Alennus Sanctumin verkkokauppaan.

Ihania uutisia lukijoilleni! Sanctum haluaa tarjota verkkokauppaansa koko helmikuun ajan 25 % alennuksen kaikista tuotteista!

Tutustuin Sanctumin tuotteisiin viime syksynä, mutta en ole ennättänyt kirjoittamaan niistä. Sarjan tuotteet ovatkin niin hemmottelevia, että niille saa omistaa kokonaisen oman bloggauksen! Tuotteet ovat luomusertifioituja ja todella laadukkaita ja niitä myydään vain kauneushoitoloissa.

Tuotteiden raaka-aineet tulevat 100 %:sti luonnosta ja raaka-aineista 76-100 % on luomulaatuisia! Kun syynää ekosertifioitujen tuotteiden selosteita, ei kovinkaan moni käytä raaka-aineista kuin 20-30 % luomua. Joten yli 90 % on jo siis ihan huikea määrä. Lisäksi raaka-aineissa käytetään reilun kaupan toimittajia aina kun mahdollista. Sanctumin tuotteissa ei ole mitään synteettisiä raaka-aineita ja lisäksi sarja on täysin vegaaninen. Koko sarjan ideologia on alusta loppuun saakka mietitty ja pakkauksetkin valmistetaan kierrätysmateriaaleista ja ne ovat uudelleen kierrätettävissä.

Sanctum on australialainen perheyritys ja sen tuotteet sopivatkin koko perheelle. Myös miehille on omat tuotteensa! Laitoinkin exäni kokeilemaan viime syksynä miesten tuotteita dödöstä ihonhoitoon ja kehuja tuli! Itse olen testannut Body Polishin, joka on aivan taivaallinen kahvivartalokuorinta. Sitä kun sekoittaa kookosöljyn kanssa, saa täydellisen vartalonkuorinnan. Siitäpä inspiroituneena kehittelinkin oman vartalonkuorintareseptini. 

Kampanjan myötä sain testattavakseni tuotteita matkakoossa. Pakkaus sisälsi Body Puff-vartalokuorinnan (joka on siis valmiiksi geelimäinen kuorinta, Body Polish pitää sekoittaa voiteeseen tai öljyyn), Body Balm-vartalovoiteen, Soothing Cream Cleanserin, Moisture Replenish-kosteusvoiteen sekä Hand & Nail Repair-käsivoiteen. 

Tykkäsin joka ikisestä tuotteesta. Suosikkeja olivat erityisesti puhdistusvoide sekä vartalovoide. Puhdistusvoiteen koostumus on näillä säillä juuri oikea minun iholleni. Ei kuivata ihoa tai jätä kiristävää tunnetta, mutta puhdistaa kuitenkin tuntuvasti. Monista puhdistusmaidoista jää ikävän rasvainen tunne iholle. Vartalovoide taaskin oli ihan omaa luokkaansa, vai miltä kuulostaa seuraavanlainen INCI:

Aloe barbadensis Leaf Juice*, Cocoa (Theobroma cacao) Seed Butter*, Coconut (Cocos nucifera) Oil*, Chamomile (Chamomilla recutita matricaria) Flower Extract*, Cetyl Alcohol, Glycerin*, Glyceryl Stearate, Sodium Stearoyl Lactylate, Shea (Butyrospermum parkii) Butter*, Honeysuckle (Lonicera caprifolium) Flower Extract, Vanilla planifolia Fruit Extract*, Honeysuckle (Lonicera japonica) Flower Extract, Macadamia integrifolia Seed Oil*, Tocopherol, Styrax benzoin Gum, Rosewood (Aniba rosaeodora) Oil, Xanthan Gum, Ylang Ylang (Cananga odorata) Oil, Petitgrain (Citrus aurantium amara) Oil, Patchouli (Pogostemon cablin) Oil, linalool

*merkityt ovat luomua, 89 % tuotteen raaka-aineista.

Haluaisin testata kaikki tuotteet, mutta seuraavaksi aion tilata Tone & Refresh Mist-kasvosuihkeen. Myös hiustenhoitotuotteet pääsevät testijonoon.

Momentsin lukijoille siis 25 % alennus kaikista tuotteista koko helmikuun ajan Sanctumin omasta verkkokaupasta. Alennuksen saa, kun kirjoittaa yhteystietojen jälkeen kohtaan Muuta tietoa: Moments -25 %.

Kotimatkan varrella.

Ette ehkä usko tätä, mutta ihanaa olla kotona! Siitäkin huolimatta, että kotini on jääkylmä ja saan nukkua villasukat ja pitkät housut jalassa kahden peiton alla. Oma koti tuntuu kuitenkin pitkän matkan jälkeen vain yksinkertaisesti hyvältä. Ja oli ikävä Romppuakin! Kissaherra on ollut itsekin varsinaisella retriitillä vanhempieni luona. Näytti jopa laihtuneen, tosin taitaa johtua siitä, että äiti on harjannut hänet joka päivä. Toivon ettei pikkuinen masennu joutuessaan takaisin pieneen yksiöön. 

Kehoni käy vielä Thaimaan ajassa. Viime yönä heräsin klo 01.25 pirteänä ja valmiina aamun joogaharjoitukseen. Sain kuitenkin vielä unenpäästä kiinni ja heräsin lopulta 04.45. Oli varsin kummallista tehdä joogaharjoitus lähestulkoon hikoilematta. Sormet ja varpaat olivat lisäksi jäässä koko seisomasarjan ajan. Mutta venyvyys sen sijaan lähti aivan uusiin ulottuvuuksiin. En tiedä mistä johtui, mutta tuntui aivan mahtavalta. Muutenkin oli ihanaa päästä takaisin Juhan rääkkiin. Juha on kyllä oikeasti tosi lempeä, mutta kuitenkin ihanan tiukka ja sopivasti vaativa.

Mutta palataan vielä hetkeksi lomatunnelmiin. Lähdimme siis joogiystäväni Sakarin kanssa Koh Makilta perjantaina. Meillä oli aikaa Tratissa nelisen tuntia ennen lentoa Bangkokiin. Koh Makilta meille suositeltiin paikallisessa Lotus-ostoskeskuksessa vierailua. Suuntasimme siis sinne aikomuksena viettää nuo neljä tuntia siellä. Todellisuudessa pällistelimme paikkaa noin neljä minuuttia, jonka jälkeen totesimme olevamme neuvoa antavien kahvien tarpeessa laatiaksemme suunnitelma B:n. Lotus muistutti jotakuinkin jenkkityylistä Prismaa. Paikallisten on varmaan joskus vaikea ymmärtää, että länsimaiset turistit saattavat kaivata ennemminkin autenttisuutta.

Palkkasimme itsellemme taksikuskin pariksi tunniksi, jotta saimme tavaramme säilöttyä eikä tarvitsisi rahdata niitä ympäri Tratia. Kävimme paikallisilla markkinoilla. Emme ostaneet mitään, mutta oli vain ihanaa käveleskellä ympäriinsä, tutustua paikallisten meininkiin ja tutkia mitä kaikkea markkinoilla myydään. Tuoreiden kasvisten ja hedelmien tarjonta oli varsin kirjava.

Pyysimme taksikuskiamme vielä viemään meidät johonkin temppeliin. Perinteisen temppelituristikierroksen sijasta hän veikin meidät munkkiluostariin. Munkit olivat siivouspuuhissa meidän pöllähtäessä paikalla. He suhtautuivat vierailuumme tyynesti hymyillen. Paikassa vallitsi ihana rauha ja hiljaisuus. Munkkina eläminen ei liene hullumpaa.

Thaimaassa huvitusta aiheuttavat välillä pienet yksityiskohdat. Luostarin pihalla oli veistoksia miehistä, jotka joivat olutta. Asetelman ympärillä oli kasoissa tyhjiä pulloja. Siellä täällä on hassun näköisiä patsaita. Ja krematorion edessä, keskellä luostarin pihaa oli Coca-Cola mainoksin varustettu pikkuinen kioskin tönö. Mutta juuri nämä toistensa kanssa ristiriidassa olevat yksityiskohdat tekevät sen kauneuden.

Tratin lentokenttä oli myös varsin sympaattinen tapaus. Missään lentokenttärakennuksista ei ollut seiniä. Mutta se oli ehkä kaunein lentokenttä ikinä! Suihkulähteitä ja pensaista tehtyjä norsuveistoksia. Lentokonekin oli suoraan kuin sarjakuvista ja koneeseen siirryttiin junalla, joita näkee Linnanmäellä! Bangkok Airways saa kyllä suitsutusta toimivuudestaan ja palvelustaan. Minä sain jopa raw food-aterian lennolla! Tuoretta selleriä ja kunnon tummanvihreää salaattia! Alle tunnin lennolla! Lento maksoi noin 49 euroa ja oli ehdottomasti sen arvoinen. Toinen vaihtoehto olisi kuuden tunnin auto/bussimatka Bangkokiin.

Sakari jatkoi Bangkokista matkaansa Suomeen, minä vietin yhden yön lentokenttähotellissa. Jos joudut joskus yöpymään lentojen välissä Bangkokissa, mutta ei ole järkeä matkustaa keskustaan saakka, suosittelen todella lämpimästi The Cottage Suvarnabhumi-hotellia. Rauhallinen ja todella siisti hotelli. Huoneessa oli parveke, sisäpihalla uima-allas ja aamiainen hyvä. Lisäksi ilmainen kuljetus kentän ja hotellin välillä. Hotelliyö maksoi 30 euroa. Ei paha. Bangkokin uusi lentokenttä on aivan mahtava. Siellä saa helposti kulumaan aikaa muutaman tunnin. Minä jumituin luonnonkosmetiikkaa myyvään keitaaseen. Tai no, sertifikaateista ei voi puhua, mutta syynättyäni tuoteselosteita löysin oikein hyviä tuotteita. Päädyin kuitenkin ostamaan vain tylsästi saippuaa.

Niille, jotka väittävät että Thaimaa on turistien pilaama, voin sanoa, etteivät tiedä mistä puhuvat. Ne oikeat mestat pitää vain ottaa selville. Koh Mak oli aivan ihana ja rauhallinen saari. Resortteja on siellä noin parikymmentä. Osa isompia ja vilkkaampia, osa taaskin pikkuisia ja piilossa kaikelta. Venematkalla Koh Makilta Tratiin poimimme parilta pikkusaarelta matkalaisia kyytiin. En ollut uskoa silmiäni kun näin nämä pikkusaaret! Näytti siltä, että niillä oli vain ehkä yksi tai kaksi pienen pientä resorttia, parikymmentä metriä vitivalkoista hiekkarantaa ja oikeasti neonturkoosia vettä. En voinut kuin haukkoa henkeäni. Venematka oli suorastaan meditatiivinen. Meri oli aivan peilityyni ja vesi loisti turkoosina joka puolella. Olin varma, että siellä olisi delfiinejäkin, mutta onnistuin bongaamaan vain lentokalaparvia. Toinen pienistä saarista oli nimeltään Koh Wai, toisen saaren nimeä en onnistunut bongaamaan mistään. Koh Makin vieressä on myös pikkuinen saari nimeltään Koh Rayang, joka oli lempihippibiitsiämme vastapäätä. Ihailimme saarta monta kertaa, mutta ei tullut kuitenkaan käytyä siellä. Mutta kyllä näitä rauhallisia saaria löytyy vaikka kuinka paljon!

Teen vielä infopostauksen retriitistä hintoineen, varmaan tässä lähipäivinä. Petrin haastattelun julkaisen heti, kun hän on kertaalleen lukenut kysymykset ja vastaukset vielä läpi. Hyrisen edelleen onnesta, reissusta jäi pelkästään hyvä olo ja mieli. Tuntuu ihan varpaissa asti. Tänään tein myös ihanan huomion, kun lähdin töistä: oli valoisaa! Kevät tulee! Jihuu!

Selkäranganpidennys.

Siinäpä paras koskaan saamani vinkki ja kenties suurin oivallus asanaharjoitukseen liittyen. Neljä viikkoa sitten olin sitä mieltä, etten kykenisi vielä ainakaan pariin vuoteen tekemään taaksetaivutuksia ilman avustusta. Ajatus tuntui todella pelottavalta, vaikka Petri sanoikin ettei se kaukana ole. Hymyilin epäuskoisena.

Tänään oli toiseksi viimeinen harjoitus täällä. Pudottauduin taaksetaivutuksissa siltaan itse, Petri oli kylläkin tukena, mutta tein työn itse. En kaipaa tähtioppilaan leimaa tai säännöllisiä kehuja asanoistani. Tiedän kyllä itse milloin tuntuu hyvältä eikä silloin kehuja kaipaa. Ja nyt tuntuu hyvältä! 

Arvostan Petriä opettajana valtavan paljon. En ole koskaan saanut yhtä hyvää opetusta ja avustusta. Sen lisäksi, että Petrillä on aivan uskomattoman hyvä avustustekniikka, arvostan häntä myös ihmisenä erityisesti. Hän ei pidä itsestään meteliä ja mikä hienointa, hän oikeasti tekee ja toimii niin kuin puhuu. Ihanaa autenttisuutta ja aitoutta.

Olemme työstäneet neljässä viikossa siltoja ja taaksetaivutuksia ihan huimasti! Minulla on ollut aina pieni pelko niitä kohtaan. Olen pelännyt, että loukkaan alaselkäni. Mutta taaksetaivutukset ovat tekniikkalaji. Aivan uskomatonta kuinka selkä on lähtenyt avautumaan, kun tekniikka on oikea. Ja lisäksi se tuntuu turvalliselta ja vahvalta! En pysy housuissani, kun odotan kotisalilleni Annankadulle pääsyä Juhan ohjaukseen ja kertomaan mitä kaikkia oivalluksia täältä olen saanut!

Takaisin tähän selkäranganpidennykseen. Miten yksinkertainen vinkki! Pidennä selkärankaasi. Aivan mahtavaa! Se toimii kaikessa. Sekä eteen- että taaksetaivutuksissa. Olen aina ajatellut eteentaivutuksissa vain vatsaa. Että taivutus lähtee sieltä syvältä ja vatsaa viedään alaspäin. Mutta selkäranganpidennys toimii vieläkin paremmin. Kun ensin pidentää selkärankaa, avaa rintakehää ja saa tilaa nikamien väliin ja vasta sitten taivuttaa, lähtee homma ihan uusille uomille. Ja alaselän tuntemukset ovat täysin erilaiset. 

Olen lisännyt hengityksiä Urdhva Dhanurasanoissa entisestään. Olen vähintään 3x10 hengitystä tai niin pitkään kuin jaksan. Koitan rentouttaa pakaroita ja selän lihaksia, mutta samalla pitää bandhat. Haastavaa, mutta kun jaksaa sinnikkäästi harjoitella, tapahtuu parissa viikossakin huima kehitys. Ja taaksetaivutuksissa selkäranganpidennys ja samalla rintakehän avaus tuntuu olevan se avain. Huippua. Näissä fiiliksissä on varsin mukavaa palata kotiin!

Eat, Pray, Love.

Otsikko ei voisi paremmin mennyttä kuukautta kuvastaa. Ihan senkin vuoksi, että olen ahmaissut kyseisen kirjan sekä elokuvan täällä ollessani. Tuntuu kuin eläisin tällä hetkellä päähenkilö Lizin elämää, paitsi että minulla ei ole takanani sentään avioeroa. Vaikka ero onkin. Olen saanut kirjasta paljon aatoksia ja voimaa. Ja ah, se on niin ihanan helppolukuinen, mutta silti täynnä oivalluksia ja syvälle meneviä ajatuksia.

Uskottavuuteni saattaa kärsiä tämän postauksen myötä, mutta kirjan mukaan minua voisi tällä hetkellä nimittää Pöperöksi, kuten Richard Teksasista Liziä kutsuu heidän ollessaan Intiassa ashramissa. Nimittäin jollen ole tekemässä joogaharjoitusta, opiskelemassa workshopissa, uimassa tai rannalla lekottelemassa, olen hyvin todennäköisesti syömässä.

Täällä syödään usein. Neljä kertaa päivässä. Ja ruokaa on paljon. Ja se on hyvää. Syön kaikkea mitä en kotona söisi. Riisiä, nuudeleita, tofua ja munia. Ja jäätelöä. Paljon jäätelöä. Aamiaiseksi sentään surautan vihersmoothien, mutta raaka-aineet eivät ole yhtä hyvät kuin kotona, vaikka toisin saattaisi ehkä kuvitella. Luulen, että olen jopa saanut täällä lisää painoa päivittäisestä joogaharjoituksesta huolimatta. Minusta on todellakin tullut kirjaimellisesti Pöperö. (Että suosittelen mieluummin viiden päivän mehupaastoa kuin kuukauden joogaretriittiä tropiikissa, mikäli haluaa puhdistaa kehonsa.)

Tänään oli vapaapäivä kaikista workshopeista ja suuntasimme sen kunniaksi saaren toiselle puolelle Little Moon Resortiin. Ihanan pieni, rauhallinen ja kotoisa resortti pikkuisella biitsillä. Hiekka oli polttavaa, aivan kuin olisi tulisilla hiilillä kävellyt. Vesi tuntui aluksi sameammalta kuin meidän biitsillä, mutta kun ui kauemmaksi, muuttui pohja vitivalkoiseksi ja oman varjonsa näki taas pohjassa selvästi. Ja resortin ravintolassa on saaren paras kokki. Näin tiesi kertoa Miss Nong, saaren paras hieroja.

Oivoi, söimme paljon. Uppopaistettuja nyyttejä, pad thaita, green apple & mango spicy salaattia, sitruunaruoho kookoskeittoa ja lemon mint ja passion shaket. Kämppikseni Mirka on heikkona pannukakkuihin ja vohveleihin. Minä tyydyin jälkkäriksi espressoon. Huh. Mutta ruoka oli hyvää. Kerrassaan.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Meidän resortin vieressä sijaitsevassa Coco Cape Resortissa on varmaan saaren övereimmät jäätelöannokset. Coco Capen omistaa kolme Bangkokilaista arkkitehtiä ja resort onkin tosi kivasti rakennettu. Mutta ne jäätelöannokset. Ovat kerrassaan vaatineet erityistä arkkitehtuurista osaamista. Voitte vain arvuutella mikä alla olevista jälkkäreistä kuului minulle. Pannukakku oli Mirkan.

Kyllä Vitamixiä ja omia pöperöitä onkin jo ikävä! Ja kokkailua onkin luvassa heti palattuani. Kertoilen siitä ensi viikolla. Nyt vielä pari päivää jäljellä, nautin todellakin jokaisesta sekunnista!

Energy Healing.

Petrin energy healing-workshop alkoi eilen. Enpä ole aikoihin innostunut mistään yhtä intohimoisesti! Kurssi on todella mielenkiintoinen. Emme tietenkään ehdi viikossa oppimaan kuin pintaraapaisun, mutta jo kahden harjoittelukerran jälkeen pystyin tuntemaan hoidettavani kivun ja sen lähteen. Petri on koulutukseltaan jäsenkorjaaja ja hän teki parantajan työtä päätoimisesti kahdeksan vuotta käyttäen eri tekniikoita energiaparannus kaiken perustana.

Olen muuten täällä ollessani tehnyt Petristä haastattelun. Julkaisen sen joskus lähipäivinä, joten kannattaa pysyä langoilla, mikäli Petrin ajatukset kiinnostavat!

Energiaparannus tuntuu minulle jotenkin omituisen luonnolliselta jutulta. Heräsi palava kiinnostus opiskella tätä lisää. Jos tiedät Helsingissä jotain hyvää paikkaa tai henkilöä oppimiseen, olisin kiitollinen kaikista vinkeistä. Ja tiedoksi ystävilleni; saatte luvan olla potilaitani, sillä haluan ehdottomasti harjoitella tätä lisää kotiin palattuani :)

Kurssilla harjoittelemme parannusta turvallisesti, vain fyysisellä tasolla emmekä mene mentaaliselle tasolle lainkaan. Harjoittelemme myös toisen ihmisen energioilta suojautumista, jotta emme jää kantamaan niitä omaan kehoomme.


Energiaparannus saattaa kuulostaa ehkä hieman hihhulilta. Kyseessä ei kuitenkaan ole uskominen mihinkään korkeimpiin voimiin vaan energiaparantaminen on ainoastaan tuntemista. Tärkeintä on, että ei odota tai yritä mitään. Suurin virhe on nimenomaan, että yrittää tuntea jotain. Ajattelu ei auta prosessia, oleellista on vain tuntea. Yksinkertaista vai mitä ;) Aluksi harjoittelemme menetelmää ilman käsiä. Keskitymme vain tuntemaan energiavirtauksen, energiatukokset ja jännitykset. Sitten keskitymme ikään kuin sulattamaan ne. Lopuksi tunnustelemme tapahtuiko muutosta ja keskustelemme potilaan kanssa tuntemuksista.

Päivät kiitävät mieletöntä vauhtia, kohta jo palaan Suomeen, sunnuntaina. Mielenkiintoiset ajat ovat nyt käsillä. Näyttää siltä, että vuosi 2012 on todella uuden aikakauden alku aina presidenttiä myöten!

Lumiseen Suomeen paluu tuntuu todella absurdilta täältä tropiikin keskeltä. Istuskelen tällä hetkellä uima-altaalla, turkoosi meri vieressäni. Värit ovat niin kauniita joka puolella. Ja siellä on kuulemma kamalasti lunta ja pakkasta. Minulla ei ole edes talvikenkiä! 

Inspiraation lepatus sydämessä.

Inspiraatiosta on tullut pysyvä olotila. Se hyrisee sydämessä. Paremmin en osaa tunnetta kuvailla. Eräänä iltana auringonlaskua katsellessani tunsin, että tänä vuonna toteutan unelmani. Parannan itseni oman mielen peloista, lukoista, häpeästä. Otan siveltimet omiin käsiini ja maalaan elämästäni sellaisen kuin haluan.