Vaakatasossa neljä päivää sateenvarjoa hajalle piiskaava kaatosade voi olla kurjaa jopa Pariisissa.
Hotellista ei kannata maksaa, vaan vuokrata ihana väliaikainen koti.
Kumkvatit ovat uusi aamupalaherkku, välipalaherkku ja iltapalaherkku.
Vaikka kuinka haluaisin heittäytyä ranskattareksi ja nauttia creme bruleeta, croissantteja, cafe viennoisia ja Ladureen vaaleanpunaisia kermahökötysunelmia, totuus on, että kehoni kestää moista menoa korkeintaan kaksi päivää.
Pariisin virallisesti parhaaksi julistamani ravintola on autenttinen ja pieni kasvisravintola, josta kuulette lisää myöhemmin. Mestasta saa niin hyvää ruokaa, että se itkettää.
Tästä lähtien aion hemmotella itseäni jokaisella Pariisin reissulla Melvita Spassa Rue de Rennesillä. Kukkaiskasvohoito oli liioittelematta elämäni paras kasvohoito.
Sydäntään kannattaa kuunnella Pariisissakin eikä asettaa itselleen liian tiukkoja suunnitelmia. Kaupunkia ei kuitenkaan voi ahmia kerralla kovinkaan paljoa. Parasta on suunnata sinne minne nokka näyttää ja mikä tuntuu aidosti hyvältä. Yllättäviä löytöjä voi kävellä vastaan ja vastaavasti ennalta suunnitellut paikat voivat tuottaa pettymyksen.
Rakastan Pariisia. Rakastan sitä vapauden ja tilan tunnetta, minkä kaupunki saa sielussani aikaan. Rakastan Pariisin esteettisyyttä. Rumatkin asiat ovat kauniita ja herkkiä. Silti. Ollakseni rehellinen en tiedä unelmoinko Montmartella asumisesta, vaikka tunnen olevani siellä kotona ja rauhassa. Tunnen olevani kotona yhtälailla myös Koh Makilla. Tunnen olevani kotona Helsingissä. Rakastan Helsinkiä ja näen kotikaupungissani yhä vahvempana sen kauneuden ja potentiaalin, miltä aivan liian moni sulkee silmänsä. Jos minulta kysytään niin haluan olla luomassa tänne kauneutta omalta osaltani. Hitto soikoon, arvostakaa kotianne! Suomalaisesta junttikulttuurista valittaminen on niin last season.
Laajempi pariisireportaasi ilmestyy lähitulevaisuudessa. Kanavassa, joka jääköön vielä arvoitukseksi.
 |
| " You were born an original. Don't die a copy. " |
