Haastattelussa Petri Räisänen.

Tätä olettekin jo varmaan odottaneet! Vihjailin jo parisen viikkoa sitten Petrin haastattelusta ja tänään sain vihdoin vastaukset häneltä. Sen kummempia löpisemättä, tässä haastattelu :)

1. Ajatuksiasi opettajan ja oppilaan vastuusta harjoituksessa?

Opettajan vastuu on tietenkin suuri, sillä joogan tekniikat pitää osata opettaa turvallisesti ja oikein. Oppilaalla ei välttämättä ole kovin hyvää käsitystä oman kehonsa kunnosta ja mahdollisuuksista. Vielä vähemmän oman mielen hallinnasta. 

Opettajan vastuulla on oppilaan opastaminen joogan käytäntöön, perinteeseen ja filosofiaan. Opetus alkaa usein fyysisistä harjoituksista, joihin kuuluvat asennot (asana), hengitysharjoitukset (pranayama) ja keskittyminen tai meditaatio. Asentoja  ja hengitysharjoituksia opetetaan hitaasti oppilaan kunnon mukaisesti. 

Oppilaan kannalta ei ole hyvä, että opettaja avustaa jatkuvasti asentojen tekemisessä. Pari avustusta yhden harjoituksen aikana on riittävä määrä. Oppilaan on hyvä oppia tekemään asennot itsenäisesti ja näin tehdä omia oivalluksia omasta kehostaan, mielestään ja asentojen tekniikoista. Liika riippuvaisuus opettajasta ja avustuksista ei ole hyväksi joogalle.  

Vaikeuksia saattaa tulla, jos ohjaaja ei tunne joogan perinnettä ja alkaa puskemaan oppilasta eteenpäin asennoissa liian nopeassa tahdissa. Liian nopea edityminen saattaa aiheuttaa lihaskipuja, venähdyksiä tai jopa psyykkistä ylirasituksta, unettomuutta ja sekavuutta. 

Oppilas taas saattaa tulla tunneille liian suurin luuloin, odotuksin ja tarpein. He saattavat vaatia ohjaajaa näyttämään uusia tekniikoita aivan liian aikasin ja äheltävät asennoissa kuin urheilukilpailuissa. Olen myös kuullut kuinka oppilas uhkaa vaihtaa opettajaa, jos ei saa tehdä haluamaansa asentoa. Kun joogan suosio kasvaa ja joogasalit lisääntyvät, myös kilpailu oppilaista lisääntyy. Silloin saattaa helposti unohtua, mikä on järkevää ja mikä ei.  

Terveessä opettaja-oppilas suhteessa kommunikaatio on helppoa ja molemmat tuntevat oman tehtävänsä. Näin useimmiten onkin.  

2. Opettajan auktoriteetista?

Opettajan auktoriteeti tulisi olla luonnollista ja perustua tietoon ja taitoon. Silloin oppilas haluaa opiskella saman opettajan ohjauksessa ja kehittyä rauhallisessa tahdissa. Oikeanlainen lempeys ja joustavuus on tarpeelista, kun opetetaan systemaattista joogan perinnettä. 

Tiedon ja taidon puutteessa turvaudutaan usein kireyteen ja tiukkoihin sääntöihin. Opettaja tuo omat ongelmansa joogasaliin ja alkaa "purkamaan" itseään oppilaiden kustannuksella. Auktoriteetista saattaa tulla silloin armeijamaista komentamista ja oppilaiden alistamista.

Luonnolliseen auktoriteettiin kuuluu myös muiden opettajien ja joogasuuntausten hyväksyminen ja kunnioittaminen sekä asiallinen käytös. Jooga on universaali opetus eikä sitä voi kukaan omia itselleen. 

3. Kerro tavastasi avustaa oppilasta

Tekniikkani on kehittynyt reilun 20 vuoden opettamisesta, sekä seuraamalla kokeneempia ohjaajia mm. Lino Miele, Sharath Jois, Eddie Stern ja Sri K. Pattabhi Jois, joka oli pääopettajani. Opiskelin myös suomalaista Jäsenkorjausta noin 10 vuotta Pohjanmaan mestariparantajien (Pentti Penttilä, Pentti Mäkelä ja Raimo Holtti) kanssa. Juha Javanaisen kanssa olemme myös yhdessä tutkineet Astangajoogan mahdollisuuksia kehon ja mielen terapiana. 

Pyrin seuraamaan oppilaan luonnollista liikettä ja auttamaan kehon pidentämistä ja "avaamista" kaikkiin suuntiin. Mitään kovaa painamista ja työntämistä ei tarvita. Ote on vahva mutta lempeä. Tavoitteena on turvallinen avustus, jossa oppilas pääsee todella nauttimaan ja kehittymään joogan harjoituksessa. Keholle jätettään aina mahdollisuus rentoutumiseen, myös avustuksen aikana. Jos kehoa ei voi rentouttaa, asennon perinteinen kriteeri (sthira sukham asanam-rentouden ja voimankäytön tasapaino) ei täyty ja loukkaantumisen riski kasvaa. 

Alueet, joihin suurin osa asennoista ja niiden avustuksista keskittyy ovat selkäranka ja lantio. Selkärankaa pidennetään ja luodaan selkänikamien väliin lisää tilaa. Samalla verenkierto ja ravinnonsaanti vilkastuvat ja hermosto pääsee vapautumaan selkärangan alueella. Oppilas voi silloin helposti venyttää kehoa ja määrätä itse asennon ääritilansa. Kipualueelle ei pitäisi mennä, vaan venytys tapahtuu rauhallisesti, hengityksen avustaessa lihasten ja mielen rentoutumista. Jos oppilas ei tunne omaa ääritilaansa, opettajan pitää osata opastaa oppilasta tunnistamaan turvallinen raja venytyksissä. Sama pätee myös hengitysharjoituksiin ja meditaatioon.     

4. Sopiiko astangajooga henkilölle, joka on joskus loukkaantunut tai ollut leikkauksessa (esim. polvivamma tai selkävamma)? Mitä mielestäsi silloin tulisi huomioida harjoituksessa?

Jooga on varmasti yksi parhaista terapioista leikausten ja onnettomuuksien hoidossa. Ilman kehon oikeanlaista venyttämistä, en edes usko että paraneminen voi olla täydellistä. Aloitus tapahtuu usein hyvin rauhallisesti kehoa kuunnellen. Pikkuhiljaa asentoja lisätään ja niiden pääpaino on leikatun tai loukatun alueen terapioimisessa asentojen avulla.  

5. Maailmalla matkustaessasi, mitkä ovat mielestäsi yleisimmät virheet sekä oppilaan että opettajan toiminnassa?

Kärsivällisyyden puute ja huono joogaperinteen tuntemus. Yhä lisääntyvät opettajakoulutukset (teacher training) ovat usein erittäin huonolaatuisia, liian lyhytkestoisia ja ja tekevät ohjaajista ylimielisiä egoisteja. Joogaopettajan kokemus syntyy vuosien harjoituksesta, opettamisesta ja jatkuvasta kuoluttautumiseta. Opettaja saattaa olla hyvä puhumaan, mutta kun pitää alkaa opettamaan, ollaankin "sormi suussa". 

Oppilaiden suurin ongelma on liiallinen voiman käyttö asennoissa. Liian voimakas tarve kehittyä nopeasti johtaakin usein kehon kipeytymiseen ja jäykistymiseen. Rentoutumisen ja rasituksen suhde pitää olla oikea. Keho ja mieli tarvitsevat paljon lepoa suostuakseen niiden uudenlaiseen käyttöön. Joogassakin voi tulla psyykkinen ylikunto, joka voi viedä harjoitushalut.   

6. Mitä muuta jooga on kuin asanaharjoitusta?

Asanaharjoitus on usein hyvä tapa tutustua joogan tieteeseen. Kehon ja mielen puhdistuessa saattaa herätä kiinnostus tutkia aihetta lähemmin. Joogamestaritkin ovat olleet samassa pisteessä aloittamassa harjoitusta. Kehon ja mielen yhteyden ymmärtäminen, sisäisen herkkyyden voimistuminen ja hyvän olon lisääntyminen, lähentävät oppilasta joogan ja oman itsensä laajempaan kokonaisuuteen. Koko minuuden käsite joutuu uuteen arviointiin. 

Asentoharjoituksista on helppo siirtyä hengitysharjoituksiin, keskittymisharjoituksiin ja meditaatioon. Kiinnostus saattaa myös herätä mantrojen resitointiin, ja sen kautta äänenkäytön ja äänen värähdysten tutkimiseen, sekä intialaiseen filosofiaan tai mytologiaan. Joogan perinteeseen kuuluu useita puhdistumisharjoituksia, jotka saattavat lisätä elämäniloa. Itsetutkiskelu voi myös lisätä kiinnostusta koko universumin tutkimiseen, jolloin voi uppoutua joogafilosofian teoksiin. Joogafilosofian lukeminen on hyvää aivojumppaa, varsinkin jos yrittää ymmärtää ja jopa kehitellä itse vastauksia kiperiin aiheisiin. 

Kannattaa kuitenkin muistaa, että joogan harjoittaminen ei vaadi oppilaalta omien arvojen tai uskomusten muuttamista. Kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti. Kukaan ei vai antaa joogassa tiukkoja sääntöjä, miten pitää käyttäytyä tai mihin uskoa. Jos muutoksia kehossa tai mielessä tapahtuu, ne tapahtuvat oppilaan omasta tahdosta ja vähitellen. Opettajan pitää omata psykologista ymmärrystä, miten oppilaan kanssa edetään, "astumatta oppilaan varpaille".

Suurin mysteeri joogan filosofiassa on, mikä on kaiken elämän takana. Onko olemassa voimaa joka ohjaa voimaa. Onko olemassa muuttumatonta henkeä, jumalaa, jälleensyntymistä ym. ja mikä on meidän oma suhde niihin. Näkemyksiä on ehkä yhtä monta kuin on tulkitsijaakin. On kuitenkin upeaa lukea tai kuunnella, miten muut ovat lähteneet ratkaisemaan elämän mysteerejä.  

Yleisimmin tunnettuja joogan perinteisiä linjoja ovat Hatha jooga, Raja jooga, Tantra jooga, Bhakti jooga, Jnana jooga, Kriya jooga ja Astanga jooga. Patanjalin joogasutrat sekä Bhagavad Gita ovat taas kaikkein luetuimmat joogatekstit. Rg Vedasta löytyy ensimmäinen maininta joogasta noin neljän tuhannen vuoden takaa. Joogan harjoittajia kutsuttiin silloin nimellä Muni, myöhemmin heitä alettiin kutsua Joogeiksi. Jooga tarkoittaa mielen hiljenemistä (chitta vrtti nirodaha- mielen toimintojen pysäyttämistä), mutta myös Samadhia (yogah samadhih), eli syventymistä ja samaistumista yhteen kohteeseen. Joogan lopullinen päämäärä, Patanjalin mukaan, on kuitenkin kaivalya eli täydellinen vapautuminen elämän kiertokulusta (luonnon eli prakrtin sulautuessa yliluontoon eli purusaan). Muissa perinteissä samaa päämäärää kutsutaan Nirvanaksi (Buddhalaisuus) tai Moksaksi (Zeniläisyys). 

7. Voiko kuukauden joogaretriitille lähteä vaikka olisi aivan aloittelija? Entäs viikon joogaintensiiville? Mistä olisi paras aloittaa?

Aloittaminen on aina rauhallista ja oman kehon kuntoa kuuntelevaa. Siksi ei ole niin suurta eroa, missä joogan aloittaa. Joogaretriitti tai -intensiivi on kuitenkin nopea tapa päästä suoraan asiaan. Kun olosuhteet on luotu joogan harjoitusta tukeviksi, myös keho ja mieli alkavat taipua ja rentoutua helpommin.   

8. Millaisia vaikutuksia joogalla on yleisen hyvinvoinnin kannalta?

Jooga vaikuttaa positiivisesti mm. ruoansulatukseen, lihasjännityksiin, stressiin, lihaskuntoon, notkeuteen ja mielen kirkkauteen. Jooga lisää itsetuntemusta ja joogan harjoittaja pystyy ottamaan paremmin vastuuta omasta elämästään. 

Luettelosta voisi tehdä pitkän, mutta sanotaan, että joogaajalla on yleensäottaen keskivertoa optimistisempi elämänkatsomus ja parempi terveys. Nämä ovat helposti havaittavia joogaharjoituksen vaikutuksista.