälkimmäisen ohjeen bongasin Erica Palmcrazin kirjasta, mutta siinä vaiheessa olin jo heittänyt ohjeet nurkkaan ja kakku syntyi täysin intuitiolla. Koitan muistella sen ohjeen tähän suurin piirtein.

Tarkoitus oli valmistaa appelsiini-suklaakakku  Russelin ohjeen mukaan, mutta marmorointi meni täysin pieleen, sillä jähmetin kakun täytteen ennen marmorointia. Kakusta tuli kuitenkin mielestäni suloinen ja seuraavaan kakkuun marmorointi onnistuikin vahingosta viisastuneena. 

Tuparivieraat hullaantuivat kakkuihin sekä jaffakekseihin, joiden ohjeen paljastan lähipäivinä.

Appelsiini-suklaakakku valkosuklaakuorrutuksella

Pohja

3/4 kp carobjauhetta (1 kp = n. 2,4 dl)

2 rkl mesquitejauhetta

1 kp manteleita (kuivia)

1/2 kp taateleita liotettuna yön yli

4 rkl kookosöljyä sulatettuna

2 tl luonnonvaniljaa

2 tl kanelia

ripaus laadukasta suolaa

Jauha carob, mesquite, vanilja, kaneli, suola ja mantelit muruksi monitoimikoneessa. Lisää taatelit, kookosöljy sekä vanilja ja aja massa kiinteäksi palloksi. Painele pohja irtopohjavuokaan ja laita pakastimeen jähmettymään.

Täyte

1 kp irish moss-geeliä* (ei pakollinen, mutta tekee täytteestä täydellisen kuohkean, mutta kiinteän)

2 kp cashewpähkinöitä liotettuna väh. 4 h

1 kp tuorepuristettua appelsiinimehua

1 rkl appelsiininkuorta

2 kp kaakaojauhetta

1 1/2 kp kaakaovoita sulatettuna

2 tl luonnonvaniljaa

1 kp agavenektaria tai juoksevaa hunajaa

Valmista täyte kahdessa osassa, sillä sitä tulee sen verran paljon, että meinaa olla turhan raskasta jopa Vitamixille, joka ylikuumenee herkästi. Blendaa ensin cashewpähkinät, appelsiininkuori ja -mehu, vanilja sekä agave sileäksi. Lisää kaakaovoi ja -jauhe sekä irish moss-geeli ja blendaa uudelleen. Kaada täyte pohjan päälle ja jähmetä pakastimessa.

*Irish Moss-geelin valmistaminen: huuhtele kourallinen irish moss-levää huolellisesti. Liota huoneenlämmössä yön yli runsaassa vedessä. Huuhtele liotuksen jälkeen huolellisesti. Blendaa 1-2 kp veden kanssa sileäksi geeliksi. 

Valkosuklaa koristeluun sekä vadelmakakun marmorointiin

1 kp cashewpähkinöitä

1 rkl agavea tai juoksevaa hunajaa

1/4 kp kookosöljyä sulatettuna

1/2 kp vettä

5 rkl sulatettua kaakaovoita

Blendaa kaikki ainekset sileäksi.

Koristelu

Tee koristelu valuttamalla valkosuklaata kakun päälle pienellä lusikalla ja levitä sitä haluamallasi tavalla pienellä tikulla. Täydennä koristus mustikoilla tai muilla haluamillasi marjoilla tai hedelmillä.

Marmoroidusta vadelmapiiraasta tuli sympaattisin kakku, mitä olen ikinä tehnyt! Täytteen alta pilkistävät vadelmat ovat varsin hellyyttävän näköisiä. Kakku ei myöskään ollut liian tuhti vadelmien ansiosta, vaan kinuskimainen makeus ja marjojen raikkaus loivat täydellisen kombinaation. Usein raakakakut tuppaavat olemaan sen verran täyttä tavaraa, että housunnappeja saa höllätä jo yhden palan jälkeen.

Marmoroitu vadelmapiiras

Pohja

1 kp manteleita

1/2 kp taateleita liotettuna

2 viikunaa liotettuna

3 aprikoosia liotettuna

1 rkl kookosvoita (tai kookosöljyä)

1 rkl hunajaa

2 tl luonnonvaniljaa

3 tl kanelia

ripaus laadukasta suolaa

Hienonna mantelit muruksi monitoimikoneessa. Lisää loput ainekset ja aja kiinteäksi massaksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja laita pakastimeen jähmettymään. Valmista sillä aikaa täyte.

Täyte

1 kp cashewpähkinöitä liotettuna väh. 4 h

3/4 kp kaakavoita sulatettuna

3 rkl kookosöljyä sulatettuna

3/4 kp carobjauhetta

3/4 kp agavea tai juoksevaa hunajaa

2 rkl tocotrienolsia

1 rkl lucumajauhetta

1 tl luonnonvaniljaa

ripaus laadukasta suolaa

loraus vettä

Blendaa kaikki ainekset sileäksi ja melko juoksevaksi.

Ota piiras pakastimesta ja täytä se vadelmilla, tarvitset niitä kaksi rasiaa (200 g). Kaada vajaa puolet täytteestä vadelmien päälle. Kaada osa valkosuklaasta täytteen päälle (jätä osa marmorointiin) ja peitä lopulta koko piiras tummalla täytteellä. Vedä valkosuklaalla vaakasuuntaan viivoja piiraan päälle, käytä pientä lusikkaa. Vedä sen jälkeen hammastikulla pitkittäisiä viivoja vaakaraitojen yli, jolloin valkosuklaa muodostaa marmoroinnin. Jähmetä kakku pakastimessa.

Rakastakaa ja välittäkää toisistanne <3