Mansikka-seesami-herkku.

Työpäivät ovat nyt kaksitoistatuntisia. Keho ja mieli alkavat olla suhteellisen stressaantuneita. Jos on mahdollista olla ajatuksettomassa tilassa meditoimatta, eilen illalla olin sellaisessa. Mutta en kerrassan valita. Päinvastoin, kaiken väsymyksen keskellä sydämessäni on maailman suurin kiitollisuustila ja rakkaus tätä kaikkea kohtaan, josta te kuulette ensi viikolla.


Eddien intensiivin jälkeen iskenyt räkätauti jatkuu edelleen, joten joogamatto on jäänyt vain haaveeksi, mikä on toki vähän kurjaa, sillä intensiivistä tuli niin hyvät energiat, että olisi ollut ihanaa jatkaa harjoittelua heti. Venyttelen joka päivä aamulla ja illalla pitääkseni kehoa nyt auki. Se on hyvä tapa myös rauhoittua hetki töiden keskellä. Jooga on muutakin, kuin asanoita, se on hyvä palauttaa mieleen tämmöisinä hetkinä.


Laitetaan tähän väliin teille herkku parin viikon takaa, jonka surautin makeannälkääni kaapista löytyneistä aineksista. Mainittakoon, että jääkaappini on myös viime aikoina ammottanut tyhjyyttään. Se jos mikä on varma merkki väsymyksestä. Onneksi on EkoSeGo, joka toimittaa kaiken super nopeasti. Eilen kiikutin laatikollisen herkkuja postista kotiin. Vielä kun joku toisi lehtivihreät ja kissanruoat kotiovelleni!


Jostain syystä seesaminsiemenet ovat maistuneet viime aikoina erityisen paljon. Paras tapa on liottaa niitä kerralla koko pussi ja kuivattaa sitten kuivurissa. Sen jälkeen niitä voi käyttää spontaanisti milloin tahansa inspiraation tai himon iskiessä.





Mansikka-seesami-herkku

1/2 dl yön yli liotettuja seesaminsiemeniä

1 banaani

100 g mansikoita

1/2 rkl kookossokeria

1 rkl lucumaa

1 tl luonnonvaniljaa

1 rkl tocotrienolsia

1/2 sitruunan mehu

vettä

Jauha liotetut seesaminsiemenet tehokkaassa blenderissä matalalla teholla jauheeksi. Lisää loput ainekset sekä loraus vettä ja blendaa täydellä teholla sileäksi.





Aurinkoista torstaipäivää ihanat!

07.06.2012

Eddie Sternin joogaintensiivillä.

Takana on seitsemän päivää Eddie Sternin joogaintenviisiä. Minulla ei ollut viikon suhteen minkäänlaisia odotuksia. Ei ehtinyt olla. Tajusin vasta kurssia edeltävänä iltana, että joogamattonikin oli visusti lukkojen takana Annankadun salilla, kun kurssin kolme ensimmäistä päivää olivat Yrjönkadun uimahallin yläkerrassa. Kolme ensimmäistä harjoitusta olivat vedettyä ykkössarjaa ja tämän vuoksi emme olisi mahtuneet Annankadulle. Odotuksia ei siis ollut ja silti viikko ylitti odotukseni - tai antoi minulle enemmän, kuin olisin voinut kuvitella.

Eddie Stern on yksi Sri K. Pattabhi Joisin eli gurujin läheisimmistä oppilaista. Hän on tunnettu hindulaisen kulttuurin ja uskonnon tuntemuksestaan ja hänen joogashalansa New Yorkin Sohossa on intialaistyylinen temppeli. Eddie kiertää jonkin verran maailmalla opettamassa, mutta panostaa pääosin omalla shalallaan opettamiseen. Hän oli ensimmäisen kerran Suomessa vuosi sitten, jolloin en itse osallistunut kurssille, mutta tällä kertaa väijyin kurssipaikkaa kärppänä, sillä kurssi täyttyi todella nopeasti.

En ole tehnyt vedettyä harjoitusta sitten mysore-harjoitukseen siirtymisen ja jännittin hieman etukäteen miltä vedetyt tunnit mahtaisivat tuntua. Olen tottunut tekemään omaa harjoitustani melko hitaasti ja käytän yleensä aikaa kehon tunnusteluun asanoihin asettautuessani. Kolme ensimmäistä aamua olivat siis vedettyjä harjoituksia, mitä seurasi kolme mysore-harjoitusta ja viimeisenä päivänä teimme jälleen vedetyn harjoituksen. 

Yllätyksekseni sain vedetystä harjoituksesta paljon oivalluksia omaan harjoitukseeni. Olikin todella antoisaa poiketa välillä siitä mihin on arjessaan tottunut. Nopeampi tempo piti mielen paremmin keskittyneenä. Parasta oli kuitenkin se, että harjoituksen jälkeen olin täynnä energiaa iltaan saakka. Usein oman harjoitukseni jälkeen kestää jonkin aikaa, että energiatasot palautuvat taas normaaliksi. Vedetty oli myös lyhyempi kuin oma harjoitukseni, mutta keveyden ja flown tunsi erilaisena jo istumasarjassa. Hyvään flowhun vaikutti kyllä osaltaan myös toisten ihmisten energiat. Ihanaa harjoitella välillä samaan tahtiin yhdessä muiden kanssa!

Olen siirtynyt jokin aika sitten harjoittelemaan kakkossarjaa ja olen miettinyt harjoituksen nopeuttamista sen vuoksi. Ei ole mitään järkeä tehdä yli kahden tunnin harjoitusta. Nopeampi rytmi ohjelmoitui kehoon ja mysore-aamuina minulla kuluikin aikaa alle kaksi tuntia harjoitukseeni taaksetaivutusten kanssa ja energiatasot olivat jälleen korkealla salilta lähdettyäni. Tarkoitus on kuitenkin energisoitua harjoituksesta eikä käyttää siihen kaikkia voimiaan. Haastavinta onkin se vaihe, kun ei ole kakkossarjassa vielä niin pitkällä, että voisi katkaista ykkössarjan, vaan täytyy tehdä ensin ykkönen alle ja siihen kakkossarjan asanat päälle.

Asanoiden suhteen ei tullut mitään maailman suurimpia oivalluksia, vaan kurssin parasta antia olivat joogafilosofia ja chanting-tunnit, joita oli kurssin jokaisena iltana. Eddiellä oli uskomattoman laaja tietämys joogan filosofiasta. Mutta samoin hänellä oli myös kyky tuoda asiat lähelle tavallisen ihmisen arkea ymmärrettävästi ja jopa hauskasti. Hän sanoi itsekin, että asuttuaan Intiassa eri ashrameissa, kurjaa oli monien paikkojen kapeakatseisuus. Se, että luetellaan säännöt miten pitää elää ja muodostaa päivän rutiininsa ja toistaa ne päivittäin saavuttaakseen Jumalan ja siltikin annetaan ymmärtää, ettei ole koskaan tarpeeksi lähellä Jumalan saavuttamista. Tämmöinen meininki tekee kyllä elämästä todella ankeaa ja vakavaa puurtamista.

Tein luennoilla ensimmäistä kertaa joogan filosofian ja sutrien kautta syvempiä oivalluksia siitä, kuinka ne linkittyvät elämään, asanaharjoitukseen ja miksi teemme asanaharjoitusta lähes päivittäin. Tottakai pintapuolisesti on helppo lukea joogan vaikutuksista, mutta sukeltaminen syvemmälle sutriin avaa ihan uudenlaisia näkökulmia ja laajentaa taas omaa näkemystään ja ymmärrystään joogasta. Joogasutrat eivät ole mitään maailman helppolukuisimpia ja tajuisimpia juttuja. Yhden sanan taakse kätkeytyy monen monta käsitettä, joiden ymmärtäminen vie tovin. Siksi oli ihanaa kuunnella Eddietä, koska häntä oli niin helppo ymmärtää.

Kaikista ihaninta kurssissa oli kuitenkin chantaus! Koh Makilla oli myös jonkin verran chantausta, mutta ei kuitenkaan päivittäin ja Eddie osasi kyllä johdattaa chantauksenkin merkitykseen ja vaikutuksiin uudella tavalla. Chantaus on puhdistavaa, vapauttavaa,  mieltä rauhoittavaa sekä eheyttävää. Äänellä on mentaalisten vaikutusten lisäksi vaikutuksia myös fyysiseen kehoon. Olen aina pitänyt laulamisesta, vaikka en osaakaan laulaa. Mutta chantata voi kuka vaan lauluäänestä huolimatta! Eikä ole mitään väliä osaako sanoja vai ei. Eddie lauloi ensin, me toistimme perässä, aina en kuullut miten sanat menivät, mutta hoilottelin perässä. Enkä varmasti ollut ainoa, jolla meni jotkin sanat hieman ohi. Olisi ihanaa, jos joogakoululla järjestettäisiin chantaus-sessioita säännöllisesti nyt kun pääsi laulamisen makuun. 

Eddiellä oli hyvä energia ja hän oli rento, lempeä ja hauska tyyppi. Hän ei tehnyt itsestään suurta numeroa tai nostanut itseään oppilaiden yläpuolelle, vaikka onkin yksi maailman arvostetuimmista ja kuuluisimmista joogaopettajista. Eddie tulee vuoden päästä uudelleen Helsinkiin. Minulla on haaveissa New Yorkin matkan ennen sitä ja mikäli se toteutuu, menen varmasti harjoittelemaan Eddien salille.

Olin haaveillut tämän aamun joogasta eilisen lepopäivän jälkeen. Heräsin aamulla kaktus kurkussani nokka tukossa. Joogat jäi, aamu alkoi kevyellä venyttelyllä. Pakurit ja inkiväärit padalle, kaikki muutkin kesälentsun häätö-vinkit otetaan vastaan! 

Kaunista sunnuntaita teille!

Kuvat Eddien kurssilta otti Petri Räisänen.

Ps. Niin ja hei, minun piti vinkata, että rekisteröityminen Petri Räisäsen Koh Makin retriitille on alkanut! Voit lukea omat kokemukseni ja vinkkini retriitistä täältä.

07.06.2012

Ihan kohta...

07.06.2012

Intialaiset kräkkerit ja seesami-kurkuma-tahna.

Viikon takaisten raakasämpylöiden kanssa kuivuriin sujahti myös kräkkeritaikina, jonka tekaisin sen kummempia miettimättä täysin intuitiolla. Mielessäni siinti vain jonkin sortin intialainen makumaailma ja fenkolinsiemenet.


Minulla on ollut fenkolinsiemeniä kohtaan viha-rakkaus-suhde. Lähtökohtaisesti tykkään fenkolinsiementen voimakkaasta mausta, mutta jos niitä pääsee ruokaan yhtään liikaa, saan överit, jonka jälkeen en voi edes haistaa siemeniä moneen kuukauteen. Viime aikoina olen potenut himoa tuoretta fenkolia kohtaan, jonka myötä siemenet ovat taas alkaneet kiinnostaa. Tällä kertaa olen onnistunut käyttämään niitä oikeita määriä ja makua on tullut juuri sopivasti.


Tässä kräkkerireseptissä voi tosin herkkämakuisempi käyttää siemeniä vieläkin varovaisemmin, sillä omat makunystyräni ovat raakaruoan myötä tottuneet melko intensiivisiin makuihin. Kräkkereiden päälle valmistin tahnaa seesaminsiemenistä ja tuoreesta kurkumasta (johon on edelleen non-stop himo). Pari viipaletta luomutomaattia ja muutama vesikrassin lehti päälle ja sunnuntain herkkuleipäset ovat valmiita sujahtamaan suuhun! Seesaminsiemenet pääsivät myös jälkkäriin, mutta sen reseptin säästän ensi viikolle!





Intialaiset kräkkerit

4-5 dl liotettuja kultaisia pellavansiemeniä

3 dl liotettuja kurpitsansiemeniä

1 tl laadukasta suolaa

2-3 tl kurkumaa

2-3 tl curryjauhetta

1 tl jauhettua inkivääriä

1 tl fenkolinsiemeniä

1 ruukku tuoretta korianteria

Liota siemeniä yön yli tai 8 tuntia. Hienonna fenkolinsiemenet morttelissa ja silppua korianteri. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi ja levitä taikina ohueksi levyksi kuivurin teflex-alustalle tai leivinpaperin päälle. Kuivata kuivurissa alle 42 asteessa tai kiertoilmauunissa luukku hieman raollaan. Käännä levy ylösalaisin muutaman tunnin kuivattelun jälkeen ja irrota teflex-alusta. Jatka kuivattelua, kunnes kräkkerit ovat täysin rapeita ja kuivia. 

Vinkki: vaikka et omistaisi kuivuria, kannattaa hankkia teflex-alustoja, sillä leivinpaperi saattaa tarttua kräkkerilevyn pohjaan kiinni ja sitä on hankala irroittaa. Alustoja voi tilata Raakapuodin kautta tai mm. Keimlingistä ja Juicelandista.





Seesami-kurkuma-tahna


1 dl liotettuja seesaminsiemeniä
1 rkl mantelivoita
4 cm pätkä kurkumaa
ripaus laadukasta suolaa
1 tl curryjauhetta
1 tl kookossokeria
1/2 dl oliiviöljyä
vettä


Jauha yön yli liotetut seesaminsiemenet tehokkaassa blenderissä matalalla teholla jauheeksi. Lisää loput ainekset öljy pieninä lorauksina ja blendaa ensin matalalla teholla ja sitten täydellä teholla tahnaksi. Lisää vettä tarvittaessa.





Ps. CocoVin blogista löytyy resepti raakasämpylöiden täytteeksi!

" You were born an original. Don't die a copy. "

Lempeää puurtamista.

Hei vaan! Ajattelin kertoa, että täällä ollaan ja olen elossa! Minusta tuntuu, että elän eri ajassa todellisuuden kanssa. Aivan kuin olisin kirjoittanut blogiini viimeksi eilen, mutta bloggaushistoria näyttääkin sunnuntaita. Joku on taatusti kääntänyt ajankulun pikakelaukselle.

Elän tällä hetkellä parisuhteessa kahden J:n kanssa. Ja yhden R:än. Toinen J on Jutta ja toinen rakas lapsemme, joka näkee päivänvalon sitten kun se päivä koittaa. Entinen suorittajaminäni olisi istunut vaikka kellon ympäri työhuoneella naputtamassa konetta, jotta kaikki sujuisi suunnitellun aikataulun mukaisesti. Nykyinen minäni on sen verran lempeä itseään kohtaan, että tunnistaa kehossa heti ylikierroksien merkit. Ja silloin on parasta sulkea kone ja hurauttaa Kumpulaan hoitamaan parisuhdetta karvajalkaisen R:än kanssa. (Hän on aloittanut nyt ulkoilukauden.)

Hullunkurista on se, että työpäivät tuntuvat kahden tunnin mittaisilta, vaikka tunteja olisi takana täyden työpäivän verran (ja joskus hieman enemmänkin). Joudun sitä kirottua Exceliäkin tuijottamaan, mutta sekin tuntuu totaalisen erilaiselta kuin aikaisemmin. Itselleen tekeminen on käsittämättömän monimuotoisella tavalla palkitsevaa!

En ole koskaan joutunut opettelemaan kärsivällisyyttä, läsnäoloa ja avoimuutta yhtä konkreettisesti, kuin nyt. Tällä hetkellä ne ovat kolme tärkeintä asiaa elämässäni. Ja sikäli kun oikein muistan, noiden asioiden opettelua taisin tilata itselleni jo alkuvuodesta Koh Makilla. Hätiköinti tai asioiden väkisin jouduttaminen ei auta sitten piirun vertaa, vaan kostautuu saman tien. Sitten tehdään jupisten samat työt kahteen kertaan. Tekemistä on niin paljon, että koittaessaan edetä nopeasti, ei oikeastaan etene yhtään minnekään. Hetken päästä kuitenkin huomaa, että tehtävää on vielä tuhottoman paljon. Parasta siis hyväksyä se, säilyttää tekemisessä rauha, ilo ja huolellisuus. Ja huolehtia kunnon lounaasta. Laitamme ruokaa joka päivä itse, kelloon katsomatta.

Tämän hetkinen elämäni saattaa kuulostaa uuvuttavalta, mutta kerrottakoon, että olen voimissani ja hyvin onnellinen kaikesta! Stressinsietokyvyn joutuessa koetukselle, lepään heti. Jooga on edelleen hyvin tärkeä osa arkea. Mutta hieman vähemmän juuri nyt, kuin kuukausi sitten. Annan itselleni välillä myös pari tuntia enemmän aamu-unta. 

Lauantaina alkaa Eddie Sternin viikon kestävä joogaintensiivi. Luulen, että sen jälkeen otan muutaman päivän totaalisen joogalevon. Intensiivit kun tuppaavat todella olemaan intensiivisiä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta olen odottanut tätä kurssia vuoden päivät!

Hurjaa miten luonto alkaa kukoistamaan taas vauhdilla! Tallustaessani vihertävää Limingantietä pitkin talojen vaihtaessa vuorotellen väriään, saan aina muistutuksen siitä, kuinka onnekas olenkaan saadessani asustaa Kumpulassa. Avonaisesta ikkunasta kantautuu lintukuoron sirkutus ja lämpimän kevätsateen rummutus. Ei todellakaan ole kiire minnekään.

Lämmintä helatorstain iltaa hyvät lukijani!

" You were born an original. Don't die a copy. "

Leivänpuputtajan unelma: raw sämpylät.

Nyt se on vihdoin kehitetty! Nimittäin täydellinen korvike leivälle ja eritoten sämpylöille! 


Oma vatsani kestää leipää nykyään vaihtelevasti, mutta jollen saa gluteenista vatsanturvotusta, tuntuu vähintään siltä, kuin joku olisi kajauttanut lekalla päähän. Energiatasot menevät useimmiten täysin sekaisin (toisin sanoen laskevat jonnekin nollan alapuolelle).


Raakaruoassa on nimenomaan kiehtovaa kehitellä perinteisille möhniitti-herkuille jäljitelmiä, joita syödessä taju ei lähde kankaalle, mutta myöskään herkullisuudesta ei tarvitse tinkiä. 


Muistan pyöritelleen silmiä päässäni, kun näin ensimmäisen raw sämpylä-reseptin Outin tontilla. En uskonut moisen olevan mahdollista. Muistan, että Outi oli käyttänyt sämpylöissä mantelimaidon valmistuksesta jäänyttä massaa sekä irish moss-levästä tehtyä geelia tuomaan kuohkeutta. 


Lauantaina kokkaillessani äitienpäivän cupcakeja tein oivalluksen pohjia pyöritellessäni. Cupcake-pohjat olivat pääosin vain porkkanaraastetta ja kookosjauhoja. Niiden koostumus oli jotenkin täydellisen mehevä ja kuohkea eikä lainkaan liian märkä. Sain totaalisen ahaa-elämyksen! Samalla periaatteella voisi tehdä sämpylöitä! Muistin Outin sämpyläohjeesta irish mossin ja pähkäilin, että mantelimassa voisi tuoda hyvän rakenteen sämpylöihin ja aurinkokuivatuista tomaateista ja oliiveista tulisi puolestaan pikantti makuvivahde. Sitten muistin vielä EkoSeGosta kaupanpäällisenä saamani raw hirssijauhon, jolle en ole oikein keksinyt käyttöä. Pystyin jo kuvittelemaan mielessäni, että tämä ohje olisi täysi napakymppi!


Resepti pääsi testaukseen eilen ja täytyy sanoa, että oikeassa olin! Nämä sämpylät tulevat olemaan vielä hitti monella brunssilla, joita aion tänä kesänä takapihallamme järjestää!





Tomaattiset raw sämpylät

3 dl mantelimaidon valmistuksesta jäänyttä massaa

3 dl hienoa porkkanaraastetta kuivaksi puristettuna

2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja (ei öljyyn säilöttyjä)

1,5 dl raakoja oliiveja kivet poistettuna (mm. EkoSeGosta)

3 dl irish moss-geeliä (paras irish moss täältä)

2 dl kookosjauhoja

1 dl raakaa hirssijauhoa (EkoSeGosta)

1 tl kalaharin suolaa tai muuta laadukasta suolaa

rouhittua mustapippuria

2-3 tl kuivattua rosmariinia

2 tl kuivattua timjamia

2-3 tl kuivattua ruohosipulia

pinnalle

liotettuja seesaminsiemeniä (liota väh. 8 tuntia)

Esivalmisteluiksi liota n. 2 dl manteleita vähintään 8 tuntia. Laita samalla likoamaan runsaasen veteen n. 2 dl kuivaa irish moss-levää. Kaada manteleiden liotusvesi pois ja blendaa blenderissä noin litran verran veden kanssa mantelimaidoksi. Siivilöi maito tiheän siivilän tai harson läpi. Ota maito talteen ja käytä esim. smoothieihin tai sellaisenaan. Käytä jäljelle jäänyt mantelimassa sämpylöihin. 

Huuhtele irish moss-levä liotuksen jälkeen huolellisesti ja laita blenderiin. Lisää joukkoon reilu desi vettä ja blendaa täysin sileäksi geeliksi.

Liota aurinkokuivattuja 1-2 tuntia tai kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Hienonna joko terävällä veitsellä aivan hienoksi silpuksi tai monitoimikoneessa.

Sekoita ensin kulhossa mantelimassa, kuivaksi puristettu porkkanaraaste ja hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää jauhoja vähitellen ja sekoita huolellisesti. Poista oliiveista kivet ja lisää taikinaan mausteiden kanssa. Vaivaa taikinaa käsin. Pyörittele taikinasta pieniä sämpylöitä, ripottele pinnalle liotettuja seesaminsiemeniä ja kuivata kuivurissa alle 42 asteessa tai kiertoilmauunissa luukku hieman raollaan, kunnes sämpylöiden pinnat ovat rapsakat (noin 6-8 tuntia).








Sämpylöiden lisäksi kuivuriin pääsi toinenkin herkku, jonka reseptin postaan myöhemmin. Sämpylöiden väliin puolestaan sujahti jotain, minkä saatte lukea viikon päästä CocoVin puolelta!

" You were born an original. Don't die a copy. "

Pastellinvärinen äitienpäivä.

Tämä äitienpäivä on aurinkoinen, herkullinen ja pastellinvärinen. Oma äitini on Keski-Suomessa. Toivottavasti hän herkuttelee ei omatekoisella mansikanmollukkakakulla ja punaa huuliaan uudella huultenrajauskynällä. Jos äiti olisi täällä, hän saisi pastellinvärisiä äitienpäiväherkkuja.


Vaaleanpunainen mansikkasuukko

5 dl mansikoita

banaani

1 rkl tocotrienolsia

1 rkl lucumaa

1 rkl kookosöljyä

mantelimaitoa

Surauta blenderissä sileäksi smoothieksi.











CocoVin Blogista löytyy resepti näihin mintunvihreisiin porkkana-cupcakeihin. Maistuvat yhtä herkulliselle kuin miltä näyttävät. Cupcake-pohjien myötä tein ihan huikean oivalluksen ja nyt pursuaa kokkausinspiraatiota taas niin, että reseptipankki uhkaa räjähtää! Tämä äitienpäivä taitaa siis vierähtää keittössä. Katsotaan kuinka kokeilut onnistuvat, parhaat palat pääsevät blogiin.


Aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää omalle ja kaikille muillekin äideille! 

" You were born an original. Don't die a copy. "

Ruokaa, joka hivelee soluhiukkasia.

Kesän voi jo melkein aistia iholla. Jokainen soluni tuntuu heräävän taas eloon. Tuntuu, että olen valppaana ja läsnä nauttimaan jokaisesta hetkestä. Jokainen päivä tuo tullessaan jotain uutta, jotain opittavaa, jotain nautittavaa, jotain inspiroivaa. En ole varmaan koskaan ennen hengittänyt näin syvään ja vapaasti. 

En tiedä kuinka pitkiä työpäiväni ovat olleet. Olen unohtanut katsoa kelloa. Välillä olemme tainneet tehdä muutaman tunnin työpäiviä, välillä on tainnut hurahtaa yli kymmentuntisiksi. Töitä on vielä paljon, ennen kuin voimme paljastaa kaiken tai edes ensimmäisen osan. Paljous ei ahdista lainkaan. Yksi asia kerrallaan, sitten siirrytään seuraavaan. Jokaisen asian teen kiitollisena ja onnellisena. Välillä täytyy pysähtyä hengittämään ja räpytellä silmiään; onko tämä ihan totta todellista? Teenkö minä näitä asioita? Kyllä minä teen. 

Vuosi sitten sydämeni meinasi pakahtua auringon paistaessa kirkkaansiniseltä taivaalta, kun minä istuin kopiopaperin hajuisessa konttorissa ja tuijotin Exceliä. Olisin halunnut kirmata ulos nurmikolle syömään eväitä paljain jaloin. Kyllähän me teimmekin sen kollegani kanssa muutaman kerran. Mutta se tunne, kun joutuu palaamaan takaisin Excelin ääreen. Se oli kamalaa.

Nyt saan tehdä eväät ja syödä auringossa työhuoneemme takapihalla. Palaan sitten töiden ääreen, kun haluan. Siinä on vissi ero entiseen. Palata töiden ääreen, koska haluaa. 

Toteuttakaa unelmanne. Ja unelmoikaakin suuresti. Sydämen kyllyydestä.

Ainiin. Minulla oli teille pari reseptiä jaettavaksi. Olemme tehneet Jutan kanssa koko viikon lounaaksi pelkästään herkkuruokaa. Kvinoaa, kesäkurpitsaa, fenkolia. Spirulinalla höystettynä. Ja kurkumalla. Kurkuma ja kvinoa, ne ovat kuin luodut toisilleen. Varioin tänään omat herkkuni töiden jälkeen. Valmistukseen taisi aikaa kulua vartin verran, menee siis fast food-arkilautanen kategoriaan. 

En käsitä mikä kurkumassa voikin olla niin hyvää. Se on lähestulkoon maagista. Ja inkiväärin ja limen yhdistelmässä. Tämä on taas sitä osastoa, että hyvä olo ja maut tuntuvat luissa ja ytimissä. Hellivät sisuskaluja, voitelevat kehoa sisältä. Miten ruoka voi oikeasti olla näin hyvää? 

Luin mitä David Wolfe kirjoittaa kurkumasta Eating for Beuauty-kirjassaan. 

• kurkuman sisältämällä flavonoidilla kurkumiinilla on tulehdusta vähentävä vaikutus ja se ehkäisee syöpää
• kurkuma puhdistaa tehokkaasti verta, stimuloi maksan toimintaa sekä kasvattaa punaisten verisolujen muodostumista
• kurkuma kaunistaa ihoa ja vereä puhdistavan vaikutuksensa vuoksi se auttaa akneen ja näppylöihin
• kurkuma tuo väriä kalpealle iholle ja "mehevyyttä" (millä suomennat sanan juiciness?) kuivalle iholle, joka on usein hieman elottoman värinen
• kurkumaa on käytetty kautta aikojen lääkkeenä ayurvedassa ja se tunnetaan luonnon sisäisenä kosmetiikka-aineena

Kurkuma-inkivääri-kvinoa

1,5 dl kvinoaa

pala tuoretta kurkumaa

pikku pätkä tuoretta inkivääriä

ripaus laadukasta suolaa

vettä n. 3 dl

Huuhtele kvinoa ja keitä ohjeen mukaan. Raasta kurkuma sekä inkivääri ja lisää kvinoan joukkoon, kun vesi on jo lähestulkoon haihtunut. Anna hautua kunnes vesi on haihtunut kokonaan. Kurkuma-kvinoa kelpaa lisukkeksi melkein mihin vain.

Inkiväärillä ja limellä höystetty kesäkurpitsasalaatti

pieni kesäkurpitsa

muutama lehtiä korianteria

muutama sellerin lehti

3 rkl hamppuöljyä

ripaus laadukasta suolaa

1 limen mehu

pätkä tuoretta inkivääriä

1/2 rkl hunajaa

Kuutioi kesäkurpitsa. Purista päälle limen mehut ja raasta joukkoon inkivääri. Lisää ripaus suolaa. Heitä joukkoon korianterin ja sellerin lehdet, lorauta päälle kylmäpuristettua hamppuöljyä sekä hunajaa ja sekoita. Tarjoile sellaisenaan tai kurkuma-kvinoan kanssa.

Lopulliselle illallislautaselleni päätyi kahden edellisen lisäksi juuri postaamiani avokado-raneja. Tosin en jaksanut suikaloida avokadoa raneiksi, joten nämä olivat vain avokado-lohkoja. 

" You were born an original. Don't die a copy. "

Kierrätystehdas 2012.

Neitsytmatka uudella pyörällä on fillaroitu! Tai uudella ja uudella - isäni entisöimällä mummin vanhalla Kombilla (tosin tänä aamuna huomasin, että isäni oli nimennyt pyörän uudelleen. Tätä merkkiä ei kyllä taatusti löydy keneltäkään muulta! ).

Hyvin kulki pyörä, mutta minun pääni ei kestä vielä polkea mereltä puskevassa hyytävässä viimassa. Tarvitsen pyöräilyhatun. Sitä koitinkin metsästää määränpäästämme Kierrätystehtaalta, mutta sopivaa yksilöä ei tullut vastaan.

Kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa Kierrätystehtaalla ja olin tuolloin todella ilahtunut miten mielenkiintoinen ja inspiroiva tapahtuma oli! Ja samoin oli tänäkin vuonna, vaikka emme seuranneetkaan ohjelmaa, mikä olisi ollut varsin kiinnostava. Vielä kuitenkin teki mieli vaan kierrellä katsomassa mitä kaikkea kaunista ja yllättävää kekseliäät kädentaiturit olivat luoneet. Ja siinä vierähtikin aikaa. Ehkä ensi vuonna jätän enemmän tilaa ohjelmalle. 

Pieni pettymys oli luonnonkosmetiikan ostalta huono valikoima. Natcos loisti poissaolollaan, toisin kuin viime vuonna. Olisi hienoa, jos tapahtumaan osallistuisi reilusti enemmän luonnonkosmetiikka-maahantuojia ja -yrityksiä. Ehkä olemme itse mukana ensi vuonna...

Mutta kokonaisuudessaan Kierrätystehdas oli taas hieno tapahtuma, jossa saa kulumaan koko päivän - tai siis koko viikonlopun! Mahtavaa, että saman katon alta löytyy oikeasti arkipäivän asiaa kompostipussin taittelusta joukkoliikenteeseen, vaatteiden tuunausta, fillareiden kunnostusta, ilmaisia vaatteita ja asusteita, työpajoja, kauneutta, muotia... siis asioita, joiden keskellä elämme.

Hassua oli huomata, että tänäkin vuonna kaikista ihanimmat jutut olivat täysin samoja, mitä fanitin jo viime vuonna. Vuosi sitten jäi tapahtumasta bloggaaminen kuitenkin väliin, joten tällä kertaa nämä löydökset ansaitsevat esittelyn.

Viime vuonna bongasin kesän häihin kauniin ranskalais-henkisen mekon Ainokainen-merkiltä. Ja tälläkin kertaa pysähdyin hiplaamaan näistä ylijäämäpaloista valmistettuja mielettömän kauniita mekkoja. Voisinko saada jokaista yhden, kiitos? Oma Ainokaiseni pääsee kyllä hulmuamaan kevätaurinkoon pian!

Lasistudion Pitsi-lasit ovat myös yksi juttu, joka pistää silmään aina, missä tahansa sitten kuljenkin. Joku niissä kiehtoo. Varsinkin värimaailma. En osaa päättää mistä väristä pidän eniten. Ehkä vihreästä vanhasta Lapin Kulta-pullosta valmistetusta lasista. Mutta ilman vanhaa ruskeaa Olvia se näyttää yksinäiseltä. Laitilan vanhoista limupulloista tehty vaalea lasi taas on raikas tuulahdus värien keskellä ja pitsi-kuviosta tulee värien lisäksi ihana 70-luku viba. Sain lahjaksi vuosi sitten eräältä ihanalta lukijaltani ruskean lasin ja siihen on tullut vuodessa pohjaan särö, mutta lasi ei kuitenkaan ole hajonnut. Luulin kolauttaneeni lasin jonnekin ja kun tänään mainitsin laseja hypistellessäni säröstä jossain sivulauseessani, sain kuulla itse valmistajalta, että kyseessä on valmistusvaiheessa tapahtunut virhe eikä lasiin kuulu tulla sellaista säröä. Sain uuden lasin ilmaiseksi! Häkellyttävän ihanaa asiakaspalvelua. Kiitos!

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä esittelyn ansaitsevat nämä aivan ihanat kimaraCrafts-käsityöryhmittymän alla olevat Beloved-merkin ihanat lusikat! Voi jestas miten sulostuttava idea! Katsokaa näitä litistettyjä yrttimarkkeri-lusikoita! Toivoisin myös näitä jokaista yhden! Ja herkku- ja kakku-markkerit myös! Avaimenperät ovat myös aivan ihania. Näihin kaikkiin voi myös teettää omat tekstit. 

Sopivasti avaimenperäni sanoutui irti palveluksestani muutama viikko sitten. Hyvä avaimenperä ei ole liian iso (jotta avaimet mahtuvat pieneen laukkuun) eikä liian pieni (jotta avaimet löytyvät isosta laukusta), siinä ei myöskään saa olla mitään ylimääräisiä roikkuvia bling bling-härpäkkeitä tai muitakaan irtoavia osia, koska nämä irto-osat näkevät taatusti parhaat päivänsä alta aikayksikön, kun kaivan avaimia laukun pohjalta ja irto-osat jäävät kiinni milloin hiusharjaan, milloin kuulokkeisiin. Mutta hienossa avaimenperässä pitää kuitenkin olla se oma juttu, kulkevathan siinä mukana aika tärkeät asiat. Joten päädyin teettämään itselleni yhden. Se on täydellinen yksilö.

" You were born an original. Don't die a copy. "

Superfood-gourmeeta.

Kerroin vappuherkku-postauksessani, että koitan kehitellä CocoVin blogia varten uudentyyppisiä reseptejä, joissa on hyödynnetty superfoodeja. Tänään kehittelin kaksi reseptiä, joiden myötä sai jälleen maistaa tujauksen elämää!

Mitä olisikaan elämä ilman syömistä ja uusia reseptejä? Tässä olisi taas helppoja, itkettävän herkullisia ja kielen mukanaan vieviä gourmet-vinkkejä kotikeittiöön tai muutamalle helsinkiläiselle kasvisravintolalle (miksei myös muillekin). En oikeasti raaskinut laittaa näitä CocoVin blogin puolelle. Reseptikehittely siis jatkuukoon, jotta pääsen taas postailemaan CocoVillekin.

Eräs lukijani vinkkasi kommenteissa, että viime postauksessani hehkutusta saanutta urucumia saa kuulemma Ruohonjuuresta. Sinne siis ostoksille, sillä urucumin käyttö jatkuu myös tällä kertaa ja varmasti läpi kesän sen sisältämän betakaroteenin ansiosta!

Yhden hengen illallispöytään pääsivät siis tänään höyrytetyt inkivääri-fenkoli-porkkanat ja kaakao-urucum-linssihöystö. Lisänä olivat vielä superhelpot chili-avokado-ranet. Sopivasti Outikin bloggaili tänään Keittiökameleontissa hieman samantyyppisistä avokadonuudeleista. Minä maustoin avokado-ranetikut EkoSeGosta kylkiäisenä saadulla Bio Kingin paprika-chili-suolalla. Tuo kyseinen suola on laiskan kokin herkkumauste! Sisältää yksinkertaisesti paprika- ja chilijauhetta sekä himalajan kristallisuolaa. Törkeän hyvää. Kunnon kokkihan sekoittaa tuon saman seoksen kauniiseen lasipurkkiin itse, mutta saa sitä EkoSeGostakin valmiina eikä iso purkki maksa paljoa.

Inkivääri-fenkoli-porkkanat

1 porkkana

muutama siivu fenkolia

pari oksaa curryn lehtiä

2 cm pätkä inkivääriä

1/2 limen mehu

1 rkl kuorittuja hampunsiemeniä

1/2 rkl agavea tai juoksevaa hunajaa

ripaus kalaharin suolaa

pieni tujaus kurkumaa

Pilko porkkana lyhyiksi pätkiksi ja leikkaa pätkät ohuiksi siivuiksi. Siivuta fenkoli renkaiksi. Laita höyrytyskattilaan porkkanat, fenkoli sekä curryn lehdet. Höyrytä, kunnes porkkanat ovat pehmentyneet hieman. Kuori ja raasta inkivääri. Sekoita kulhossa höyrytettyihin kasviksiin loput ainekset ja tarjoile heti.

Kaakao-urucum-linssihöystö

1 dl ruskeita linssejä

1 rkl kookosöljyä

1 rkl kaakaonibsejä

2 tl urucumia

ripaus kalaharin suolaa

1 tl kardemummaa

Keitä linssit noin 3 desissä vettä. Kun vesi on lähestulkoon haihtunut, lisää joukkoon loput ainekset ja anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes vesi on haihtunut kokonaan. Tarjoile inkivääri-fenkoli-porkkanoiden kanssa lämpimänä.

Chili-avokado-ranet

1 avokado

1/2 limen mehu

1 rkl oluthiivahiutaleita

1 tl paprika-chili-suolaa tai chili- ja paprikajauhetta sekä laadukasta suolaa

Kuori ja halkaise avokado ja poista kivi. Suikaloi avokado ohuiksi siivuiksi ja asettele lautaselle. Purista päälle limen mehu ja ripottele pinnalle suolaa sekä oluthiivahiutaleita.

Kaunista viikonloppua kaikille! Visiteeratkaahan Kaapelilla Kierrätystehtaalla! Molempina päivinä on huippumielenkiintoista ohjelmaa myös luvassa! Itse aion hurauttaa paikan päälle vähintään toisena päivänä tuliterällä entisöidyllä mummin vanhalla Kombilla. Nyt pukkaa töitäkin melkoisen paljon tässä kuussa ja ne kattavat myös osan viikonlopuista huomisen mukaan lukien. Netissä liikkuu huhuja tekeleistämme, mutta kuulette jonkin ajan kuluttua lisää huhujen paikkaansapitävyydestä...

" You were born an original. Don't die a copy. "